Mitä odotatte kummeilta?

Taisimme odottaa vain sitä, että he juhlivat kanssamme lapsen syntymää ja ristiäisiä ja voimme osoittaa heille, että ovat meille tärkeitä ihmisiä. Ensimmäisen lapsen kohdalla kumpikin vanhempi meni kutsumaan sisaruksensa (yksi per vanhempi, onneksi sentään vain!). Yksi kummi oli lapsuudenystäväni, jonka kanssa olimme jo nuorina sopineet olevamme kummeja toistemme ekoille lapsille, ja sitten yksi hyvä ystäväpariskunta. Toiselle lapselle "piti" sitten löytää yhtä monta kummia, eikä se ollut ongelma, hyviä ystäviä onneksi riitti. Ajatus oli varmaan toisaalta myös, että kummit ovat ihmisiä jotka olemme tunteneet kauan ja jotka varmaan pysyvät elämässämme mukana muutenkin, ja joilla on "sydämen sivistystä" ja hyvä vaikutus lapseen. Tämä on kaikki toteutunut ja lahjojakin tulee vielä (esikoinen nyt 19v).

Yksi sisareni kummitäti muistaa häntä edelleen lahjoin, sähköpostein jne ja he kyläilevät toistensa perheiden luona ym. Sisareni on nyt 44-vuotias :). Tällä kummitädillä oli itsellään kummitäti, joka muisti häntä aina 9-kymppisen elämänsä loppuun asti. Tässäpä tavoitetta!

Onko yleensä melkein kaikilla neljä kummia nykyään?

Suurin osa ainakin minun tuntemista haluaa neljä kummia lapsilleen. Onhan siinä enemmän verkostoa ja eikö kummius ole kunniatehtävä.

koska vaikka luulimme olevamme hyviä valitsemaan kummeja niin paskat olimme. Esikoisen kummit olivat kaikki sinkkuja: kaksi miestä miehen puolelta ja kaksi naista minun puoleltani. Kummallakin puolella oikeasti läheisiä ystäviämme.



Minun ystävistäni toinen on oikeasti kummi lapsellemme, toinen ottaa sen "tulen jos ei ole mitään parempaa tekemistä" -pohjalta. Miehen ystävissä sama homma. Olemme edelleen kavereita kaikkien neljän kanssa, mutta en tiedä kuinka monta syntymäpäivää enää jaksan kuunnella niitä tekosyitä ennen kuin lopetan kutsujen esittämisen.



Mistään lahja-automaattihommasta meillä ei ole kyse, koska nämä ihmiset tosiaan ovat ystäviämme, ja meillä on muutenkin tapana kutsua heitä luoksemme kestittäväksi. Kysymys on vain siitä, että eivät halua järjestää asioita niin että vierailut osuisivat syntymäpäivän kohdalle.

Kummeiksi kannattaa valita vastuuntuntoisia ihmisiä. Ja olisi järkevää etteivät ainakaan kaikki kummit asuisi kovin kaukana.

lapsi on nähnyt kumminsa alle 10 krt. Yksi asuu samassa kaupungissa ja yks vähän kauempana, mutta käy säännöllisesti kotikaupungissamme.

Kumpikaan ei osallistunut mitenkään syntymäpäiviin, toiselta tuli jälkikäteen lahja, siinä kaikki.



Surku tuli, kun moni ilmoitti haluavansa kummiksi ja päädyttiin heihin.



Itse pidän paljon yhteyttä omiin kummeihini ja olin toivonut samanlaista, mutta ei.

Valitsin poikani kummeiksi veljeni, hyvän ystäväni (silloin ainakin oli) sekä miespuoleisen lapsuuden ystäväni joka itse tarjoutui kummiksi. Näistä tuo silloinen paras ystäväni jätti jo ristiäispäivänä tulematta kahveille... En tiedä mikä meni pieleen, kun tekosyitä alkoi löytyä miksi ei voida nähdä :(

toivomme että kummit (tulee olemaan 3, yksi pari ja yksi sinkku) luovat läheisen suhteen lapseemme ja viettävät hänen kanssaan aikaa säännöllisesti, esim. kerran kuukaudessa. Materia ei ole niin tärkeää, mutta varmaan lapsi odottaa pientä synttärilahjaa ja joululahjaa.

