Lue keskustelun säännöt.
"Onko ystävien pakko auttaa tosiaan" ketjusta... Down-pojan äitinä
25.09.2010 |
Hämmennyin suuresti lukiessani tuota yllä mainitsemaani ketjua ja ketjun ap:n saamia vastauksia. Tuli ihan paha mieli ap:n puolesta ja joidenkin ihmisten ymmärtämättömyydestä.
Jäin miettimään asiaa omalta kannaltani. Minulla on down-poika, ikää 12v. Hän on minulle todella rakas ja elämäni keskipiste. Kuitenkin todella uuvuttava lapsi omalla tavallaan. Monella tapaa edelleenkin kuin taapero, vaikka puhe yms. on aika hyvin kehtittynyttä.
Ystäväni tulevat todella hyvin toimeen poikani kanssa. Koskaan eivät ole häntä kokeneet ongelmaksi, mutta harvoin ovat oikeita vaiketa päivittäisiä tilanteita nähneet. Poika rakastaa vieraita, etenkin ystäviäni ja heidän lapsiaan. Niimpä käyttäytyy yleensä todella ihanasti ja kiltisti vieraiden paikalla ollessa.
Olen saanut ystäviltäni kiitettävästi apuakin poikani kanssa. Ovat ottaneet häntä pariksi tunniksi hoitoon, hakeneet tarhasta/koulusta kun itse en ole päässyt hakemaan yms. Ystäväni ovat myös kuunnelleet väsyneitä purkautumisiani elämstäni ja poikani ongelmista ja pelostani millainen hänen tulevaisuutensa tulee olemaan.
Olen erittäin kiitollinen avusta jota olen saanut. Kuitenkaan en haluaisi että ystäväni auttaisivat minua vasten tahtoaan, vain koska ajattelevat muuten menettävän ystävyyteni! En halua vastentahtoiselle ystävälle viedä lastani hoitoon, kyllä lapsi, kehtiysvammainenkin, huomaa ettei ole haluttua seuraa! Kyllä auttamisen halun on lähdettävä ihmisestä itsestään, eikä ystävyyden velvoituksesta!
Ihan mielenkiinnosta jäin myös pohtimaan sitä kuinka moni näistä toisen ketjun ap:ta arvostelleista on koskaan ollut tukiperheenä yms. eritysilapselle? Ilmeisesti kuitenkin oli tässä toisen ketjun ap:n kuvaamassa tapaksessa kyse jostain muusta kun ad/hd lapsesta yms. koska äiti toimii omaishoitajana lapselleen.
Eritysilapsen hoitaminen on aina ranakkaa eikä siihen pidä ryhtyä vasten tahtoaan! Siitä ei hyödy kukaan, ei etenkään lapsi joka vaatii yleensä paljon enemmän aikaa ja huomiota kuin ns. normaali lapsi.
Kommentit (10)
sittenkin tyytyväinen, jos kukaan ei koskaan auttaisi, edes vähän vastentahtoisesti? Vaan olisit poikasi kanssa aina kun et ole töissä, jos siellä käyt. Tuollahan ap:n tutulla ei ollut ketään muita hoitajia ollut moneen vuoteen, ja ap sanoi hänen olevan todella väsynyt ja uupunut. Eikä silti kiinnostanut olla pojan kanssa edes joskus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todellakin olen kiitollinen siitä, enkä halua pitää heidän apuaan itsestään selvyytenä. Ymärrän että heillä on oma elämä ja omia lapsia joihin menee aikaa.
Suurimman avun saan kuitenkin tukiperheeltämme ja kerhoista yms. harrastuksista joissa poika käy säännollisesti että saan omaa aikaa muutaman tunnin.
t:ap
Taisin kirjottaa, että olisin jo ojentanut auttavan käteni.
Meillä on kaksi kehitysvammaista lasta, toinen todella vaikeasti, toinen lievemmin. On vain kaksi ystävää, jotka välillä auttavat ja tästä olen kiitollinen, muut eivät auta, mutta olettavat, että voisin ottaa heidän ns. helpon vauvan hoitoon kun menevät millon minnekin.
