Miten saatte pitkän liittonne toimimaan?

Muistelkaa yhdessä puolisonne kanssa tovi seurustelunne alkuaikoja, sitä, miten toista oli ihana lääppiä ihan ohimennen, pussata ilman sen suurempaa syytä, hipaista, vilkuttaa silmää jne...



Sitten päätätte, että tuo aika palaa takaisin ja rupeatte käyttäytymään toisianne kohtaan kuin olisitte juuri aloittaneet seurustelun.



Älyttömän yksinkertaista ja voin taata että alkaa kipinät lennellä. Jos miehen kanssa ei asiasta saa suutaan auki, niin yrittäkää edes yksin käyttäytyä miestänne kohtaan, kuin hän olisi uunituore ihana poikakaveri. Kyllä sekin toimii, mutta kaksin aina parempi. Järjestäkää vaikka treffit ja puhukaa toisillenne kuin "uusille ihmisille".



t. 16 v. yhdessä, 4 lasta ja kipinät lentelee harvase päivä

ero tuli tasan 20v jälkeen. Tosin viisi vuotta aiemmin kumpikin olisi vannonut että emme eroa koskaan, siihen asti kaikki oli ollut päivä päivältä paremmin, sitten kun vaikeuksia alkoi kasaantua ei osattu elää niitä yhdessä yli.

sillä että osoitetaan välittämistä joka päivä monta kertaa (pienetkin eleet riittää) ja hassuttelemalla yhdessä.

Tällä hetkellä ystävyys riittäisi. Juuri nyt on sellainen kausi, että tappelemme kotitöistä, tunnen että hän ei arvosta minua mitenkään ja seksiä ei ole.

Siis olemme kämppäkävereita, jotka jotakuinkin sietävät toisiaan ja pakollisista asioista sovitaa, joskus puhutaan niitä näitä perheen asioista jos oikein hyvä päivä sattuu.

Toivon että tämä taas tästä jahka palaan kohta töihin, mutta pelkään huonoa.

ap

yhdessä on tyhjästä aloitettu ja paljosta haaveiltu. Elämä näytti sit nurjan puolensa, kun esikoinen syntyi keskosena ja vammautui vakavasti.

Meni moni elämänarvo ja haaveet uusiksi.

Paljon on tapeltu ja riideltykin vuosien varrella mutta se onkin ehkä ollut osaltaan hyvä asia. Marttyyrinä ei ole kumpikaan meistä jäänyt mököttämään vaan asiat on puhuttu halki.

Kumpikin meistä on kasvanut aikuisiksi lasten ja elämän myötä.

Hetkelliset pahat kaudet on menneet ohi ja kumpikin on halunnut yhdessä jatkaa sitten kuitenkin.

Kummallakin suku ja lapsuudenkoti on suht kaukana, se tuki ja turva arjessa on pitänyt löytää siitä puolisosta.

Rakkaus on ihan sitä hyvää arkea, luottamusta ja läheisyyttä ja intohimoakin. Sen eteen pitää muistaa tehdä töitäkin. Puoliso ei osaa lukea ajatuksia, siksi pitää muistaa puhua.

Hän kyllä (ehkä?) osoittaa välittämistään teoilla. Tähän asti minä olen hoitanut puhumisen, kehunut ja kiitellyt häntä tekemisistään mutta nyt kun lapsia on niin en jaksa enää kun en saa häneltä koskaan kiitoksia itselleni.

Toisen lapsen jälkeen hän yhä vähemmän osallistuu kotitöihin, koska haluaa että on naisten työt (ruuanlaitto, siivous ja vaatehuolto yms.) ja miesten työt erikseen. Koen tämän epäreiluksi koska meillä ns. naisten töihin menee paljon enenmmän aikaa kuin miesten töihin. Mutta ehkä tämä selkenee kun taas menen töihin pian.

ap

sillä että osoitetaan välittämistä joka päivä monta kertaa (pienetkin eleet riittää) ja hassuttelemalla yhdessä.

