Mitä odotatte kummeilta?

Pointtini oli se, että myös KUMMIIN pitää pitää yhteyttä, ei vain niinpäin että kummi on se joka aina kyselee lapsen perään. Huolehtikaa vanhemmat siitä, että kiitätte kummeja heidän läsnäolostaan ja lähetätte lapsen piirustuksia ja soittelette ja annatte lapsen puhua puhelimeen ym. Kummiuden toimiminen on molemminpuolinen vastuu.

Tuo unohtuu monilta, ikävä kyllä.

Ei tarvitse olla muuten läsnä kuin rukoilemalla joka päivä kummilapsen puolesta.

on selviö että varakkailta kummi-tädeiltä ja -sediltä (varsinkin jos he ovat kummiuden lisäksi verisukulaisia) täytyy löytyä joululahjaksi taloudellisesti tiukilla eläville opiskelijakummilapsille muuta kuin tekstiviesti!!.



kaunis joulukortti ja 5-20 euroa on kaunis ajatus ja aivan riittävä.

Kun valitsette lapsellenne kummit, niin mitä odotatte heiltä kummina? Millä perusteilla valitsette kummit ja kuinka monta?

En odottaisi muuta kun normaalia kyläilyä, muistamista jouluna ja syntymäpäivinä. Muistakaa, kun haukutte kummeja, että kummeudesta on todella vaikea kieltäytyä. Meillä on mieheni kanssa 4 kummilasta ja se on aika monta lahjaa ja syntymäpäivää ja nimipäivää. Varsinkin kun taloudellisesti ollaan köyhiä. Mutta jokaisella kyläillään, muistetaan jouluna ja syntymäpäivänä. Se ei kieltämättä tunnu aina ihan loisteliaalta olla kummina, enkä nää että niihin tulisi sen kummempia välejä, enempi on vanhemmista kiinni että kutsutaanko kylään jne.

Itse suostuin ystävän lapsen kummiksi muutama vuosi sitten. Olin todella sitoutunut asiaan. Ikävä kyllä kummeus ei ole kohdallani ollut mukava kokemus. Ensin kävimme kylässä lasta katsomassa puolen vuoden välein, mikä on mielestäni riittävää, jos välimatkaa on reilut 400km. Lapsen kasvaessa aloimme odotella myös häntä kylään, mutta vanhemmilla ei tuntunut riittävän siihen mielenkiintoa. Aloin saada naljailua osakseni mitä erikoisemmista asioista ja muutenkin vanhempien tyytymättömyys omaan tilanteeseensa alkoi olla näkyvää, mikä näkyi entistä pahempana katkeruutena meidän elämäntilannettamme kohtaan. Tässä vaiheessa vierailuintomme lopahti. Pidin kuitenkin muulla tavoin yhteyttä ja lähetin syntymäpäivä- ja joululahjat erikseen postissa aina lapsen toiveiden mukaisesti. Viimeisimmän lahjan suhteen tilanne alkoi kärjistyä niin etteivät vanhemmat vastanneet edes viesteihin. Lahja on ilmeisesti mennyt perille postin mukaan, mutta kiitosta siitä ei ole kuulunut. Syntymäpäiville meitä ei edes kutsuttu, vaikka kysyin että olisimme tulossa. Muut kummit oli kutsuttu. Me saimme jälkikäteen urkkimalla tiedon, että juhlat oli pidetty. Kummilapsestani minulla on vain pari suttuista kuvaa vaikka olen heiltä pyytänyt kuvia vaikka edes sähköpostiin. En tiedä miten tällaisessa tilanteessa muut toimisivat, mutta oma mitta alkaa olla täynnä siitä, että joka vuosi käytän lapseen 100-200€, jota en edes koskaan näe saamatta mitään kiitosta ostamistani lahjoista. Lapsen vika tämä ei ole ja aion sitkeästi edelleen lähettää jotain aina merkkipäivinä ja jouluisin, kunnes kummin velvollisuudet 15v lakkaavat.



Mutta sen olen oppinut tästä etten enää lähde kummiksi, jos se on tällaista pompottelua vanhempien puolelta!

Kun valitsimme kummia ensimmäiselle tytölle niin he kysyivä mitä odotamme heiltä vastasin että vähintään muistamista lapselle tärkeinä päivinä (mm syntymäpäivä ja joulu) Ja sen he ovat tehneet (myöskin toisen tytön kummit) muistaneet noina päivinä lahjalla/kortilla ja jopa lähettäneet kortin lomamatkalta. Käyneet muutenkin välillä tapaamassa ja kutsuneet kylään.



