Lapsillani on yli 6 vuoden ikäero. Vastaan kysymyksiin.

Miksi haluat vastailla tällaiseen aiheeseen? Kuinka vanhoja lapsesi ovat nyt?

tulokkaaseen?

Minulta usein kysellään paljon nimenomaan lasten ikäerosta ja sen vaikutuksesta elämäämme.



Lapset nyt 2 ja 8.

ten vanhempi suhtautuu uuteentulokkaaseen?

Meillä ei koskaan ole ollut mitään mustasukkaisuutta vanhemman taholta. Hän oli jo sen verran iso, että ymmärsi, että vauvan saama huomio ei ollut häneltä pois.

Isolla ikäerolla sisarussuhteesta tulee hoivasuhde ihan tyypillisesti (olen lukenut tästä), varsinkin kun vanhempi on tyttö.

Onneksi...



- lapset 4 ja 12

Ok! Olen suunnitellut useamman vuoden ikäeroa mahdollisille lapsillemme. Meillä siis on jo 1,5 -vuotias poika, ja haluaisimme toisen lapsen, ehkä kolmannenkin sitten joskus.



Tässä vähän kysymyksiä:



1. Leikkivätkö lapsenne keskenään, rajoittaako kuuden vuoden ikäero leikkimistä?



2. Kuinka vanhempi lapsenne suhtautui nuoremman syntymään?



3. Mitä positiivisia/negatiivisia asioita kuuden vuoden ikäerossa sisarusten välillä on teidän kokemuksenne mukaan?



4. Suositteletko?



Kiitos jos vastaat! :)



Terveisin, äiti 24 v.

Molemmat ovat poikia ja esikoinen on kyllä mustasukkainen. Tekee kokeita vauvalle esim. painaa tiukasti kättä tai antaa jonkin kielletyn lelun. Välillä taas on niin ihana isoveli, joka hellii ja juttelee. Ihaninta on se, kun nyt 8 kk ikäinen vauva ja 4,5-vuotias isoveli leikkivät yhdessä päät vierekkäin. Ei ole niinkään hoivasuhde vaan ihan oikeasti ovat leikkikavereita.



Kysymys: miksi iso ikäero? Mikä oli teidän syynne?



Meillä ei vain kakkosta tullut aiemmin - tosin halusinkin ikäeroa vähintään kaksi vuotta ja varsinainen yritys alkoi, kun esikoinen oli 2v 2 kk, joten se 3 vuoden ikäero olisi tullut, vaikka olisi heti tärpännyt. En halunnut kuormittunutta vauva-aikaa niin kuin monilla ystävilläni (ikäerot vain reilun vuoden). Nämä ystävät hokivat koko ajan silmät ristissä väsymyksestä, että kunhan tämä rankka vauva-aika on ohi, niin sitten alkaa elämä hymyillä. En halunnut tuollaista asennetta vaan halusin ajatella vauva-aikaa ihanana molemmilla lapsillani ja olla todella läsnä enkä minään zombiena. Nyt toki ystävilläni on vauva-ajat takana ja useimmille elämä tosiaan hymyilee, lapset ovat parhaita kavereita keskenään jne.

1. Leikkivätkö lapsenne keskenään, rajoittaako kuuden vuoden ikäero leikkimistä?



Lapset leikkivät nykyään jo jonkun verran yhdessä, mutta toki ne leikit menevät 2-vuotiaan ehdoilla. Isosisko leikki sitten isotyttöleikkejä omien kavereiden kanssa. Pikkuveljen kanssa leikitään laululeikkejä, pallon heittelyä, kukkuu-leikkejä jne. Vähän samoja kuin minä leikin 2-vuotiaan kanssa.



2. Kuinka vanhempi lapsenne suhtautui nuoremman syntymään?



Kuten jo aiemmin kerroin, TODELLA hyvin. Mitään mustasukkaisuutta ei ollut.



3. Mitä positiivisia/negatiivisia asioita kuuden vuoden ikäerossa sisarusten välillä on teidän kokemuksenne mukaan?



Positiivista on ehdottomasti se, että minulla ei ole kahta pientä lasta, vaan isompi on jo omatoiminen. Hän leikkii kavereidensa kanssa esim. ulkona itsekseen. Minun ei tarvitse jakautua kahdeksi kuin harvoin. Positiivista on myös se, että olen voinut olla kotona tyttären esikoulu- ja eka-/tokaluokan ajan. Se on korvaamatonta.



