Te joille on suoritettu häpyhuulten pienennysleikkaus

tää on lähinnä psykiatrinen sairaus nuorehkoilla naisilla, ellei ole oikeasti joku gynekologin itsensä toteama sairaus (joka siis lähtee gynekologin omasta huomiosta, ei potilaan).

Eri asia on jos kärsii värinmuutoksestaa, kuten minä. Itselläni on pahasti tummunut toinen sisempi häpyhuuli siitä ulkoreunasta, tumma väri on vuosien aikana levinnyt muihin kudoksiin jotka ovat siinä kosketuksissa tuohon tummaan kohtaan, kun esim. istuu. Olen näyttänyt kahdelle yleislääkärille, molemmmat totesi värimuutoksen, mutta eivät laittaneet gynekologille lähetettä. Onko paikalla lääkäreitä tai muita, jotka voisi kertoa mistä on kyse? olen pelännyt että se leviää leviämistään, ja jopa aiheutaa komplikaatioita lopulta.

Hei, mulla olis kysymys teille ketkä ovat olleet leikkauksessa. Kuinka pian leikkauksen jälkeen uskaltaa lähteä kevyelle lenkille? Minut leikattiin noin viikko sitten, ja kävely alkaa olla jo suht normaalia, kun siis kotona hiippailen. Turvotus myös alkaa olla ohi, eikä verta vuoda. Vielä en sentään kykene istumaan täysin normaalisti. Haava suljettiin itsestään sulavilla tikeillä.

Ja teille viisastelijoille ihan vain tiedoksi että minut leikattiin surkastuneiden ulompien häpyhuulten takia.

Kiitos asiallisista vastauksista.

Roosa82 kirjoitti:

Itse kävin leikkauksessa kuukausi sitten mehiläisessä tämän keskustelun luettuani. Keskustelussa kaikilla kaikki mennyt hyvin. Olenko ainut jolle kävi toisin?

Sota tulehdusten ja haavojen hoidon kanssa ei ole vieläkään varmuudella päättynyt.

Lääkärin kertoman mukaan en ole todellakaan ainut jolle käynyt näin ja sanoi ettei minun tilanne ole edes pahimmasta päästä..

Missä siis on ne kommentit epäonnistumisista ja riskeistä????

Hei - olen pahoillani että sinulle kävi näin. Onko tilanteesi jo parantumaan päin? Toivon niin! En usko että olet ainoa; ehkä ihmiset eivät vain kehtaa puhua huonoista kokemuksistaan? Olen itse menossa tähän leikkaukseen julkiselle puolelle lähiviikkoina, ja minut ainakin lääkäri "pelotteli" tarinoilla siitä, miten leikkauksen epäonnistuessa voi tulla elinikäisiä kipuja ja vaivoja. On kuulemma Suomessa vielä niin uusi leikkaus että isot riskit on olemassa. Päätin silti ottaa riskin, koska nykyinen tilanne on myös hankala. Päivittelen tilanteestani tänne sitten kun leikkaukseni on ohi. Tsemppiä sinulle ja kaikille muillekin!

Minua on aina vaivannut toinen isompi häppäri, joka ei varmaan edes ole mitenkään kamala, jotain 3 cm venytettynä, mutta ollut teinistä lähtien lisäksi harmaa.  Sisareensa verrattuna se vaan näyttää aika isolta. Tämän ketjun innoittamana taidan mennä leikkauttamaan sen. Miksi kärsiä asioista, jotka vaivaavat? Pyöräillessä se lisäksi hiertää. Olisinpa tajunnut aiemmin, nyt olen jo keski-ikäinen, ja aina on asia vaivannut.

Meikäläisellä on kaikki huulet valtavia ja ne sisemmät häppärit on pahimmat. Repii riekaleiksi itsetunnon, alkkareista puhumattakaan. Ex-mies ei halunnut että menisin leikkaukseen, koska siisti viiva olisi kuulemma epänaisellinen ja RUMA. 

Nyt on leikkauksessa käyty, itsetunto kohdillaan ja voin todeta alapääni olevan naisellinen eikä mikään rämeeltä löydetty majavanraato.

