Isovanhemmille "suoraan sanomisesta"...

Meillä todistin kerran tilannetta jossa mieheni opasti äitään kuinka tiskata veitset oikein puhtaaksi. "äiti, ei noin.. katso -näin!"

Rupesin miettimään asiaa tuon tapauksen tiimoilta, että isovanhemmat vievät lapsenlapsia uimaan ja päästävät uimataidottomat räpistelemään uimarenkaan kanssa äkkisyvään. Toivottavasti sellaisiakin isovanhempia on, jotka tosiaan pystyvät ottamaan vastaan kritiikkiä ja olemaan suuttumatta. Oma äitini ei sellainen kuitenkaan ole. Hänellä on esimerkiksi pinttynyt käsitys itsestään tehokkaana juhlajärjestelijänä ja tuppaa aina keittiöön tiskaamaan, koska mielestään tekee sen nopeasti ja tehokkaasti. Aikani sitten tiskasin äidin pesemät lasit uudestaan sanomatta mitään, ja yritin vain vihjata aina, että "käytä sitten tarpeeksi kuumaa vettä ja paljon pesuainetta" kunnes viimeksi lakkiaisissa pestyäni neljä tusinaa laseja uudestaan päätin, että nyt havainnollistan. Näytin, miltä näyttää "puhdas" lasi ja oikeasti puhdas lasi, kertasin että tarvitaan kuumaa vettä, paljon pesuainetta ja että lasi pitää harjata sisältä, päältä, jalasta ja reunoista, huuhtoa ja kuivata pisarat pois, että se on siisti. Muuten se pitää pestä uudestaan. Äiti veti herneet sieraimiin ja lateli koko närkästyneen marttyyrirepertuaarinsa. Ensi kerralla saan sentään ehkä itse valita, kuka lasit pesee... T. Syyllistetty tytär

Tsemppiä meille kaikille marttyrien tyttärille

meillä minua nyppii appivanhemmat. Olimme miehen kanssa pienellä lomalla kahdestaan. kotisoittojen yhteydessä saimme kuulla miten kovasti miehen vanhemmat olivat meillä siivonneet.

siivous ei ollut ikkunan pesua tai pyyhkimistä, vaan kaappien järjestelyä. Kaikki kaapit oli käyty läpi, tavarat ns lajiteltu, ja osa viety varastoon. Ja kun tulimme takaisin, odotettiin tietenkin kauheasti kiitosta. Työpöytäni oli sentään jätetty rauhaan, kun se on kuulemma yksityisaluetta.

Edelleen meillä on hirmuisesti tavaraa hukassa, sillä kaappien järjestely ei riittänyt, vaan tavarat laitettiin uusiin, paljon "fiksumpiin" paikkoihin. Ja oma organisointini tuhottiin täysin.

en halua enää appivanhempiani tänne tonkimaan yksityisasioitamme ilman vahtimista. Mutta enpä tietenkään uskalla ottaa riskiä suoraankaan sanomisesta. Seuraavaa kahdenkeskistä reissua pitää kyllä aika pitkään harkita.

et silti taida musitaa, että käsitys puhtaasta lasista on täysin erilainen eri ihmisillä..... Sitä et voi kiistää......

Kamala vaan kun en enää välitä siitä että äitin on martyyri, vaan paukutan kaikki suoraan. Eipähän jää mitään hampaankoloon eikä kaivelemaan. Itsekästä minulta, mutta olkoon!

Äitini on nyttemmin kuollut, mutta hänen kanssaan ei olisi kyllä onnistunut "aikuisten kesken suoraan puhuminen". Äiti kun oli aina oikeassa. Siskossani (huomattavasti minua vanhempi) on samaa piirrettä.

Olimme miehen kanssa pienellä lomalla kahdestaan. kotisoittojen yhteydessä saimme kuulla miten kovasti miehen vanhemmat olivat meillä siivonneet. siivous ei ollut ikkunan pesua tai pyyhkimistä, vaan kaappien järjestelyä. Kaikki kaapit oli käyty läpi, tavarat ns lajiteltu, ja osa viety varastoon.

Mä NIIN jo sanoisin tuollaisesta. Ja ihan tarkkaan suoraan. En voi sietää sitä, että mun tavaroita pengotaan ja tongitaan. Törkeää!!

Meillä anoppi aikansa yritti puuttua mm. meidän lemmikkien hoitoon. Omat eläimensä kun ovat lähinnä jalallisia palloja niin halusi ylensyöttää meidänkin lemmikit. Tein sellaisista yrityksistä lopun saman tien. Anoppi kyllä otti niin itseensä kun pelkkää hyväähän hän vain aina tarkoittaa... Marttyyrinviitta hulmuten jne.

