Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Miten kertoa 3-vuotiaalle isoisovanhemman kuolemasta?

Vierailija
28.09.2010 |

Isoäitini kuoli eilen, hän nukkui pois sairaalassa kahden viikon sairastelun jälkeen. Mietin, miten kertoisin asiasta pian 3 vuotta täyttävälle lapselleni?



Lapseni tunsi isoisoäitinsä hyvin, tapasivat ehkä kerran kuussa perhetapaamisissa, talvisin vähän harvemmin. Lapseni ei ole kysynyt vielä mitään, eikä varmaan heti huomaakaan isoisoäitintä poissaoloa. Onko kokemuksia, olisiko parempi olla ottamatta asiaa vielä puheeksi? Lapseni aloitti juuri päiväkodin, enkä mielellään sotkisi hänen mieltänsä tällä, kun on paljon muutakin uutta juuri nyt mielessä ja koettavana.







Kommentit (8)

Vierailija
1/8 |
28.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Otan osaa:-(



Me olimme juuri muuttaneet kauas entisestä kodista, eli muutoksia oli meilläkin paljon.



Mutta ihan suoraan kerroin, niinkuin asia oli. Itkettihän sitä itseänikin ja jo sen takia asiasta täytyi puhua lapselle. Lapset olivat myös mukana hautajaisissa, hyvin otti 3v asian (toinen oli vasta 1v). Ei lapsilta kannata tuollaisia elämään kuuluvia asioita salata.



Mutta älä vaan "poisnukkumisesta" puhu...

Vierailija
2/8 |
28.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hyväksi lapselle, että hän saa tietää asiasta sinulta ja voi ottaa osaa hautajaisiinkin.



Meillä 2-v poika oli samassa tilanteessa kun mummini kuoli. Kerrottiin, että mummi on kuollut ja mennyt taivaaseen. Kaunisteltiin myös ja sanottiin, että mummi voi nähdä pojan sieltä. Poika oli kesällä lisäksi toisissa hautajaisissa ja minusta hänellä on terve suhtautuminen kuolemaan.



Hyvä juttu on myös se, että poika osaa varoa vaarallisia tilanteita nyt eri lailla (liikennettä, syvää vettä jne.) koska tajuaa kuoleman lopullisuuden. Hänelle ei ole syntynyt pelkoja asiasta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/8 |
28.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

ihan tässä nyt kun on vasta tapahtunut. Kerrot vain jotenkin että "muistathan Anna-mummon, joka on jo vanha? Vanhat ihmiset kuolevat sitten kun ovat tosi vanhoja ja nyt Anna-mummo on kuollut. Kuollut tarkoittaa sitä, että emme voi enää tavata Anna-mummoa."



Pienelle ei mitään vertauskuvia vaan faktaa ja ymmärrettäviä sanoja. Just tuo poisnukkuminen herättää turhia pelkotiloja ehkä omaan tai perheenjäsenten nukkumaan menemiseen, sitä ei kantsi tosiaan mainita.



On oma asianne sitten, haluatteko kertoa mummon olevan enkelinä vai ei. Me nimettiin Kylli Kosken Enkelikirjasta enkelit meidän isomummoksi ja myöhemmin enoksi kun hän kuoli.

Vierailija
4/8 |
28.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lapsemme oli 4vuotias kun hänen isopappansa kuoli. Kerrottiin, että pappa on kuollut, oli kipeä ja vanha eikä enää voineet lääkäritkään parantaa.



Hautajaisissa laittoi oman kukkakimpun papan arkulle.



Mutta kolmevuotiaallekin voi kaiketi kertoa totuuden ja hän itse kysyy lisää jos kiinnostaa.

Vierailija
5/8 |
28.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä tuli kuolema ajankohtaiseksi ensimmäistä kertaa juuri samoilla lasten ikävuosilla.