Negatiivista on taas se, että juuri, kun on saanut yhden ns. helppoon ikään, joutuu aloittamaan kaiken alusta :)

Siis yövalvomiset jne....



4. Suositteletko?

Ehdottomasti suosittelen! Itselle tosi paljon helpompaa tämä kuin kaksi vaippaikäistä valvottajaa kerralla!



Kiitos jos vastaat! :)

Ole hyvä! :)

Kysymys: miksi iso ikäero? Mikä oli teidän syynne?



En edes halunnut lasta alle 4v ikäerolla, silloin aloimme yrittää. Aiemmin ei vaan sitten tullut.

Tiedän, etten olisi jaksanut lapsia pienellä ikäerolla. Minä kärsin unettomuudesta muutenkin ja yövalvomiset plus uhmaikäinen taapero ei olisi tältä mammalta onnistunut yhtälö.

Tällä ikäerolla olen parempi äiti lapsilleni.

Kuulostaa hyvin järkevältä :)



T. äiti 24 v.

En halunnut kuormittunutta vauva-aikaa niin kuin monilla ystävilläni (ikäerot vain reilun vuoden). Nämä ystävät hokivat koko ajan silmät ristissä väsymyksestä, että kunhan tämä rankka vauva-aika on ohi, niin sitten alkaa elämä hymyillä. En halunnut tuollaista asennetta vaan halusin ajatella vauva-aikaa ihanana molemmilla lapsillani ja olla todella läsnä enkä minään zombiena. Nyt toki ystävilläni on vauva-ajat takana ja useimmille elämä tosiaan hymyilee, lapset ovat parhaita kavereita keskenään jne.

Olen miettinyt ihan samaa. Vauva-aika on kuitenkin niin lyhyt ja ainutlaatuinen vaihe elämässä. Haluan nauttia myös raskausajasta "täysillä", jos vain mahdollista, enkä olla järjettömän väsynyt, imettää samaan aikaan esikoista jne. (En ole vielä saanut 1-vuotiastani vieroitettua rinnasta).

Joten meille 4-6 vuoden ikäero olisi erittäin hyvä :)

Täällä myös esikoista odottava tuleva äiti, joka aikoo tehdä vielä toisenkin, sitten 5-6 vuoden päästä. Mulla myös syynä se, että haluan rauhassa keskittyä hoitamaan kummankin itsenäisinä ihmisinä alkutaipaleen ja sitten kun luonnollisesti rupeavat jo ottamaan vähän irtiottoa vanhempiin ( menevät kouluun), niin sitten on aika keskittyä toiseen.



Enkä itse hlökohtaisesti halua elää elämää useamman pienen lapsen kanssa, tiedän että voimavarani ovat rajalliset enkä vain kykene ajattelemaan että " eihän nämä ole pieniä kuin hetken vain", koska olen vahvasti hetkessä elävä ihminen, jolle päivillä ja viikoilla on kaikilla merkityksensä. Vuosista puhumattakaan!



Tästä aiheesta ehkä liian vähän keskustellaan, mutta onneksi se johtuu vain siitä, että ei kertakaikkiaan ole ainoaa ja oikeaa ikäeroa lasten välillä, mikä olisi yleisesti jotenkin hyväksyttävä. Tässä asiassa jopa täällä av:lla ollaan aika solidaarisia, oli mitä mieltä tahansa.

sisarusten välillä 4-6 vuotta. Se oli tosi hyvä, ei tarvinnu kenenkään tapella kuin sen itseä nuoremman kanssa kun tuli sekaamaan tavaroita. Silti hyvissä väleissä aina oltu. Kaikki saaneet olla vauvoja oman aikansa, eikä ole tarvinnut sitten niin kauheasti kadehtia pienenpää.

Huono puoli se että äiti istui joka vuosi ala-asteen joulujuhlissa ja vanhempainilloissa putkeen jotain 20 vuotta. Nyt n. 55-vuotiaina vanhemmat saavat vihdoin olla kaksin suurimman osan aikaa, nuorin muuttanut joku aika sitten kotoa, ja vanhin lapsenlapsikin jo 16.

tyttöjä molemmat. ja ihmettelen noita lapsukaisia miten he voivatkin ottaa nyt jo yhteen, vaikka ikäeroa löytyy :/