Vierailija kirjoitti:

Meikäläisellä on kaikki huulet valtavia ja ne sisemmät häppärit on pahimmat. Repii riekaleiksi itsetunnon, alkkareista puhumattakaan. Ex-mies ei halunnut että menisin leikkaukseen, koska siisti viiva olisi kuulemma epänaisellinen ja RUMA. 

Nyt on leikkauksessa käyty, itsetunto kohdillaan ja voin todeta alapääni olevan naisellinen eikä mikään rämeeltä löydetty majavanraato.

Ex-mies? En yhtään ihmettele.

Vierailija kirjoitti:

Meikäläisellä on kaikki huulet valtavia ja ne sisemmät häppärit on pahimmat. Repii riekaleiksi itsetunnon, alkkareista puhumattakaan. Ex-mies ei halunnut että menisin leikkaukseen, koska siisti viiva olisi kuulemma epänaisellinen ja RUMA. 

Nyt on leikkauksessa käyty, itsetunto kohdillaan ja voin todeta alapääni olevan naisellinen eikä mikään rämeeltä löydetty majavanraato.

mis kävit?

Onko muilla sitä vaivaa että häpyhuulet eivät meinaa pysyä alushousujen sisällä? Minulla tulee jatkuvasti lahkeesta ulos.. ellei käytä shortsimallisia..

Vierailija kirjoitti:

Onko muilla sitä vaivaa että häpyhuulet eivät meinaa pysyä alushousujen sisällä? Minulla tulee jatkuvasti lahkeesta ulos.. ellei käytä shortsimallisia..

On.. Tuntuu että nuo vaan kasvaa..

[/quote]

Hei - olen pahoillani että sinulle kävi näin. Onko tilanteesi jo parantumaan päin? Toivon niin! En usko että olet ainoa; ehkä ihmiset eivät vain kehtaa puhua huonoista kokemuksistaan? Olen itse menossa tähän leikkaukseen julkiselle puolelle lähiviikkoina, ja minut ainakin lääkäri "pelotteli" tarinoilla siitä, miten leikkauksen epäonnistuessa voi tulla elinikäisiä kipuja ja vaivoja. On kuulemma Suomessa vielä niin uusi leikkaus että isot riskit on olemassa. Päätin silti ottaa riskin, koska nykyinen tilanne on myös hankala. Päivittelen tilanteestani tänne sitten kun leikkaukseni on ohi. Tsemppiä sinulle ja kaikille muillekin![/quote]

Update: päädyin perumaan leikkaukseni. Lueskelin naisten leikkauskokemuksista myös Suomen ulkopuolella, ja yllätyin suuresta määrästä naisia joille on jäänyt monivuotisia ja jopa elinikäisiä kipuja tai vaivoja vaikka periaatteessa leikkaus olisikin ns. onnistunut. Ehkei oma ongelmani ole sittenkään tarpeeksi iso... joka tapauksessa tulin siihen tulokseen etten halua ottaa sitä riskiä etten mahdollisesti esim. pystyisi enää harrastamaan aktiiviliikuntaa tai ylipäätään elämään kivutonta elämää... Eräs nainen mm. kertoi joutuneensa lopettamaan rakkaan juoksuharrastuksensa, kun taas toinen ei pysty kivuiltaan enää harrastamaan seksiä. Olen tosi onnellinen naisten puolesta joilla leikkauksesta toipuminen tapahtuu ongelmitta ja leikkauksen jälkeinen tilanne on hyvä -- tämä leikkaus on näköjään melko lailla tuurista kiinni, ei niinkään siitä onko leikkaava kirurgi/gyne osannut hommansa > jokainen ihminen toipuu eri tavalla, ja tuo alue jossa leikataan on kuitenkin täynnä hermopäitä ja herkkää limakalvoa....se vain ei välttämättä toivu moisesta traumasta. Kun soitin Kätilöopistolle peruakseni leikkaukseni, puheluni ottanut nainen onnitteli fiksusta päätöksestä ja kertoi, että monet leikatut naiset palaavat ongelmineen päivystykseen. Ei siis ole harvinaista!