Eli kyllä on kokemusta ja jos meillä olisi vain terveitä lapsia niin uhraisin kyllä sen 2-3päivää kuukaudesta, jotta ystävä saisi levätä.
ja olen häntä hoitanut muutaman kerran, vaikkakin aika vastentahtoisesti, sillä oma nuorin on myös adhd. Ja vaikka olen tehnyt sitä ns vastentahtoisesti, en usko, että se hoidossa oleva lapsi on mitään aistinut, meillä on mennyt ns ihan hyvin, hankalaa, mutta niin sen tavis elämäkin on. Ystäväni on ollut erittäin iloinen, kun olen voinut auttaa.
sittenkin tyytyväinen, jos kukaan ei koskaan auttaisi, edes vähän vastentahtoisesti? Vaan olisit poikasi kanssa aina kun et ole töissä, jos siellä käyt. Tuollahan ap:n tutulla ei ollut ketään muita hoitajia ollut moneen vuoteen, ja ap sanoi hänen olevan todella väsynyt ja uupunut. Eikä silti kiinnostanut olla pojan kanssa edes joskus.
Apua ainakin minulle on myös se että ystäväni kuuntelevat minua. Usein koen sen tärkeämmäksi kun sen että saan heiltä konkreettista apua jossain asiassa kuten koulusta hakemisessa.
En väitä etteikö varmasti tuntuisi pahalta jos ystäviltäni en saisi minkäänlaista apua, edes sitä kuuntelua. Kuitenkin olen sitä meiltä ettei ystävyys voi velvoittaa auttamaan toista vasten tahtoaan. Toki ihanaa jos ystävät ovat valmiita asiassa kun asiassa auttamaan! Kaikki kuitenkaan eivät oman perheen ja työn lisäksi ole valmiita luopumaan siitä omasta ajastaan, ymmärrän hyvin senkin.
Olen myös ollut tilanteessa jossa en saanut mitään ulkopuolista apua usemapaa vuoteen. Oli todella rankkaa ja jaksaminen oli kovilla. Ysätäviltä sain kuuntelu apua tuona aikana ja ehkä kerran/kaksi poika pääsi pariksi tunniksi hoitoon ystävän luokse. Enkä sen enempää apua heliltä osannut pyytää vaan ajattelin heidän tarjoutuvan jos kokevat voivansa auttaa, kun puheistani kuitenkin ymmärsivät että olin väsynyt yms.
Itse teen päivisin poikani koulussa ollessa töitäni kotoa käsin. Käytännössä toimin omaishoitajan ja työt ovat vain pientä lisätuloa. Poikani käy myös kehitysvammaisille suunnatussa kerhossa kaksi kertaa kuukaudessa 3h kerrallaan jolloin saan omaa aikaa. Tukipeheessä hän on 4vrk/kk, jos ei tule sairastumisia yms. yllättävää.
Toki ymmärrän että toisen ketjun äidin tilanne on hankala. Kuitenkin katson että ketjun ap:lla on täysi oikeus kieltäytyä hoitamasta ystävänsä lasta jos hän ei tunne haluavansa/kykeneväsnsä sitä tekemään!
Jäin myös miettimään äidin tilannetta muutenkin. Meillä ainakin kunta on velvollinen järjestämään omaishoitajalle 3vrk/kk vapaata. Silloin kunnan pitäisi myös pystyä järjestämään lapselle joku paikka siksi aikaa. Mielestäni näin on joka paikassa... toki en tiedä kuinka helposti muualla tukipoerheitä yms. hoitopaikkoja löytyy.