Aivan sama onneksi minulle, mitä joku anoppi minusta ajattelee. Jos ei ymmärrä, että osaan hoitaa ja hoidan omat asiani niin sitten saa pysytellä erossa kokonaan.

meillä minua nyppii appivanhemmat. Olimme miehen kanssa pienellä lomalla kahdestaan. kotisoittojen yhteydessä saimme kuulla miten kovasti miehen vanhemmat olivat meillä siivonneet. siivous ei ollut ikkunan pesua tai pyyhkimistä, vaan kaappien järjestelyä. Kaikki kaapit oli käyty läpi, tavarat ns lajiteltu, ja osa viety varastoon. Ja kun tulimme takaisin, odotettiin tietenkin kauheasti kiitosta. Työpöytäni oli sentään jätetty rauhaan, kun se on kuulemma yksityisaluetta. Edelleen meillä on hirmuisesti tavaraa hukassa, sillä kaappien järjestely ei riittänyt, vaan tavarat laitettiin uusiin, paljon "fiksumpiin" paikkoihin. Ja oma organisointini tuhottiin täysin. en halua enää appivanhempiani tänne tonkimaan yksityisasioitamme ilman vahtimista. Mutta enpä tietenkään uskalla ottaa riskiä suoraankaan sanomisesta. Seuraavaa kahdenkeskistä reissua pitää kyllä aika pitkään harkita.

Kaikki kaapit oli käyty läpi, tavarat ns lajiteltu, ja osa viety varastoon.

Ihan käsittämätöntä. Minusta on ihan ok ja kivaa, että anoppi laittaa ruokaa ja siivoaa keittiötä, vaikka osa astioista meneekin eri paikkoihin kuin mihin pitäisi. Mutta jotkut muut kaapit ja niiden tonkiminen, järjestelystä puhumattakaan on jo törkeää.

Meillä tosin into voisi lopahtaa siihe, kun tangollisen vaatekaapin ylähyllyllä on avoimessa laatikossa seksileluja :D

Kaikki kaapit oli käyty läpi, tavarat ns lajiteltu, ja osa viety varastoon.

Ihan käsittämätöntä. Minusta on ihan ok ja kivaa, että anoppi laittaa ruokaa ja siivoaa keittiötä, vaikka osa astioista meneekin eri paikkoihin kuin mihin pitäisi. Mutta jotkut muut kaapit ja niiden tonkiminen, järjestelystä puhumattakaan on jo törkeää.

Meillä tosin into voisi lopahtaa siihe, kun tangollisen vaatekaapin ylähyllyllä on avoimessa laatikossa seksileluja :D

Hyi miten noloa...!!!! Se olis kauheeta jos mun löytyis.

jätin meidän "parisuhdeboxin" ihan omalle paikalleen ajatellen, että pitkän suhteen piristäminen leluilla on fiksua, toisten kaappien tonkiminen idioottimaista.



Ja jos joku sotkisi mun järjestykseni, niin vetäisin sellaiset kierrokset, että anoppia pyörryttäisi vielä haudassakin.

Jos on meillä kylässä, haluaa joka sekunti tiskata vaikka meillä on konekin.

No, tiskaa ja likaista jälkeä tekee, joten ajattelen että esitiskaa ja sitten laitan koneeseen.



Lisäksi tuo lapsille aivan järkyttävää soopaa kirppareilta, kun halvalla löysi ja tämä on ihan hyvä jne. Onneksi mä käyn kirppareilla sitten myymässä niitä myös eteenpäin.



Esimerkki, äitini tuli ihan innoissaan käymään ja näytti spagettimittaa ja innoissaan kysyi tiedänkö mikä tämä on. Oli siitä muovisesta hölöpölöstä maksanut 5 euroa, kun se on niin tarpeellinen. Meillä ei ikinä edes spagettia syödä, joten sai viedä sen mukanaan.

on likainen lasi, yksiselitteisesti... Lasi, jossa on harjanjälkiä... kuivuneet vesipisarat vielä jotenkin menisivät käsinpesun ja -kuivauksen piikkiin. ja muistan ja häpeän ikävä kyllä ikäni, kun miehen tarkaksi tietämäni ystävämies kerran huomautti likaisesta lasista. Se oli yksinkertaisesti nöyryyttävää.

Meillä anoppi siivoilee aina meillä käydessään ja vierailun jälkeen on paljon tavaraa kadoksissa, kun ne ovat hänen omilla "oikeilla" paikoillaan. Jopa lusikkalaatikko on anopin järjestyksessä. Ja paikkojen penkomisen huippu oli se, kun hoksasin anopin keräävän roskat siten, että hänellä on tyhjä pussi vieressä ja hän nostelee roskat roskiksesta siihen uuteen pussiin. Erityisesti nolotti se kerta kun tiesin roskiksessa olleen suht tuoreen käytetyn kortsun - meillä pikkulapsiperheessä oli suht tuore vauva eikä muuta ehkäisyä vielä käytössä. Pelkkä ajatuskin anoppia nostelemassa poikansa tuotoksia puistattaa vieläkin.

