Apua! Mitä teen tuolle mahdottomalle koiralle? :(

sitten koira pelkää autoa, johon se ei ole tottunut.

Tässä yksi linkki asiaan: http://www.sey.fi/elaintietoa/koira/koirien_ja_susien_johtajuudesta

minäkin olen johtajuusongelman kannalla. Kutsuttiin sitä sitten millä termillä tahansa, niin tuokin, että koira ei suostu tulemaan autoon viestii siitä, että se ei luota teihin.

Koirankoulutus (positiivisella palkitsemisella) on eri asia kuin koirapsykologia, eli koiran käyttäytymisen tulkitseminen. Katso koirakuiskaajaa ja lue Cesar Milanin kirjoja.

Tuo vähän huvittaa, että johtajuuskäsitettä sanotaan "vanhanaikaiseksi" ja vedotaan "uusimpiin tutkimuksiin". Ei eläinten kanssa olemista voi opetella lukemalla tutkimuksia.

ei sitä itse saa eläimistä koskaan niin paljon tietoa ja kokemusta, kuin mitä näillä tutkimusten tekijöillä on. Joten kyllä kannattaa käyttää hyödykseen se vaiva, mitä toiset ovat nähneet.

Cesar Millania kritisoivat lähes kaikki eläimiä ja eläinten kouluttamista opiskelleet, ja Usa:ssa ohjelma haluttaisiin pois televisiosta. Kuristuspanta aiheuttaa koiralle kipua ja vaurioita, ja sitähän Millan käyttää lähes kaikkiin ongelmakoiriin. Sen sijaan että Millan poistaisi ongelman syyn, hän hoitaa vain oireita ja koirasta tulee helposti arvaamaton tuollaisella käsittelyllä. Sähköpantaakin on käyttänyt, sitä ei Suomessa edes laki salli.

minäkin olen johtajuusongelman kannalla. Kutsuttiin sitä sitten millä termillä tahansa, niin tuokin, että koira ei suostu tulemaan autoon viestii siitä, että se ei luota teihin.

Koirankoulutus (positiivisella palkitsemisella) on eri asia kuin koirapsykologia, eli koiran käyttäytymisen tulkitseminen. Katso koirakuiskaajaa ja lue Cesar Milanin kirjoja.

Tuo vähän huvittaa, että johtajuuskäsitettä sanotaan "vanhanaikaiseksi" ja vedotaan "uusimpiin tutkimuksiin". Ei eläinten kanssa olemista voi opetella lukemalla tutkimuksia.

Mutta kun ihmisellä on johtajuus kunnossa, osoittaa hän olemuksellaan, että autossa ei ole mitään pelättävää. Koira luottaa siihen, että ihminen tietää miten toimitaan eikä koiran tarvitse enää ratkaista sitä täytyykö autoa pelätä vai ei.



Jos autoa pelkäävää koiraa aletaan paapomaan ja hyvittelemään auton lähellä, se vahvistaa koiran pelkoa. Ihmisen pitäisi rauhallisen päättäväisesti viedä koira autoon. Aloittamalla vaikkapa ensiksi kulkemalla koiran kanssa päättäväisesti auton läheltä.



Sama juttu kun koira rähisee toisille koirille. Jos ihminen on tarpeeksi vahva johtaja (henkisesti), ei koiran tarvitse pitää uhkia loitolla vaan se voi luottaa siihen, että ihminen tekee sen.

ei sitä itse saa eläimistä koskaan niin paljon tietoa ja kokemusta, kuin mitä näillä tutkimusten tekijöillä on. Joten kyllä kannattaa käyttää hyödykseen se vaiva, mitä toiset ovat nähneet.

Cesar Millania kritisoivat lähes kaikki eläimiä ja eläinten kouluttamista opiskelleet, ja Usa:ssa ohjelma haluttaisiin pois televisiosta. Kuristuspanta aiheuttaa koiralle kipua ja vaurioita, ja sitähän Millan käyttää lähes kaikkiin ongelmakoiriin. Sen sijaan että Millan poistaisi ongelman syyn, hän hoitaa vain oireita ja koirasta tulee helposti arvaamaton tuollaisella käsittelyllä. Sähköpantaakin on käyttänyt, sitä ei Suomessa edes laki salli.

minäkin olen johtajuusongelman kannalla. Kutsuttiin sitä sitten millä termillä tahansa, niin tuokin, että koira ei suostu tulemaan autoon viestii siitä, että se ei luota teihin.

Koirankoulutus (positiivisella palkitsemisella) on eri asia kuin koirapsykologia, eli koiran käyttäytymisen tulkitseminen. Katso koirakuiskaajaa ja lue Cesar Milanin kirjoja.

Tuo vähän huvittaa, että johtajuuskäsitettä sanotaan "vanhanaikaiseksi" ja vedotaan "uusimpiin tutkimuksiin". Ei eläinten kanssa olemista voi opetella lukemalla tutkimuksia.

kyllä pakko sanoa, etten minäkään tykkää sähkö- tai piikkipantojen käytöstä, mutta muilta osin cesarin metodit näyttäisivät toimivan.