Toki ihmiset kokevat ja ajattelevat asioista eri tavalla. Monet varmasti pitävät itsestään selvyytenä että ystävien kuuluu toisen ketjun ap:n kuvaamassa tilanteessa auttaa. Itse en kuitenkaan niin ajattele ja halusin tuoda oman näkökantani tähän asiaan esille eritysilapsen äitinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
down- lapset saa automaattisemmin tukiperheen, kerhot sun muut ajanvietteet, joissa ei äidin tarvitse olla mukana, toisin kuin se yhden ketjun lapsi? Siinä ei taidettu mainita, mikä häiriö lapsella on, mutta ap:n mukaan lapsi ei ole mikään vaikea ylivilkas adhd vaan kiva lapsi.
down- lapset saa automaattisemmin tukiperheen, kerhot sun muut ajanvietteet, joissa ei äidin tarvitse olla mukana, toisin kuin se yhden ketjun lapsi? Siinä ei taidettu mainita, mikä häiriö lapsella on, mutta ap:n mukaan lapsi ei ole mikään vaikea ylivilkas adhd vaan kiva lapsi.
Kyllä voi olla että saamme apua helpommin kuin toisessa kejussa mainittu äiti. Vaikka kyllä meilläkin monta vuotta on näistä avuista ja oikeudesta niihin tasteltu.
Trendi tuntuu nykyään olevan se että jos et vähän pidä meteliä itsestäsi mitään apua et saa. Kukaan ei tule sitä kotiin tarjoamaan, vaan on itse otettava selvää mihin on oikeutettu ja vaadittava sitten oikeuksiaan vastaavaa apua.
Varmasti moni väsynyt äiti ei jaksa taistella niin paljon oikeuksiensa puolesta kuin pitäisi saadakseen apua.
Mielestäni todella väärin on se että apua on usein vaikea saada ja sitä pitää osata itse pyytää ja tietää mihin on oikeutettu. Se ei voi olla kenenkään jaksamisen kannalta mikään hyvä vaihtoehto. Erityislasten äitejä/isiä, muita omaishoitajia yms. pitäisi mielestäni automaattisesti tukea enemmän. Tarvitsemansa ja oikeutetun edun ja avun takia ei pitäisi joutua taistelemaan vaan asiat pitäisi pystyä tekemään helpomminkin. Kenenkään ei pitäisi olla siinä tilanteessa mielestäni alunperinkään että väsyy täysin kun ei saa mistään apua. Mutta se apua ei saisi olla ne ystävät vasten tahtoaan tai pelkästään, vaan avun tulisi tulla muualtakin.
t:ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sain sen käsityksen, että nimenomaan oli kyse siitä, että tämä ystävä olis se, jolle sais lapsen 3 vrk kuussa hoitoon, ja sitä ap ei halua, ymmärrän sen.
Sun aloitus oli helpomman kuvan antavaa, nyt kasissa oletkin ollut pal vailla hoitoapua.
sain sen käsityksen, että nimenomaan oli kyse siitä, että tämä ystävä olis se, jolle sais lapsen 3 vrk kuussa hoitoon, ja sitä ap ei halua, ymmärrän sen. Sun aloitus oli helpomman kuvan antavaa, nyt kasissa oletkin ollut pal vailla hoitoapua.
Aloituksessani sivusin tämän hetkistä tilannettani joka on todella hyvä. Meillä on ollut myös vaikeita aikoija joita en kokenut tarpeelliseksi alussa sivuta. Kuitenkin kun vastasin aikaisempaan kysymykseen halusin valottaa taustoja ja sitä että ei meilläkään ole aina ollut näin helppoa.
Toisen ketjun ap ei varmasti ole ainoa mahdollisuus äidin saada lastansa välillä hoitoon. Toki meillekkin ensin tajottiin mahdollisuutta että voisimme kysyä jotain tuttavaperhettä apuun ja heille sitten maksettaisin. Meillä ei kuitenkaan sellaista perhettä/ihmistä ollut jota olisin voinut kysyä ja kun aikani taistelin järjestyi tukiperhe muuta kautta.
sittenkin tyytyväinen, jos kukaan ei koskaan auttaisi, edes vähän vastentahtoisesti? Vaan olisit poikasi kanssa aina kun et ole töissä, jos siellä käyt. Tuollahan ap:n tutulla ei ollut ketään muita hoitajia ollut moneen vuoteen, ja ap sanoi hänen olevan todella väsynyt ja uupunut. Eikä silti kiinnostanut olla pojan kanssa edes joskus.