Psykoosin jälkeen töihin--->flegmaattinen olemus ikuisesti?
Työkaveri oli ennen reipas työntekijä, hoiti hommat hyvin vaikkakin oli jo alunperin luonteeltaan hyvin rauhallinen. Sitten hän sairastui psykoosiin ja oli vuoden pois töistä. Palasi takaisin, mutta ei ollutkaan kunnossa ja jäi vielä puoleksi vuodeksi saikulle. Nyt hän on ollut taas puoli vuotta töissä taas ja vieläkään hän ei ole entisenstä. Harhoja hän ei enää kuvittele, mutta olemus on flegmaattinen. Juuri minkäänlaista oma-aloitteisuutta ei ole, eli hänelle pitää kaikki työtehtävät jakaa ja kertoa että tee nyt nämä ja nuo hommat. Jos ei jaa töitä, niin hän vain seisoskelee paikallaan.
Ennen hän puuhaili ja keksi aina tekemistä.
Kuitenkin omasta mielestään hän on entisensä ja taitaa hommat, vaikka kaikki näkee ettei ole. Kysessä kauan talossa ollut työntekijä ja eron entiseen huomaa selvästi. Onkohan hän sittenkään kunnossa, vai jäikö esim. lääkityksen takia tuollaiseksi fleguksi?
Kommentit (4)
on ollut psykoosi. Toipumisajan olivat flegmaattisia vahvan lääkityksen takia. Vuosien mittaan lääkitystä on vähennetty. Toinen reipastui jo saman vuoden aikana. Toisella lääkitystä oli pidettävä pitkään hyvin vahvana. Nyt heistä ei huomaa enää, että olisivat joskus sairastuneet:)
itsetunto-ongelmia. Ei ole kivaa olla töissä, kun kaikki tietävät sairastumisesta ja osaavat tarkkailla "sillä silmällä". Tämmöiset seikat voivat viedä yllättävän paljon ajatusenergiaa, ja sitten ei enää olekaan yhtä skarppi kuin aikaisemmin. Eli sairastumisesta selviytyminen voi olla kesken.
Sairastuminen ylipäänsä tuo elämään helposti monenlaisia vaikeuksia, ja niiden setviminen vie energiaa. Elämä näyttää karvaan puolensa, se tekee kipeää. Oma identiteetti pitää rakentaa ihan uusiksi.
Koettakaa ymmärtää häntä. Kyllä tuosta vielä voi toipua ihan hyväksi työntekijäksi.
työkaverin psykoosi juontaakin. Hän on aina vähätellyt itseään ja tehnyt kaiken muiden parasta ajatellen. t:ap
itsetunto-ongelmia. Ei ole kivaa olla töissä, kun kaikki tietävät sairastumisesta ja osaavat tarkkailla "sillä silmällä". Tämmöiset seikat voivat viedä yllättävän paljon ajatusenergiaa, ja sitten ei enää olekaan yhtä skarppi kuin aikaisemmin. Eli sairastumisesta selviytyminen voi olla kesken.
Sairastuminen ylipäänsä tuo elämään helposti monenlaisia vaikeuksia, ja niiden setviminen vie energiaa. Elämä näyttää karvaan puolensa, se tekee kipeää. Oma identiteetti pitää rakentaa ihan uusiksi.
Koettakaa ymmärtää häntä. Kyllä tuosta vielä voi toipua ihan hyväksi työntekijäksi.
tapahtumista ja sähköposteista jotka kaikkien pitäisi tietää. Välillä tuntuu, että vaikka hänelle kertoo asioista, niin ei mene perille. t: ap