Apua mikä lapsen kaverin äiti!

mutta sinuna pysyisin niin etäällä kuin pystyisin. Lapselle kannattaa selittää asiaa jotenkin niin, että ei nyt ihan suoraan tätä naista haukkuisi mutta sen verran kumminkin, että tajuaa, että naisen joka sanaa ei kannata pitää totena.



Voihan lapset olla kavereita niin, että te äidit ette tapaa ettekä näe toisianne. Ovatko kerhokavereita vai koulukavereita? Tapaavat sitten vain siellä eikä muualla.

Valitettavasti asumme lähekkäin ja lapsemme ovat ystäviä. (olleet jo muutaman vuoden ajan).



Itsekin mieluiten pysyttelisin kauemapna tästä perheestä. Tämä kaveri äiti vain tuntuu puuttuvan kaikkeen mitä lapset tekevät ja tuppautuu ja työntyy selvittelemään lasten välejä vähän joka välissä. Koska tiedän tuon äidin rajallisen kyvyn puhua lapsille fiksusti, en haluaisi oman lapseni juurikaan olevan hänen kanssaan tekemisissä. (tai ainakin haluaisin olla itse tuolloin paikalla).



Hankala tilanne tosiaan.



ap.

Lasten pitäis voida olla kavereit vaikka aikuiset ei osaa.

Voi lapsi parkoja... Meillä tilanne meni siihen, että kun isäni yritti pitää yhteyttä bio-äitiinsä niin se olikin miniän vika (siis äitini), ja äidin elämä on ollut suoraansanottuna piinaa tuon naisen kanssa. Valehtelee ja mustamaalaa... Aivan suoraan sanottuna sairas ihminen. Itse pääsin osalliseksi "mummon" ihanuudesta vasta aikuisiällä, kun biologinen pappani kuoli ja nyt en ole pitänyt yhteyttä moneen vuoteen.

Ongelma on tuo äiti, joka ei päästä lastaan minnekään ilman, että kolme vuotta vanhempi sisarus työntyy mukaan AINA! Voitteko uskoo, tämä äiti puhuu isomman sisaruksen mukaan aina tämän nuoremman lapsen kavereiden synttäreille, harrastuksiin samaan ryhmään nuoremman kanssa (vaikka kuuluisi iän puolesta toiseen ryhmään). Eihän tuo mamma täysillä käy :)



Oma lapseni leikkisi tosi mielellään välillä ihan vain kahdestaan kaverinsa kanssa...ihan selvästi on alkanut ottaa jo melkoisesti päähän tuo mukana roikkuva isosisarus! ...Mutta tämän kaverin äidin mielestä kaikki pitää aina ottaa leikkeihin ja on parempi jo sisarukset leikkivät yhdessä.



ap.

kaikkien kanssa ei ehdi kuitenkaan olla, niin etkö voisi rohkaista lastasi olemaan näiden muiden kavereiden kanssa. Ainakin itse teen niin. Et kuitenkaan voi aina olla paikalla.

Ette ole ainuita. Eräs lapseni luokalla oleva vääntää asioita. Ja sen äiti sitten tunkee viestejä ja uhkauksia. Itse vastaan ilman kirosanoja. Nyt laitoin sossuun screenshotit tämän naisen jutuista. Itsellä on pää kunnossa niin otan ihan rennosti tilanteet,mutta alkaa ärsyttää ja koulunvaihto edessä lapsella. Olen onnellinen sinkkuäiti ja tuo toinen on avioliitossaan onneton. Kulissit pystyssä. Olen kuullut monelta heidän ongelmistaan. Liekö sitten häntä ärsyttää,kun minä elän kaksin lapseni kanssa mukavaa elämää. . . En itse edes halua parisuhdetta riitoineen...

Vierailija kirjoitti:

Voiko tällaisia ihmisiä olla olemassakaan. Juoruaa muiden perheiden asioita, mustamaalaa ja haukkuu muita. Omien puheidensa mukaan on laittanut välit poikki useiampiinkin ihmisiin, milloin mistäkin syystä. Todella negatiivinen tyyppi asenteeltaan...kaikki ylimääräinen tekeminen ja osallistuminen on hänelle liikaa.

Nyt meidän lapsilla on tullut joitakin selviteltävi tilanteita ja kas kummaa...tämä äiti on loukkaantunut ja vihoissa minulle. Ihan asiallisesti koetimme puhua lasten tilanteesta, mutta eihän siitä mitään tule kun toinen tarttuu jokaiseen sanaan ja heittäytyy marttyyriksi, tyyliin "minä olen sitten tosi huono äiti kun olen tällaiset lapset kasvattanut" ja siis...apua!

Säksättää lasten kuullen ihan sairaita juttuja ja oikeasti kyllä ihan harmittaa kuinka omien lasten kanssa yrittää puida asioita aivan kuin lapset olisivat tasavertaisia keskustelijoita hänen kanssaan. Toisinsanoen, ei suodata puheitaa ollenkaan lasten korville sopiviksi.

No kyllähän tällainen tilanne vaikuttaa eittämättä meidän lasten väleihin. Harmi, sillä tämä lapseni kaveri on oikeasti mukava. Toisaalta tuntuu, että tämä on vasta alkua...tuon äidin persoonalla asioista voi todella tulla hankalia...

Parasta olisi varmaan olla mahdollisimman vähän tekemisissä tällaisen epävakaan ihmisen kanssa, mutta silloin tosiaan lapsenkin kaveruus hankaloituu.

Onko muilla kokemuksia vastaavista tilanteista?

Siis mitä??

Kuvailit juuri tyypillisen suomalaisen aikuisen ihmisen! Kateus, negatiivisuus, juoruilu, pahan puhuminen, ilkeä ja pirullinen..  Mitä uutta tuossa on? Oletko katsonut peiliin? Sama katsoo takaisin!