Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Voimakastahtoinen lapsi= paha?
29.09.2010 |
Tapaan usein ystävääni ja hänen lastaan. Oma lapseni on voimakastahtoinen ja tempperamenttinen. Luonteeltaan utelias ja sosiaalinen.
Ystäväni lapsi on vähän sellainen perässä menijä, seurailija ja periksi antava.
Esimerkki tilanne: Ystäväni lapsi hakee jonkun oman lelun jolla alkaa leikkiä. Omani kiinnostuu tästä lelusta ja sanoo haluanvansa leikkiä sillä (mun mielestä on lapsille ominaista kiinnostua juuri siitä mitä kaveri tekee ja millä se leikkii).
Itse tässä tilanteessa pidän huolen ettei omani ota kädestä (jos ottaa, lelu palautetaan alkuperäiselle pitäjälle) ja selitän että sä voit leikkiä sillä lelulla sitten kun se on vapaa, varmaan kohta saat leikkiä sillä, odota vuoroasi. Ystäväni lapselle totean usein että pidät vaan sen lelun niin kauan kuin leikit sillä, älä anna ottaa kädestäsi.
Ystäväni taas alkaa jyrkkään sävyyn moittia minun lastani että "Et sä voi ottaa ja anna toisen leikkiä rauhassa, se on sen oma lelu" ja "keksi omat leikit"-tyyliin eikä koskaan sano omalleen että pidä siitä lelustas kiinni älä anna periksi.
Lapsi ei siis koskaan opi pitämään puoliaan kun häntä ei rohkaista ja minun lapseni saa (mielestäni) turhat moitteet siitä että kiinnostuu samasta lelusta ja on joskus kärsimätön odottamaan vuoroaan.
Ystäväni saattaa myös nostaa omaa lastaan jalustalleen puhumalla omalleni että "Eikös ole kiltti tuo Joonas kun leikkii sun kanssa vaikka viime viikolla heitit hiekkaa sen niskaan?" vaikka hänen omansa olisi tunti sitten viskannut lapiollisen hiekkaa omani päälle. Omani kun ei yleensä ole hirveän moksiskaan, kieltää itse ja siirtyy pois jos kaveri alkaa ilkeäksi. Lapsi tulee toimeen kaikkien kanssa, vahvatahtoisten lasten kanssa ottaa joskus yhteen kun kummatkin osaavat pitää puoliaan.
Yritän omia lapsiani opettaa pistämään hanttiin etteivät aina olisi helmassa roikkumassa kun joku kiusaa tai vie lelun kädestä. Opetan myös miten muita kohdellaan hyvin ja oikeudenmukaisesti. Seuraan usein sivusilmällä ja yritän antaa lasten ratkoa tilanteita tiettyyn pisteeseen itse,
teenkö siis väärin kun en joka kerta älähdä omalleni saman tien kun yrittää leikkiä samalla lelulla tai jos joku yrittää viedä äneltä lelun kädestä ja annan hänen puolustaa itseään enkä heti syytä lelun viejää?
Kommentit (3)
Ja musta tuntuu myös pahalta että kaivellaan vanhoja asioita, itse kun pyrin opettamaan että anteeksi pyynnön ja antamisen jälkeen asia on sovittu eikä sitä kaivella.
Olen vaan itse vähän huono sanomaan asioista ystävälleni, inhoan turhaa riitelyä ja hän vaikuttaa siltä että ottaisi nokkiinsa.
olen pari kertaa päättänyt etten jaksa mennä esim ulos kun en jaksa koko ajan sitten komentaa jos heidän Joonas ei itse koskaan pistä hanttiin ja omani on mukamas kuin demoni.
Pitäisi varmaan joku kerta sanoa ettei me nyt tulla teidän kanssa ulos kun kuitenkin käy taas niin ja näin..
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toiset vanhemmat omalla käytökselläänkin vahvistavat lapsensa arkuutta ja opettavat huomaamattaan sitä, että kaikki pikku kärhämät on toisten lasten syytä.
Toiset eivät vaan näe sitä, että toiset lapset ovat rohkeampia pitämään puoliaan ja tekemään asioita, tietysti jokaisella on oltava samat säännöt. Esim. juuri tuo, ettei kädestä oteta jne, mutta arempienkin lasten täytyy oppia pitämään puoliaan, eikä syyttelemään muita.
Minulla on tuttavapiirissä vähän vastaava äiti ja lapsi pari, tämä toinen äiti puhuu minun lapsistani myös mielestäni aika rumaan sävyyn. Omastaan tietysti puhuu aina nimellä, ja hellittely sanoilla jne kuten toki kuuluukin, mutta minun lapsiani sanoo _aina_ pennuiksi. Minusta tuo on todella epäkohteliasta ja rumaa. Katsookin minun lapsiani aina vähän halveksuen, eikä kiinnitä mitään huomiota siihen, vaikka lapset puhusivat hänelle.
Myöskään minun lapseni eivät saa koskeakaan mihinkään tuon toisen lapsen tavaraan, äiti suunnilleen kiskaisee tavaran kädestä, ja tuohtuneena selvittää, että "äläpäs ota sitä, se on meidän Villen lelu". Hänen omansa toki täytyy saada leikkiä kaikilla meidän lasten leluilla, eikä tämä äiti ymmärrä yhtään, jos oma nuorimmaiseni menee ottamaan oman tavaransa hänen "Villensä" kädestä. Toki kiellän omaani ottamasta ja opetan muutenkin yleisiä sääntöjä ja tapoja, mutta minun mielestä lasten täytyy myös itse oppia pitämään puoliaan, ja selvittämään omia konfliktejaan..
Minusta sinä teet ihan oikein, hölmöä käytöstä toiselta äidiltä, ja opettaa sitä siinä samalla lapselleenkin.
Alue: Aihe vapaa
eikä aina kannata puuttua pikkukähinöihin. Voi seurata ja jos lapset ei itse pääse sopuun, niin sitten aikuinen sovittelemaan. En nyt näe sun lasta mitenkään erityisen voimakastahtoisena. Taitaa olla vielä aika pienikin? Mutta toi on ikävää, että kaveris muistuttelee vielä viikotakaisiakin asioita lapsellesi. Kun kerran asia on sovittu, ei sitä tarvi enää jankata lapsen kanssa.