Miten saatte pitkän liittonne toimimaan?

ja kyllä ne ovat koetinkivi varmasti ihan kaikille suhteille. Mutta vuosi vuodelta se onneksi helpottaa. Yrittäkää olla joustavia ja vuoron perään auttaa toisianne - kun tuntuu että toinen ei just silloin jaksa, niin toinen jaksaa hänenkin puolestaan, ja päin vastoin. Kompromisseja pitäisi kummankin vuorollaan pystyä tekemään.



Suunnitelkaa arkiviikon tekemiset ja lasten kuljettamiset hoitoon, työmatkat jne. Pitäkää arki yksinkertaisena, laittakaa tekemiset tärkeysjärjestykseen ja unohtakaa turha raadanta - silitetyt sukat tai lakanat eivät välttämättä ole tarpeen.



Yhteistäkin olisi hyvä olla silloinkin, kun on muuten niin väsy, ettei jaksaisi. Kävelylenkki iltaisin, juttelua ruokapöydän ääressä, kipeiden hartioiden hierontaa. Yhteisten haaveiden toteuttaminen vaikka matkan, kesämökin tmv. muodossa yhdistää. Elämä voi olla hyvää ilman suuria tunnekuohujakin.



Toinen ottaa välillä armottomasti päähän. Kyllä niitä aikoja tulee eteen melkein kaikille. Miehen mummu pohti joskus 62 yhteistä vuottaan faarin kanssa ja sanoi, että avioero ei ikinä tullut mieleenkään, mutta tappaa teki mieli monta kertaa. :D



Meillä on takana 28 yhteistä vuotta, niistä 20 naimisissa ja lapsia on kolme.

Kiitos miehisestä kommentista. Olen toivonut ja lähes painostanut miestä jäämään kotiin sekä ensimmäisen että nyt toisen lapsen kohdalla. Vaan hän ei halua jäädä kotiin. Ajattelin myös että toisi huimasti entistä tasa-arvoa suhteeseemme takaisin. Mutta eihän sitä toista väkisin voi vaatia jäämään kotiin. Pärjäisimme kyllä taloudellisesti.

ap

ap

Se on sellainen juttu ettei siihen pysty valmistautumaan. Yli 20 vuotta olen ollut kimpassa saman miehen kanssa. Kymmenen vuotta oltiin yhdessä ennen lapsia ja nyt nuorin lapsi on 10.



Me ei oikeastaan riidellä, vaikka omat mielipiteet omataankin. Paljon on jo koettu yhdessä. Ollaan jo opittu luottamaan toisiimme. Mies on paras ystäväni.

että elämme yhdessä elämämme loppuun saakka. Mitään vaihtoehtoa ei ole olemassakaan. Emme siis edes mieti tuollaisia asioita, että Miten saamme liittomme toimimaan. Fakta on se, että olemme yhdessä ja sillä sipuli. Jos toisen tekemisistä on jotain kritiikkiä, niin se sanotaan asiallisesti ja jämäkästi ja asia on sillä selvä. Rakkaus on elämänasenne. Ei se ole suuria tunteita eikä roihua enää tässä vaiheessa. Se on vaikka sitä että tönäisee toista hellästi samalla kun toinen laittaa ruokaa tai tiskaa. Te olette ehtineet kahdestaan oloon niin pitkän aikaa, että vanhempien rooliin tottuminen vaatii aikaa ja sopeutumista. Elämä ei ole enää niinkuin ennen eikä sen tarvitsekaan olla. Kaikella on aikansa ja hyvä niin.

ero tuli tasan 20v jälkeen. Tosin viisi vuotta aiemmin kumpikin olisi vannonut että emme eroa koskaan, siihen asti kaikki oli ollut päivä päivältä paremmin, sitten kun vaikeuksia alkoi kasaantua ei osattu elää niitä yhdessä yli.

Olet antanut parhaat vuotesi jollekulle, joka ei sitten ollutkaan se loppuelämän kumppani. Itse tekisin kaikkeni, että tuohon tilanteeseen en joutuisi. En haluaisi olla keski-ikäinen ja eronnut. Ja yksin.

Liitto toimii kuin itsestään kun on sen oikean kanssa.





Tämän surullisen elokuvamaisen harhan vuoksi niin moni hyvä avioliitto kariutuu.

vasta reilu 14 vuotta yhdessä. Uusperhe johon minä toin edellisen elämän 3 kouluikäistä lasta mukaan.



Varmaan keskinäinen kumppanuus ja ystävyys on rakkauden ohella tärkein liima. Yhteiset haaveet ja tavoitteet sekä miehen pitkä pinna. En ole ollenkaan helppo vaimo!



Me olemme ensisijaisesti toistemme rakastajat, sen jälkeen vasta vanhemmat lapsille (joista vian yksi yhteinen enää kotona). Panostamme yhteiseen aikaan edes pari kertaa vuodessa, nautin siitä että pukeudun kauniisti ja että mieheni näkee minut ennenkuin lähdemme töihin. Siinä hänelle haikailtavaa päivän ajaksi;D

ja arki raskasta, sitä kimmastuu helpommin kotitöistäkin ja huomaa ne kaikki työt joihin mies ei osallistu. Meillä on pikkuhiljaa alkanut työnjako tasaantumaan ja mieskin huomaa paremmin tehdä kotitöitä pyytämättä.



Kun tuossa joku mainitsi yhteiset haaveet, niin meidän suhteessa parasta on yhteiset pienet haaveet. Tietenkin on talot sun muut, mutta sellaisten lisäksi meillä on usein pienempiä haaveita tai "projekteja", joista voidaan yhdessä innostua ja jotka voidaan saavuttaa lyhyemmässä ajassa.

antaa uutta ajattelemista minulle!



ap