Mutta myös minä olen pitänyt siistä huolen, että muistaminen on myös toisinpäin eli olemme muistaneet Jokaista kummia hänen syntymäpäivänään joko lahjalla tai vähintään kortilla (jos ei ole ollut mahdollista mennä kylään) Samoin lapsi on joka joulu laittanut OMAN joulukortin kummilleen (eli sukulaiskummille on mennyt kaksi joulukorttia samassa kirjekuoressa kummilapselta ja meiltä muilta ). Ja matkoilta on kortit laitettu, sekä kutsuttu kylään muutenkin kuin merkkipäivänä.



Kun itse muistaa kummia on kumminkin helpompi muista lasta. Hänestä tuntuu että hänestäkin välitetään.



-maarit-

Kummien valinta on minusta yllättävän vaikeaa. Ensin ajattelee ettei se niin suuri juttu ole mutta sitten alkaa tuntumaan ihan siltä ettei millään löydy sopivia... siis kun tarkemmin asiaa ajattelee.

kummeiksi kannattaisi pyytää sellaisia ihmisiä joihin itsellä tai puolisolla on jo entuudestaan jokin läheinen suhde ja tunnetaan todella hyvin, sukulaisia tai ystäviä, joiden kanssa ollaan paljon tekemisissä. Tulee vähemmän yllätyksiä.

itse kummina olen "hylännyt" kummityttöni, kiitos lapsen äidin.

Koska meni hermo.

Aina vain valitusta että tarvis tätä ja tarvis tuota ja jos yritit kysellä pelkkiä kuulumisia tuli takaisin kauhea lista mitä lapselle pitää ostaa. ja se lista sisälsi aivan kaiken. vaatteista sänkyyn ja leluihin. Kummityttöni en saanut käydä katsomassa jos en ollut ostanut jotain lelua tai vaatetta viemiseksi ja sylissä lasta en saanut pitää.

ja minun mielestä kummilapsen on hyvä muistaaa myös kummia. heiltä ei ikinä edes joulukorttia tullu.

Niin ja sitten kun kummityttöni on syntynyt joulun jälkeen ei äidille kelvannut se että ostan jouluksi ison paketin vaan se oli sitä mieltä että synttärilahjaankin pitäisi käyttää sen 50e vaikka synttärit on kaksi päivää jouluaaton jälkeen.

sitten meni vain hermot tuohon ainiaaseen vinkumiseen ja kinuamiseen ja ikinä ei tullut vanhemmilta kiitoksen sanaa.

Me valittiin kummeiksi läheisiä ihmisiä. Ajatuksena silloin, että kun tyttärellä elämä potkii päähän tai on mieltä askarruttavia asioita, niin aina on lähellä aikuinen jolle voit asiasta puhua. Kummit muistaavat kyllä vuosittain jouluna ja synttärinä, mutta kaikkein tärkeintä on kuitenkin kummien kanssa vietetty aika :)Nytkin syyslomalla on valita minne tyttö menee hoitoon : mummille, kummeille vai pappalaan :D

Haluan vastata tähän viestiketjuun KUMMINA. Minusta kummius on kunniatehtävä,josta olemme mieheni kanssa tosi ylpeitä.Meitä vanhoja pyydetiin kummiksi pienelle tytölle ja se tuntui

huikean ihanalta.Yhteisiä hetkiä vietämme niin usein kuin mahdollista,käymme satutunnilla kirjastossa, uimassa uiimahallissa, poimimme marjoja, pidämme saunailtoja yms.

Juuri nytkin olen lähdössä kummitytöäni katsomaan,kun äiti lähtee käymään omilla asioillaan.

Rukous pienen kummitytön puolesta kuuluu jokailtaamme.

itse kummina olen "hylännyt" kummityttöni, kiitos lapsen äidin. Koska meni hermo. Aina vain valitusta että tarvis tätä ja tarvis tuota ja jos yritit kysellä pelkkiä kuulumisia tuli takaisin kauhea lista mitä lapselle pitää ostaa. ja se lista sisälsi aivan kaiken. vaatteista sänkyyn ja leluihin. Kummityttöni en saanut käydä katsomassa jos en ollut ostanut jotain lelua tai vaatetta viemiseksi ja sylissä lasta en saanut pitää. ja minun mielestä kummilapsen on hyvä muistaaa myös kummia. heiltä ei ikinä edes joulukorttia tullu. Niin ja sitten kun kummityttöni on syntynyt joulun jälkeen ei äidille kelvannut se että ostan jouluksi ison paketin vaan se oli sitä mieltä että synttärilahjaankin pitäisi käyttää sen 50e vaikka synttärit on kaksi päivää jouluaaton jälkeen. sitten meni vain hermot tuohon ainiaaseen vinkumiseen ja kinuamiseen ja ikinä ei tullut vanhemmilta kiitoksen sanaa.