Olemme tottuneet elämään lapsiperheen lapsiin sidottua elämää. Siinä varmana se suurin syy. Yhdessä 22 vuotta.

että puhutaan töistä, kotiasioista, politiikasta, musiikista, uutisista jne ja sitä että mahdollisista erimielisyyksistsä puhutaan ennen kuin menee riitelyksi. Eihän se tietty onnistu jos toinen on tuppisuu, ja etenkin jos asioista on kovin erilaiset näkemykset.

Kotitöiden suhteen, meillä mieskin kokkaa ja siivoaa, tosin minä teen enemmän. Toisaalta mies tekee pidempiä päivä töissä ja tienaa siksi enemmän, itse teen lyhyempiä päivä ja teen osan viikkoa töitä kotoa kääsin joten minulle on ihan ok että esim. hoidan pyykit (mies kyllä silittää omat vaatteensa) ja teen enemmän ruokaa (tykkään kokkaamisesta).

En siis osaa neuvoa, mutta noi oli ne meille sopivat konstit millä on saatu homma toimimaan. Teillä voi olla ihan eri jutut. Toivottavasti löydätte ratkaisun :)

Hän kyllä (ehkä?) osoittaa välittämistään teoilla. Tähän asti minä olen hoitanut puhumisen, kehunut ja kiitellyt häntä tekemisistään mutta nyt kun lapsia on niin en jaksa enää kun en saa häneltä koskaan kiitoksia itselleni.

Toisen lapsen jälkeen hän yhä vähemmän osallistuu kotitöihin, koska haluaa että on naisten työt (ruuanlaitto, siivous ja vaatehuolto yms.) ja miesten työt erikseen. Koen tämän epäreiluksi koska meillä ns. naisten töihin menee paljon enenmmän aikaa kuin miesten töihin. Mutta ehkä tämä selkenee kun taas menen töihin pian.

ap

Ehkä meillä menikin ihan hyvin kun ei ollut aiheita jutella eikä ristiriitoja ennen lapsia. Nyt ei olekaan enää niin leppoisaa ja huomaakin toisesta sellaisia puolia, jotka eivät ole ennen tulleet esiin.

ap

Olemme tottuneet elämään lapsiperheen lapsiin sidottua elämää. Siinä varmana se suurin syy. Yhdessä 22 vuotta.

Siis tarkoitin että ei ollut mitään vaikeita aiheita, joista olisimme olleet eri mieltä. Nyt sitten yllättäen ollaankin eri mieltä tosi monesta asiasta lasten kasvatuksesta lähtien.

ap

Ehkä meillä menikin ihan hyvin kun ei ollut aiheita jutella eikä ristiriitoja ennen lapsia. Nyt ei olekaan enää niin leppoisaa ja huomaakin toisesta sellaisia puolia, jotka eivät ole ennen tulleet esiin. ap

Olemme tottuneet elämään lapsiperheen lapsiin sidottua elämää. Siinä varmana se suurin syy. Yhdessä 22 vuotta.

Pitää vaan löytää se teidän perheen yhteinen sävel. Toinen joustaa yhdessä asiassa ja toinen toisessa. Ei se ole mitään ydinfysiikkaa.

Toisen lapsen jälkeen hän yhä vähemmän osallistuu kotitöihin, koska haluaa että on naisten työt (ruuanlaitto, siivous ja vaatehuolto yms.) ja miesten työt erikseen. Koen tämän epäreiluksi koska meillä ns. naisten töihin menee paljon enenmmän aikaa kuin miesten töihin.

No ylläri, eipä oikein nykyelämässä hirveästi niitä perinteisiä miesten töitä ole, varsinkaan jos ei satu olemaan omakotitalossa ja ole autoa. Autotkin nykyään niin teknisiä, että taitaa ainoaksi työksi jäädä pesulassa käyttö ja tankkaaminen. Mitä ne muut miesten työt sitten voivat olla, jos ei ole halonhakkuuta, lumitöitä, ruohonleikkuuta? Sitä että kerran kahdessa vuodessa virittää tv-kanavat vai? Kuulostaa aika keskiaikaiselta jörrikältä miehesi tai sitten yrittää vain pinnata.

mutta pääsyy miksi meillä on hyvä ja toimiva suhde miehen kanssa on se että kunnioitamme toisiamme. Emme kiroile ja nimittele toisiamme suuttuessamme, vaan jos tilanne tulee missä kolahtaa, me riidellään mutta ei loukata. Asiat on silloin paljon helpompi sopia. Me vaan ollaan aina toimittu näin, mä olen oppinut tavan kotoa, mies taas on elänyt lapsuutensa ilman isää, onneksi, se riitelevä isä muutti siis Ruotsiin.