Aikaa ja tahtoa tutustua lapseen, siinä se tärkein.



On toteutunut kiitettävästi:)

eli olisivat mukana lapsen elämässä jotenkin muutenkin kuin vain meidän aikuisten kavereina. muistamiset syntymäpäivänä ja jouluna on kivat, mutta niissäkin ajatus on mielestäni tärkeämpi kuin "lahjan rahallinen arvo" - eli olisi kiva jos muistaminen olisi henkilökohtaista, juuri kummilapselle tarkoitettua ja suunnattua.



ja ihan loistavaa on jos kummi joskus haluaisi ja voisi viedä lapsen jonnekin minne vanhemmat ei joko pysty, ehdi, osaa tai jaksa - esim toivoisin että kummi joskus veisi omat lapseni tutustumaan omiin harrastuksiinsa, tai vaikkapa hevostalleille (olen hevosille allerginen).



meillä (ulkomailla) pitkät välimatkat haittaavat käytännön kummiutta, mutta yritämme pitää yhteyttä netin ja postikorttien kautta, ja aina kun mahdollista järjestämme aikaa tapaamisille - sekä omien lasten kummien kanssa että omien kummilasten kanssa. onneksi osa näistä menee ristiin ja lapsistakin on tullut hyviä kavereita keskenään :-)



meillä osa kummeista on sukulaisia, osa hyviä ystäviä. molemmilla lapsilla on yksi kummipariskunta ja kaksi sinkkua kummia. yhteisesti miehen kanssa päätettiin molemmilla kerroilla kummit: pariskunta valittiin yhdessä, ja kumpikin nimesi yhden sinkkukummin, ja nekin meni hyvässä yhteisymmärryksessä.

Kummien pitäisi olla valmiita tukemaan kummilastaan kehityksessä. Puhua lapsen kanssa elämän tärkeistä asioista. Hyvä myös jos kummit viettävät lapsen kanssa aikaa joskus ilman vanhempia, vaikka vievät jonnekin kivaan paikkaan. Kummisuhde täytyy rakentaa läheiseksi pienestä pitäen, muuten kummius jää helposti nimelliseksi. Kummien määrä ei ole olennainen vaan laatu.

Nimenomaan, suhde KUMMIIN pitää myös hoitaa asiallisesti.



Ei voi odottaa että kummi alkaa viemään ja tuo ja ostaa jos ei koskaan itse kysele kummilta kuulumisia.

että kummit edes joskus olisivat yhteydessä kummilapseensa. Pojan syntymäpäivä meni eikä kummit (kaksi pairskuntaa) edes korttia laittaneet. Toisilta kummeilta poika sai sentään viime jouluna lahjan toisilta ei silloinkaan.

että kummit edes joskus olisivat yhteydessä kummilapseensa. Pojan syntymäpäivä meni eikä kummit (kaksi pairskuntaa) edes korttia laittaneet. Toisilta kummeilta poika sai sentään viime jouluna lahjan toisilta ei silloinkaan.

Kyllä kummin kuuluu muistaa kummilasta syntymäpäivänä ja jouluna ja muutenkin olla yhteydessä. Miksi muuten edes alkaa kummiksi?!

jos pyytää maksimimäärän eli 4 kummia niin luulisi että ainakin joku pitää yhteyttä mutta ei kai sekään ole nykyään varmaa...

Onko yleensä melkein kaikilla neljä kummia nykyään?

Ne nyt on vaan pakko olla jos haluaa kirkollisen kasteen.

Ne nyt on vaan pakko olla jos haluaa kirkollisen kasteen.

Kummius ei mielestäni istu nykyihteiskuntaan ollenkaan. Lapsillani on monia tärkeitä aikuisia elämässään, osin myös kummit. Kummeilla kun ei ole mitään kummioikeuksia kuitenkaan, niin tällöin ei kummiudellakaan ole sitä pohjaa mikä joskus muinoin kun he toimivat ns. varavanhempina. Nykyään sossu vie jos mutsi delaa, jeejee.

Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa kummin tehtävä on olla vanhempien apuna lapsen kristillisessä kasvatuksessa.

vaan LÄSNÄ lapsen elämässä! Kiinnostuneita, ja pitävän yhteyttä.