Kummiudessahan on tärkeintä luoda hyvä ja läheinen suhde kummilapseen ja viettää aikaa hänen kanssaan. Vanhempien kuuluu tukea tätä suhdetta omalta osaltaan, kun kerran kummeja pyytävät, eikä estää.

Itselläni oli kaksi luterilaista kummipariskuntaa, yhteensä neljä ihmistä. Pariskunnat erosivat, kun olin pieni. Samalla unohtui kummilapsi. Huomasin jo tuskin kouluikäisenä, että veljeni sai joka joulu ja syntymäpäivä paketin omilta kummeiltaan, kun taas minä en saanut mitään omiltani. Kahta kummiani en ole pikkulapsivaiheen jälkeen tavannut ollenkaan eivätkä muutkaan huolehtineet minusta mitenkään, puhumattakaan sitten uskonnollisesta kasvattamisesta.



Aikuiseksi tultuani käännyin katolilaiseksi. Kummiperinne siellä on erilainen. Kastekummeja voi olla 1-2, usein vain yksi. Vahvistuksen sakramentissa teini-ikäisenä voi olla uusi kummi. Kummin pitää olla vakaumuksellinen ja suhteellisen oikeaoppisesti elävä katolilainen. Hän ei voi olla esimerkiksi eronnut ja uudestaan avioitunut eikä myöskään abortin tehnyt. Ei-katolilaiset eivät voi olla kummeja. He voivat kuitenkin olla mukana kastetoimituksessa kasteen todistajina.



Minusta tärkeää kummiudessa on se, että kummi tai kummit pitävät lapseen yhteyttä. On selvä, että kasvatukseen osallistuminen on vaikeaa, jos kummi asuu kovin kaukana. Välittämistä voi kuitenkin osoittaa etäisyyden päästäkin. Pari lahjaa vuodessa ei kukkaroa tyhjennä. Lapsi ei välttämättä tarvitse muuta kuin piirustuslehtiön tai värikynät.



Hyvä kummi on toki myös uskonnollinen kasvattaja. Virikkeet voivat olla hienovaraisia, mutta niitä tulisi kuitenkin antaa. Minulle ei-uskonnolliset nimiseremoniat ja kirkkoon kuulumattomat kummitukset kertovat uskonnottomien ihmisten elämän tyhjyydestä. Yritetään etsiä merkityksettömiä korvikkeita sisällöttömistä seremonioista. En tahtoisi itse ottaa sellaisiin osaa.

itse kummina olen "hylännyt" kummityttöni, kiitos lapsen äidin.

Koska meni hermo.

Aina vain valitusta että tarvis tätä ja tarvis tuota ja jos yritit kysellä pelkkiä kuulumisia tuli takaisin kauhea lista mitä lapselle pitää ostaa. ja se lista sisälsi aivan kaiken. vaatteista sänkyyn ja leluihin. Kummityttöni en saanut käydä katsomassa jos en ollut ostanut jotain lelua tai vaatetta viemiseksi ja sylissä lasta en saanut pitää.

ja minun mielestä kummilapsen on hyvä muistaaa myös kummia. heiltä ei ikinä edes joulukorttia tullu.

Niin ja sitten kun kummityttöni on syntynyt joulun jälkeen ei äidille kelvannut se että ostan jouluksi ison paketin vaan se oli sitä mieltä että synttärilahjaankin pitäisi käyttää sen 50e vaikka synttärit on kaksi päivää jouluaaton jälkeen.

sitten meni vain hermot tuohon ainiaaseen vinkumiseen ja kinuamiseen ja ikinä ei tullut vanhemmilta kiitoksen sanaa.

Itselläni on juuri vastaavia kokemuksia yhden kummilapseni perheestä. Lapsen täyttäessä vuoden, vein lahjaksi ruoka-astiaston ja muutaman kirjan. Muistin myös jouluna lasta ja kun toinen synttäri läheni sain listan asioista, joita lapselle voisi ostaa ja vielä muistutuksena "Kun et viime vuonna mitään tuonut!" olin jokseenkin pöyristynyt tämän kuultuani. Perheeltä en ole saanut yhtään valokuvaa lapsesta, vaikka niitä on kuvaamossa asti käyty ottamassa. Surullista, mutta totta.