Ja on niitä jaksoja kun toinen evvk ja mietin salasuhteita (olen seksuaalisesti aktiivisempi) ja toisinaan ilotulitusraketit poksuu jo pelkästä katseesta ja elämä on rakkautta.

En osaa muuta neuvoa kuin sen että minusta tuntuu et on tosi tärkeää olla yhteisiä unelmia ja välistä aikaa jutella puolisonsa kanssa rauhassa siitä mihin suuntaan laivaa ollaan ohjaamassa. Meillä on ollut välillä pahaakin myrskyä, mutta aina on molemmista tuntunut hyvältä jatkaa kunhan on ehditty puhua asiat halki. Useimmat riidat ovat samoista aiheista ja alkavat ihan yksinkertaisista väärinymmäryksistä. Toisiansa pitää myös arvostaa, jotta on hyvä olla yhdessä..

No, me kyllä asumme omakotitalossa. Auto on työsuhdeauto joten sitä ei tarvii huoltaa. Omakotitalossa hän tekee kyllä tarvittavaa remppaa, sitä vaan ei nyt tarvitse juuri tehdä, hän teki kyllä kovasti hommia kun tähän muutettiin ekan lapsen jälkeen. Lampunvaihdot, ruohonleikkuut ja autonpesut ovatkin yhteisiä töitä, samoin lumityöt.

ap

Toisen lapsen jälkeen hän yhä vähemmän osallistuu kotitöihin, koska haluaa että on naisten työt (ruuanlaitto, siivous ja vaatehuolto yms.) ja miesten työt erikseen. Koen tämän epäreiluksi koska meillä ns. naisten töihin menee paljon enenmmän aikaa kuin miesten töihin.

No ylläri, eipä oikein nykyelämässä hirveästi niitä perinteisiä miesten töitä ole, varsinkaan jos ei satu olemaan omakotitalossa ja ole autoa. Autotkin nykyään niin teknisiä, että taitaa ainoaksi työksi jäädä pesulassa käyttö ja tankkaaminen. Mitä ne muut miesten työt sitten voivat olla, jos ei ole halonhakkuuta, lumitöitä, ruohonleikkuuta? Sitä että kerran kahdessa vuodessa virittää tv-kanavat vai? Kuulostaa aika keskiaikaiselta jörrikältä miehesi tai sitten yrittää vain pinnata.

eli ns. isoista asioista ollaan oltu samaa mieltä aina. Se meitä onkin ehkä pitänyt ylipäätään yhdessä. Nyt vaan laiva keikkuu tän arjen alla ja kyllä, tuo toisiemme arvostus on tällä hetkellä molemmilta tosi vähissä.

ap

En osaa muuta neuvoa kuin sen että minusta tuntuu et on tosi tärkeää olla yhteisiä unelmia ja välistä aikaa jutella puolisonsa kanssa rauhassa siitä mihin suuntaan laivaa ollaan ohjaamassa. Meillä on ollut välillä pahaakin myrskyä, mutta aina on molemmista tuntunut hyvältä jatkaa kunhan on ehditty puhua asiat halki. Useimmat riidat ovat samoista aiheista ja alkavat ihan yksinkertaisista väärinymmäryksistä. Toisiansa pitää myös arvostaa, jotta on hyvä olla yhdessä..

mutta jatkakaa ihmeessä kommentointia! Luen mielenkiinnolla myöhemmin. Kiitos kun olen saanut näin asiallisia kommentteja ja itselleni vähän uutta ajateltavaa.

ap

- Yhteiset tavoitteet ja arvot (perhe, parisuhde, koti jne).