Kerro toki avoimesti ja rehellisesti miten asia on. Itse mietin pitkään ennen asian puheeksiottamista miten kertoisin... Mielestäni kannattaa miettiä mitä lapsi jo tietää kuolemasta.Siltä pohjalta oli hyvä lähteä keskustelua viemään eteenpäin, ei tullut liikaa uutta (=helposti lapsen mieleessä jotenkin pelottavaksi vääristyvää)kerralla näin vaikean asian edessä. Käykää asiallisesti läpi näitä juttuja. Meillä puhuttiin jopa Peppi Pitkätossun "enkeliäidistä". Oli lapsen mielelle "konkreettinen ja ennestään tuttu" esimerkki.

Vinkkinä sanoisin vielä, että itse kirjoitin hoitopaikkaan lyhyen kirjeen siitä, miten meillä oli asiaa käsitelty. Ei tarvinnut hoitotätien miettiä mitä kotona oli kerrottu ja miten Peppi Pitkätossu liittyy asiaan.

Vierailija
6/8 |
28.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

ajattelin kohta varovasti kertoa lapselleni kuolemasta. Ja tuo oli hyvä vinkki, että ei kannata mainita sanaa poisnukkuminen.



ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/8 |
28.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

että isoukki on kuollut. Isoukki kaatui ja löi päänsä, vietiin sairaalaan ja kuoli siellä, emme voi enää tavata häntä. Pikkuinen ehdotti että isomummi laittaa laastarin ja puhaltaa pipiä? Sisko sanoi että "ei auta enää, tuli niin paha pipi. Ukilla oli niin vanha pää, että se meni kolauksessa ihan rikki eikä lääkärit osanneet sitä korjata".



Lapset ymmärtää, kun lelu menee ihan rikki, eikä sillä voi enää leikkiä. Jotenkin kuolemaa voisi verrata siihen.



Kerro varovasti ja kerro hautajaisista myös, sitten kun ne pidetään. Kirkkoon kannattaa ottaa lapselle mieluinen lelu tai kuvakirja, jotta hän jaksaa istua tilaisuuden ajan.



Kun meidän 6-veelle oli anoppipuoli hautausmaalla sanonut, että "siellä se nukkuu nurmen alla" niin 6-v. pelkäsi todella pitkään nukkumaan menoa. Joten ei nukkumisvertauksia.

Vierailija
8/8 |
28.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä ensimmäinen kuolemantapaus oli kyllä oman isovanhempani, joka ei ollut lapsille ertyisen läheinen tai tuttu. Ja oli erittäin iäkäs, joten oli helppo sanoa, että oli niin vanha. Sen jälkeen valitettavasti kuolemantapauksia ollut useampia, lasten oma isovanhempikin on kuollut.



Lapsilla on myös jo ennakkokäsityksiä kuolemasta, kuolevathan eläimetkin ja kasvit. Ei meillä ainakaan ole heti mihinkään pitkiin selityksiin tarvinnut ryhtyä, sanottu vain, että nyt se ja se on kuollut. Vastailtu sitten lasten kysymysten mukaan.



Poikani taisi olla juuri 3-vuotias tuon ensimmäisen kuolemantapauksen aikoihin, ja hän kyllä jonkin verran pelkäsi kuolemaa. Esim autoon mennessä oli todella varovainen, olin tietysti varoittanut autotielle juoksemisesta ja sanonut, että voi vaikka kuolla... Juttelimme sitten useaan otteeseen asioista, että lapsetkin voivat kuolla, mutta ei se mitenkään tavallista ole. Useimmat elävät pitkän elämän ja kuolevat vanhoina. Ja että me vanhemmat teemme kaikkemme, että lapsemme - ja myös me vanhemmat - voimme elää pitkän elämän terveinä. Muuta lapset eivät meilä ole sellaisia pohtijota kuin tuo yksi, joten heidän kanssaan ei yhtä pitkällisiä keskusteluja ole tarvinnut käydä. Olemme yrittäneet opettaa, että kulema on luonnollinen osa elämää ja että kaikki kuolevat joskus. Ei siinä mitään pelättävää ole. Joskus kyllä on hieman nolottanut, kun jostain vanhemmasta sukulaisesta puhuttaessa lapsi on kysynyt, että milloin xx kuolee?



Osanottoni ap:lle.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kahdeksan kuusi seitsemän