Onneksi muiden kummilasten kanssa on ollut huomattavasti miellyttävämpää olla kummina, ymmärtäväiset vanhemmat, jotan todellakin ovat tehneet selväksi, että kummi ei saa olla lahja-automaatti.

Meitä pyydettiin kummeiksi tässä jokin aika sitten, mutta kieltäydyimme. Olemme jo tämän perheen yhdelle lapselle kummeina ja emme oikein ymmärtäneet, miksi pitäisi nyt toisellekin lapselle samassa perheessä kummiksi alkaa.

Minusta aika monilla on kovia odotuksia kummeilta. Kuukausittaista yhteistä aikaa, lastenhoitoapua jne.



Meillä on neljä kummilasta, joka on vielä aika maltillinen määrä, monillahan saattaa olla 8-10 kummilastakin. Kyllä minusta on aika paljon odotettu, että jos ottaisin joka viikonloppu jonkun kummilapsen meille hoitoon tai kyläilisin.



Mä olen pyrkinyt siihen tasoon, että teemme kunkin kummilapsen kanssa joka vuosi jotain spesiaalia (meille yökylään, teatteriin isompien kanssa tms.) ja muistamme merkkipäivät. Sen lisäksi tapaamme perheittäin siinä tahdissa kuin tapaamme kunkin perheen kanssa muutenkin. Mutta meillä on nyt muitakin ystäviä ja sukulaisia kuin kummilasten vanhemmat, joten en minä millään tapaa joka kuukausi kummilapsiamme, vaikka asummekin verrattain lähellä.



Itselläni on kaksi lasta ja sama osallistumistaso on riittävä ja pidän sitä jopa hyvänä.

Itselläni oli lapsena maailman parhaat kummit, pitivät yhteyttä,käytiin retkillä, kävivät kylässä muutenkin kuin synttäreillä ja muistivat lahjoilla joka ei tietenkään ole tärkeintä. Yksi kummeistani käy edelleen tuomassa joka ikinen joulu joulukukan vaikka olen jo aikuinen. Omista kummeistani olen saanut mallin toimia itse kummina. Olin 15v kun pyydettiin ensimmäisen lapsen kummiksi. Tuosta päivästä lähtien olen rakastanut tuota pientä lasta, hoivannut, kasvattanut, ottanut luokseni yökylään, tehnyt retkiä joka kesä korkeasaareen ja joulusin joulukadun avajaiset ovat jo perinteitä. Toinen kummilapsi asuu kauempana, hänen kanssaan soitellaan ainakin kerran viikossa koska pikkuinen kovasti tahtoo aina soittaa, jos kotona jokin menee pieleen tyttö on sanonut soittavansa kummille vasta ikää 3v. Lahjoilla olen halunnut lapsia muistaa ja pyrin ostamaan aina sellaista mitä lapsi tarvitsee tai ei muuten välttämättä saisi. Kannustan lapsia koulu elämässä yms. Kummius on ihana asia! Mutta tosiaan tuokin on tärkeät että lapsen vanhemmat pitävät myös yhteyttä kummiin ja kutsuvat kylään. Jos en pääse järjestetyille synttäreille pyrin järjestämään aikaa niin lähelle synttäreitä kun vaan pystyn.