Niin oikeasssa kuin periaatteessa olettekin, niin

et silti taida musitaa, että käsitys puhtaasta lasista on täysin erilainen eri ihmisillä..... Sitä et voi kiistää......

ovat ainoa ongelmanne.

siltikään he eivät esim. vie lapsiamme ikinä minnnekään

( vaikkapa teatteriin tai uimaan ), eivätkä osta heille mitään tai kun kerran vuodessa ehkä ostavat, se ei ole kunnollista vaan jotain paskaa - Lidlistä aivan liian pienet kengät - kun eurolla sai - tai vauvan kesähatut molemmille lapsille - jotka ovat siis 5v ja 7v - jotka eivät tietenkän mahdu päähän, mutta kun ne maksoivat van 30senttiä kapplale - jne jne. Appivanhempani matkustelevat itse tosi paljon ja vaihtavat autoa jatkuvasti jne, että rahasta heillä ei ole pulaa.



Omat vanhempani osallistuvat säännöllisesti lasten kunnollisiin vaatehankintoihin, harrastusten/vakuutusten maksamiseen ja matkustaisivat heidän kanssaan paljon enemmänkin, jos vaan päästäisin.



Mieheni äiti tuo joskus meille lahjaksi kirppikseltä ostettua tavaraa, - jotka olen heittänyt suoraan roskiin.

Esimerkkinä vaikkapa räikeän värinen, venynyt feikki "dolcegabbana" napa-t-paita, joka kokoa xxl...olen siis kokoa M. Hän aina puhuu siitä, miten "iso" minä olen ja sattumoisin löysi nyt mulle sopivan vaatteen, siis "tarpeeksi ison" jne.

En ymmärrä, miksi olen hänen mielesään niin "iso" - koska olen hoikka ja ns. hyvävartaloinen ja läskitön

( toisin, kuin hän itse on koskaan kenties ollut ).



Ruokapöydässä lapseni saavat taukoamatta ohjeita, joissa ei ole mitään logiikkaa; jos lapsi pyytä vettä, ehättää isovanhemmat yhteen ääneen sanomaan, keksivät siis päästään äkkiä jotain, esim. "ensin syöt leivän ja kaksi palaa perunaa, sitten saat vettä" ja kun lapsi sanoo, että "saanko nyt vettä, kun mulla on nyt jano" - he saattavat keksiä uuden "säännön", jonka jälkeen vettä vasta saa...ja jos isoäiti laittaa lapselle ison jäätleöannoksen ja kun lapsi ei jaksaisi syödä sitä loppuun, isoäiti syöttä lasta niin, että kuppi tulee tyhjäksi - koska kaikki on syötävä loppuun...sitäkin olen sanonut, että "herkkuja ei tarvitse koskaan syödä, jos ei halua"...ja sekin sai aikaan syvän hiljaisuuden ja varmaankin itkua jälkeenpäin, että miten kauhea ihminen minä olen.



Että juu, tämmönen hirviö sitten minä olen juu.



Tollasia ihme sääntöjä tippuu kaiken aikaa ja kerran mä sitten sanoinkin, että "lopettakaa nyt herranjumala, johan tässä menee aikuinenkin ihan tutkalle, kun koko ruokailun ajan on taas tippunut uusia kummallisia sääntöjä, mistä ei ole ennen ollut mitään puhetta - ja antaakaa sille lapselle vettä nyt samantien, kun kerran hänellä on jano; miksei hän saa juoda???? ". Tästä seurasi taas syvä hiljaisuus ja suuri loukkaantuminen - jota en tosin ollut huomaavinani ollenkaan.



Joskus heillä oli tapana tulla kengät jalassa olohuoneeseen ja alkaa välittömästi komentamaan meidän lapsia " ei saa seisoa sohvalla, pois sieltä ikkunan luota, pois se kirja kädestäsi, älä joukse, älä huuda, älä kimitä, älä sekoile..." jne - lista on loputon.

Omani ovat tarttuttaneet karieksen lapselleni. Siis ihan vitun oikeasti, sitä lusikkaa EI LAITETA OMAAN SUUHUN kun syötetään lasta.

Laitoin kohta vuosi sitten yhteydenpidon jäihin ätini kanssa, kun en jaksanut enää syyllistämistä ja hänen iänikuista marttyyrin asennettaan. Apua hän ei ole ongelmiinsa hakenut, vaikka monesti olen pyytänyt näin tekemään. Hän haluaa rypeä itsesäälissä, joten ihan rauhassa minun puolestani. En ole katunut päätöstäni. nE tietenkään sano, että sinun Ap niin pitäisi tehdä..kerroin tämän, jotta tiedät ettet ole yksin :).