- Huonona päivänä asetu toisen "saappaisiin". Eli miettii miltä toisesta tuntuu kun tulee pitkän työpäivän jälkeen kotiin kun on ajanut satoja kilometrejä surkeassa kelissä (kysyn tekstarilla milloin sauna laitetaan lämpiämään ja milloin ruoka saisi olla valmis). Kun minulla on huono päivä mies siivoaa keittiön ja lähtee sitten vaikka lasten kanssa kauppaan ja minä saan omaa aikaani.

- Kehu miehesi huomenna ! Kyllä kait se jotain tekee huomenna niin että voit kehua. Miehethän piristyvät kehuista ja toimivat paremmin.

- Kerro että arvostat sitä ehkä siitä tuntuu ettet sinä arvosta ?

- Koeta nähdä hyviä puolia

- Vaikeina aikoina vaan kestetään ja odotetaan yhdessä parempia aikoja. Aina ei vain ole kivaa vaikka kuinka yrittäisi (meillä sairastelut ovat tehneet elämästä välillä toooosi rankkaa mutta ne on hoidettu yhdessä ja nyt kun helpottaa niin on mukava kun lapsia voi viedä muillekkin hoitoon ja keskittyä taas parisuhteenkin hoitamiseen)

- Yhteiset haaveet yhdistää, mökki, pihan laitto, erottisen filmin tekeminen yhdessä jne

- Miettikää yhdessä mikä on rasittavin asia. Jos se on vaikka kotityöt ja mies joka inhoaa siivoamista niin hän voisi ottaa vaikka tiskikoneen täytön/tyhjentämisen omaksi hommakseen ja silloin kun teet viikkosiivousta niin mies lähtee lasten kanssa pariksi tunniksi jonnekkin (puistoon, uimahalliin, mummolaan, kavereille) niin että saat tehdä sen rauhassa jne Eli etsikää teidän perheelle ja teidän tilanteeseen sopivia ratkasuja.

- Koettakaa löytää jotain uutta kivaa erotiikan saralle.



Tsemppiä. Toivottavasti löydät jostain taas sen jännän kipinän. Ehkä siihen auttaa sekin kun lapset kasvavat ja saa nukkua taas kokonaisia öitä niin arkikin on kevyempää.

eli ns. isoista asioista ollaan oltu samaa mieltä aina. Se meitä onkin ehkä pitänyt ylipäätään yhdessä. Nyt vaan laiva keikkuu tän arjen alla ja kyllä, tuo toisiemme arvostus on tällä hetkellä molemmilta tosi vähissä.

ap

Meillä tuohon toisiemme arvostukseen auttoi kovasti kun itse miehenä olin muutaman kuukauden kotona hoitamassa kahta lastamme ja vaimo vuorostaan töissä. Kummasti sitä silmät aukeni niiden kotitöiden suhteen. On oikeasti helvetin raskasta olla valppaana parin vilkkaan mukulan perässä. Nykyään meillä jo neljä lasta ja vaikka arki onkin raskasta, omaa aikaa kummallakaan tarpeeksi, niin ei ole ollut huolta suhteen jatkumisesta. Kummastakin on tuntunut ettei se tilanne parane puolisoa vaihtamalla eli kannattaa tehdä parhaansa tässä perheessä mitä on..

Jos on jotain niin pahoja ongelmia ettei niistä millään pääse yli ni ehkä sit ero on parempi. Mutta muuten vaan tuntuu että nykyään monet ei ole valmiita tekemään täysillä töitä liittonsa eteen vaan vastoinkäymisissä aletaan vikaa etsiä siitä kumppanista ja sit se arki vasta raskasta alkaakin olla. Kannattaa yrittää osata asettua toisen asemaan ja miettiä/kysyä miltä susta tuntuu.

Ja kahdenkeskistä aikaa kannattaa myös varata. Meillä osa lapsista säännöllisesti kerran viikossa yökylässä isovanhempien luona.

- puhuminen

- samankaltaisuus seksissä

- huumori

- säännöllisin väliajoin (esim. hääpäivänä) muistellaan alkuaikoja ja sitä mihin toisessa ihastui ja rakastui