Pappi lapsen kummina ei suinkaan tarkoita, että hän käyttäytyisi kuten hän "saarnaa" tuleville kummeille. Tyttäremme kummiksi pyydettiin pappi vaimoineen. Pappi on lapsen isän puolelta läheistä sukua. Ajattelimme, että pappi jos kukaan ymmärtää parhaiten kummin roolin. Pienen tyttäremme vanhempina ajattelimme hänen vanhempia sisaruksiaan ja miten heidän kumminsa ovat huomioineet lasta joten päätimme tällä kertaa pyytää tehtävään alan ammattilaisen. Valitettavasti olemme erittäin pettyneitä sillä vaikka evankelis-luterilainen kirkko julistaa, että "Kummi on kutsuttu vanhempien rinnalle pitämään huolta lapsesta ja, että huolenpidossa ja ystävyydessä toteutuvat kristittynä elämisen periaatteet ja lähimmäisen rakkaus" niin pappi ei välttämättä toimi kuten hän saarnaa. Tammikuussa tytär täyttää 10-vuotta. Kummi ei ole käynyt spontaanisesti tervehtimässä häntä kertaakaan näiden vuosien aikana. Syntymäpäivänä häntä muistetaan ja koska syntymäpäivä on tammikuussa on helppoa tuoda joululahja myöhästyneenä selityksellä, että tottu toi lahjan väärään paikkaan. Hänen koulumenestyksestään ei olla kiinnostuneita eikä mistään muustakaan, ainakaan heidän kiinnostuksensa ei ole koskaan välittynyt meille asti. Valitessamme kummit ajattelimme, että meidän tyttäremme saa varmasti huomiota ja kenties kummi osoittaisi lapselle oman ammattinsa puolesta huolenpitoa ja osoittaisi aitoa kiinnostusta olla se joku muu aikuinen kun lapsen omat vahemmat. Kummin tehtävä, ei todellakaan ole lahjojen ostamista. Hänen tehtävä on jotain paljon syvällisempää. Kummille on aikanaan kerrottu, että hän on koska vain tervetullut vierailulle. Vaikka hän työskentelee samassa kaupungissa niin aikaa omalle kummitytölle ei valitettavasti ole löytynyt. Olen monesti miettinyt, miten voisin ottaa tämän asian puheeksi kummien kanssa. Joka kerta kompastun siihen, että sitten menee suhteet muihinkin sukulaisiin jos otan asian puheeksi. Vanha sanonta; suutarin lapsilla ei ole kenkiä, sopii mielestäni tähän kuin nenä keskelle naamaa.

Nimim. Pettynyt kummivalintaan.

Itselläni oli lapsena maailman parhaat kummit, pitivät yhteyttä,käytiin retkillä, kävivät kylässä muutenkin kuin synttäreillä ja muistivat lahjoilla joka ei tietenkään ole tärkeintä. Yksi kummeistani käy edelleen tuomassa joka ikinen joulu joulukukan vaikka olen jo aikuinen. Omista kummeistani olen saanut mallin toimia itse kummina. Olin 15v kun pyydettiin ensimmäisen lapsen kummiksi. Tuosta päivästä lähtien olen rakastanut tuota pientä lasta, hoivannut, kasvattanut, ottanut luokseni yökylään, tehnyt retkiä joka kesä korkeasaareen ja joulusin joulukadun avajaiset ovat jo perinteitä. Toinen kummilapsi asuu kauempana, hänen kanssaan soitellaan ainakin kerran viikossa koska pikkuinen kovasti tahtoo aina soittaa, jos kotona jokin menee pieleen tyttö on sanonut soittavansa kummille vasta ikää 3v. Lahjoilla olen halunnut lapsia muistaa ja pyrin ostamaan aina sellaista mitä lapsi tarvitsee tai ei muuten välttämättä saisi. Kannustan lapsia koulu elämässä yms. Kummius on ihana asia! Mutta tosiaan tuokin on tärkeät että lapsen vanhemmat pitävät myös yhteyttä kummiin ja kutsuvat kylään. Jos en pääse järjestetyille synttäreille pyrin järjestämään aikaa niin lähelle synttäreitä kun vaan pystyn.

Tuollainen kummi minäkin aion olla, kun pian saan kummilapsen. Minulla on hyvin aikaakin, kun ei ole omaa lasta.

Valitettavasti kummilta odotetaan vain lahjuksia.

Olen itse valittu kummiksi. Esim. jouluna vein lapselle lahjan, se kiskaistiin suunnilleen ovenraosta, ei pyydetty joulukahville tai edes sisälle. Syntymäpäiville kutsuttiin n. 2 kertaa yleensä siihen aikaan kun muut vieraat oli jo käyneet.Koskaan ei minua muistettu edes joulukortilla. Merkkipäivistä puhumattakaan. Lopetin sitten lahjusten oston - tyhjän saa pyytämättäkin. Lapsi on aivan mainio, kehoitan vanhempia opettamaan lapselle, että myös kummia olisi kohteliasta muistaa. Lapsen ja kummin välille ei muodostu sidettä pelkän tavaran voimalla.

Meillä on kolme lasta. Itse olen ainoa lapsi ja miehelläni on yksi sisar. Eli kummeiksi on pyydetty lähimpiä ystäviä. Mainitsin jo tuolloin pyynnön yhteydessä, ettemme hae mitään lahja-automaattia, koska voimme hankkia lapsillemme itse kaiken heidän tarvitsemansa. Kummipyynnöllä haluamme vain osoittaa että kummiksi pyydettävä on meille tärkeä ihminen.