Lopuksi vielä haluan selkeyttää, että itsekin haluaisin pienemmät häppärit enkä mitenkään tuomitse naisia jotka leikkaukseen menevät....mutta riskit ovat mielestäni suuremmat omalla kohdallani verrattuna nykytilanteeseen :) Tsemppiä kaikille asian kanssa painiville... PS muistetaan myös se, että me ollaan kauniita omana itsenämme <3

Minulle tehtiin eilen pienten häpyhuulien pienennys. Leikkauksesta on nyt hieman yli 24 tuntia. Operaation suoritti plastiikkakirurgi Porissa yksityisessä sairaalassa. Maksoi 1750 euroa paikallispuudutuksessa ilman arvonlisäveroa, jos olisi tarvittu anestesialääkäriä hintaa olisi tullut hieman yli 400 lisää. Sain leikkaukseni siis ilman alvia, koska lääkäri katsoi että on myös terveydellisiä perusteita vaikkakin itse lähdin hommaan lähinnä esteettisistä syistä. Kai ne sitten oli sen verran isot että joillekin ihmisille voi joissain tilanteissa tulla hankausta tms. Valitin myös että ne hankaloittaa hygienian hoitamista mikä on totta.

Toimenpide itsessään kesti noin tunnin ja olin hereillä, joskin lievässä lääketokkurassa koko ajan. Minua on aiemminkin leikattu ja puudutuspiikkejä pistelty joten pärjäsin hyvin, vaikka pidänkin itseäni melko kipuherkkänä. Puudutuspiikkejä pisteltiin useampaan kertaan niin että tuntui, mutta mitään sietämätöntä kipua en tuntenut. Lääkäri kyseli välillä, tuntuuko ja välillä tuntui kuin veitsi olisi viiltänyt, ei mitenkään hirveesti mutta tuntui kumminkin selkeästi. Sitten hän puudutti lisää ja suurin osa leikkauksesta meni mukavan rennosti selällään makaillessa. Oli TODELLA siedettävä leikkaus verrattuna esim. ylä/alaluomileikkauksiin joita mulle on myös tehty.

Muutaman tunnin päästä pääsin kotiin, mua tultiin hakemaan. Tuolloin ei vielä sattunut mutta sain tanakat kipulääkkeet (Panacod ja Burana 600mg) joita sitten todella tarvitsinkin illalla, yöllä ja aamulla. Kipu oli jännää, muistutti eniten kirvelyä. Aika kovaa kuitenkin mutta ei sietämätöntä (toisin kuin esim. sterilisaation jälkeinen kipu joka oli ihan hirveetä). Hoidoksi ei muuta kuin tiukka hygienia ja suihkuttelu pelkällä vedellä joka ikisen vessassakäynnin jälkeen. Vuotoa ei nyt vuorokauden jälkeen ole kovinkaan paljon, pikkuhousunsuojilla pärjää jotka olen vaihtanut joka wc-käynnin jälkeen. Kipua ei pahemmin ole enää mutta arka se alapää tietysti on. Tulos näyttää nätiltä, vähän on turvonnut. En viitsi kauheesti rasittaa tätä kävelemällä (hankaus) ja yritän luopua pikkuhousuista mahd. pian kotioloissa jotta haavat saa tuulettua.

Leikkauksesta on tietysti vasta hyvin vähän aikaa joten vaikea sanoa koska pääsen taas kuntoilemaan, pyöräilemään ja sekstaamaan. Mitään noista ei tee mieli tehdä juuri nyt :) En kuitenkaan usko että tässä kovin monta päivää enää menee invalidina. Istuminen ei ole hankalaa jos ei nyt suoraan häpyhuuliensa päällä istu vaan nojailee taaksepäin ja istuu takapuolellaan tai tuolin reunalla. Paras istumiseen olisi varmaan uimarengas, mitä lääkärikin suositteli mutta mulla ei ole sellaista.

Palaan tänne kirjoittelemaan ainakin jos jokin menee vikaan, mutta nyt näyttää hyvältä. Pelkäsin turhaan leikkausta, sen voin sanoa. Jonkun verran kipua, mutta uskon että oli hyvinkin sen väärti :)

Hei pitääkö aikaa varatessa kertoa mihin toimenpiteeseen haluaisi? Tai tiedättekö onko esim mahdollista ensin varata soittoaika ja kysyä hintaa vai täytyykö varata suoraan gyneaika ja selittää miksi on tulossa ? Miten itse teitte ?

Vierailija kirjoitti:

Hei pitääkö aikaa varatessa kertoa mihin toimenpiteeseen haluaisi? Tai tiedättekö onko esim mahdollista ensin varata soittoaika ja kysyä hintaa vai täytyykö varata suoraan gyneaika ja selittää miksi on tulossa ? Miten itse teitte ?

Molemmin voi tehdä. Yksityiselle lääkäriasemalle pääsee heti leikkaukseen jos haluaa. Helsingitä knnattaa kysyä Mehiläisestä ja diacorista

Mä kävin julkisella viime kesänä, voin vaan suositella. Itsekin pelkäsin mahdollisia loppuelämän kipuja ja haittoja, mutta aivan turhaan. Toki leikkauksen jälkeen muutama kuukausi oli herkempi tuntoaisti, mutta en enää pitkään aikaan ole muistanutkaan koko leikkausta. Ainut vaan että on niin mielettömän ihana juttu kun haarovälistä ei tursua ylimääräistä nahkaa. Leikkaukseen menin itseni takia, ylimääräinen nahka hankasi mm. Pyörräillessä ja pitsisten pikkuhousujen kanssa. Myös esteettisesti näytti pahalta nuorelle ihmiselle. Leikkaava lääkärikin sanoi että ihan tarpeellinen leikkaus oli minulle. Hinta oli noin vähän yli 100€, kun sain lähetteen tk lääkäriltä gynelle arvioon ja sitten puolen vuoden päästä leikkaukseen.

Onpas itsensä ympärileikkauttaminen suosittua suomalaisnaisten keskuudessa.

Minulla on häpyhuulet. Olenko epänormaali?

Itse olin muutama viikko sitten leikkauksessa ja aikaisemmin olisin mennyt, jos olisin tiennyt, kuinka vaivaton leikkaus on. Varmasti kyllä hyvin yksilöllistä sekä lääkäristä että tavasta riippuvaa, miten sujuva leikkaus on. Minulle toimenpide suoritettiin laserilla ja leikkauksen teki ihan tavallinen gynekologi. Itse leikkauksessa en tuntenut mitään kipuja, sillä ennen leikkausta lääkäri oli ohjeistanut minua laittamaan puuduttavaa voidetta leikkausalueelle. Eli puudutuspiikit eivät tuntuneet missään. Leikkauksen jälkeen, kun puudutusten vaikutus loppui, kipu oli samanlainen tunne kuin palovammassa: poltteleva ja ajoittain kirvelevä kipu. Luokittelisin pahimmat kivut 5/10 asteikolle, eli pahimmatkaan eivät olleet niin pahoja kuin olisin olettanut. Ensimmäisenä yönä heräsin myös kipuihin, mutta seuraavat yöt menivät jo sujuvammin. 

Minulle lääkäri oli ohjeistanut jokaisen vessankäynnin yhteydessä huuhtelun sekä uuden rasvataitoksen laittamisen leikkausalueelle. Paranemisprosessiin liittyy myös kuukauden liikunta- ja seksikielto. Itse olen sellaisessa elämäntilanteessa, että pystyin ottamaan viikon sairausloman velvollisuuksista, vaikka ehkä ihan viikkoa ei olisi tarvinnutkaan. Ehkä kivuliainta koko prosessissa oli jatkuva joko makaaminen tai seisominen ja liikunnan olemattomuus, sillä selkä ei nauttinut näistä rajoittuneista asennoista. Kireitä housuja en ole vielä käyttänyt, sillä tuntuvat vielä hieman epämukavilta. Kävely sujuu jo normaalisti muutaman viikon jälkeen. 

Kirjottelen tänne ihan vain sen takia, että itse olisin halunnut tietää näitä asioita ennen leikkausta. Suosittelen kyllä toimenpidettä!

Vanha keskustelu mutta kerron oman kokemukseni kun tästä ei oikeen tietoa löydy. Kävin itse leikkauksessa 8viikkoa sitten Turussa yksityisellä. Maksoi 1200. Piikkien laitto leikkauksessa oli kivuliasta mutta siitäki selvis kovalla käden puristamisella joten ei ollut liian paha. Muuten ei ollut kipuja mutta verta vuosin noin viikon ajan. Vuoto johtui repeämisestä kun kävelin leikkauksen jälkeen paljon ja vedin farkut jalkaan joka ei ollut hyvä haavalle. Kannattaa siis varata lepoaikaa eikä lähtä heti shoppailemaan leikkauksen jälkeen. Alapää on vielä herkkä ja seksin harrastaminen kävi hiukan kipeää aluksi(olin siis 4viikkoa ilman) mutta muuten kaikki hyvin! Olen erittäin tyytyväinen nyt kehtaa esitellä alapäätään eikä hierrä pyöräillessä :)

Te joilta on pienennetty sisempiä häpyhuulia:

Onko vedetty ihan tyngiksi/nysäksi vai onko jätetty häpyhuulia vähän jäljelle niin että lopputulos näyttää kuitenkin siistiltä? Minulla on leikkaus tulossa, syynä se että häpyhuulet hankautuvat ja ovat jatkuvasti kipeät. Pelkään vain että sisemmät häpyhuulet amputoidaan kokonaan, mitä en todellakaan halua. Klitoriksen läheltä on huppu aika roikkuva ja klitoriskin aika iso, joten jos ihan nysäksi vedetään niin lopputulos on kamala, kun en halua että klitorista sörkitään ja pienennellään.

Mutta sisempiä huulia olisi pakko saada pienemmiksi, olen 34 v ja aina on ollut isot sisemmät häpyhuulet, ja aina ne ovat haitanneet urheillessa, kävellessä ja jopa istuessa. Seksikään ei ole mukavaa kun toinen aina "vahingossa" repii, hankaa ja venyttelee...

Millainen arpikudos jäi? Tuliko siitä pehmeä lopulta vai jäikö paksuksi ja kovaksi?

Osalle teistä on tehnyt plastiikkakirurgi, osalle gynekologi.

Osalta poistettu laserilla, osalta skalpellilla.

Minut operoi gynekologi, kun tästä kaupungista ei löydy plastiikkakirurgia joka suostuisi tekemään. En halua että tehdään skalpellilla, mutta ei taida olla vaihtoehtoa vaikka laserilla (tai radiofrekvenssiveitsellä) jälki olisi tasaisempi ja paranisi nopeammin. Pelottaa tuo skalpellilla nyrhiminen, että miten repaleinen siitä tulee ja kuinka hankalaa paraneminen on ja kuinka nysäpillu minusta tehdään.

Vakuutusyhtiö korvaa toimenpiteen, kun se tehdään lääketieteellisin perustein.

Haluan nukutuksen, sillä en pysty menemään mihinkään toimenpiteeseen, ainakaan näin isoon pelkästään puudutetuna. Liikaa traumoja elämän varrelta kun on lääkärit kiduttaneet :(

Pelkkä toimenpiteiden ajattelukin tekee todella pahaa. Pienet luomet saadaan juuri ja juuri poistettua, mutta sekin tekee niin pahaa että meinaan pyörtyä ja panikoida.

Pelkkä rauhoittava lääkityskään ei riitä, kun lääkkeitä ei koskaan saa riittävästi niin että olisi tarpeeksi tillin tallin.

Pelottaa ja hirvittää, kun tuntuu ettei kukaan tätä osaa tehdä ainakaan niin kuin minä haluaisin. En halua skalpellilla nyrhittyä nysäpillua, mutta nämä nykyiset lärpäkkeet haittaavat päivittäistä elämää niin että pakko on asialle jotain tehdä.

Kenen pornotähden alapäätä tahdot muistuttavan?

Oikeastihan mainstream pornossa on kaikenkokoisia häpyhuulia eikä niitä ole operoitu.