Ap:lle sen verran vielä kommenttia, että yksittäinen tapaaminen ongelmakoirakouluttajan kanssa ei maksa ihan hirveitä summia, kannattaa harkita.

http://www.youtube.com/user/kikopup#p/u/102/QyVjj7GhZbM



hieman ärsyttävä nainen, mutta kannattaa katsoa hänen videoitaan. Hieno tapa opettaa koiria ja niin että koira itse innostuu asiasta

sanalla "näyttäisivät". Tokihan sinäkin rauhoitut jos joku kuristaa kurkusta kunnes melkein pyörryt, tai pitää väkisin aloillaan. Mutta se ei poista sitä ongelmaa miksi aloit alunperin riehumaan. Tämän takia koiralla saattaa myöhemmin napsahtaa päässä, kun se ei enää kestä sitä mikä sen ongelman aiheuttaa, eikä se saa osoittaa sitä millään lailla.

Petan sivuilta suomennettua tekstiä:

"Kaularangan alue on herkkä, sillä alueella kulkee pehmytkudosten suojaamana kaluarangan ja nikamien lisäksi elimistön tärkeimmät hermot. Kurkun puolella sijaitsee herkkä kurkunpää sekä ruokatorvi, joilla ei ole niskan puolta vastaavaa lihaksistoa suojanaan. Kaulan alueella sijaitsee myös paljon imusolmukkeita, jotka ovat aineenvaihdunnan ja lymfaattisen järjestelmän perusta. Koiran keho ei ole rakentunut niin, että se kestäisi kaularangan alueelle kohdistunutta painetta.

Jo hetkittäinen paineen ja ulkoisen voiman kohdistuminen näille alueille jättää jälkensä. Kuristuspannan aiheuttama paine häiritsee aineenvaihduntaa, verenkiertoa sekä imunestekiertoa. Lievimmillään näistä aiheutuu koiralle hetkellisen epämiellyttävän olon lisäksi lihaskipuja. Jatkuva kuristuspannan käyttö alkaa vähitellen näkyä koko kehossa. Näiden lievempien oireiden lisäksi kuristuspannasta voi aiheuttaa koiralle vakavia vammoja ja kroonisia kipuja muun muassa seuraavissa tilanteissa:

- Heikotus hapen puutteen takia, tästä voi seurata pyörtyminen.

- Ruokatorven pehmytkudosvammat.

- Kurkunpään puristuminen, josta voi seurata jopa kurkunpään alueen luiden murtuminen.

- Kaularangan alueen nikama ja välilevyvammat

- Nikamien suojaaman selkäydinkanavan puristuminen voi aiheuttaa koiran osittaisen tai täyden halvaantumisen.

- Hermovammat, jonka seuraukset voivat heijastua ympäri koiran kehoa.

- Kaularangan alueella kulkevan vagus hermon vaurioituminen, joka säätelee kehon tärkeimpien elinten toimintaa, kuten sydämen, keuhkojen, maksan, virtsarakon, pernan sekä munuaisten toimintaa.

- Henkitorven puristuminen, joka voi olla hetkellinen mutta henkitorvi voi painua myös pysyvästi kasaan.

- Puristuksen aiheuttama äkillinen pään alueen paineen nousu voi aiheutua aivo- tai silmävamma. Paineen noususta voi seurata silmän pullistumisen ulos kuopastaan."

ei sitä itse saa eläimistä koskaan niin paljon tietoa ja kokemusta, kuin mitä näillä tutkimusten tekijöillä on. Joten kyllä kannattaa käyttää hyödykseen se vaiva, mitä toiset ovat nähneet.

Cesar Millania kritisoivat lähes kaikki eläimiä ja eläinten kouluttamista opiskelleet, ja Usa:ssa ohjelma haluttaisiin pois televisiosta. Kuristuspanta aiheuttaa koiralle kipua ja vaurioita, ja sitähän Millan käyttää lähes kaikkiin ongelmakoiriin. Sen sijaan että Millan poistaisi ongelman syyn, hän hoitaa vain oireita ja koirasta tulee helposti arvaamaton tuollaisella käsittelyllä. Sähköpantaakin on käyttänyt, sitä ei Suomessa edes laki salli.

minäkin olen johtajuusongelman kannalla. Kutsuttiin sitä sitten millä termillä tahansa, niin tuokin, että koira ei suostu tulemaan autoon viestii siitä, että se ei luota teihin.

Koirankoulutus (positiivisella palkitsemisella) on eri asia kuin koirapsykologia, eli koiran käyttäytymisen tulkitseminen. Katso koirakuiskaajaa ja lue Cesar Milanin kirjoja.

Tuo vähän huvittaa, että johtajuuskäsitettä sanotaan "vanhanaikaiseksi" ja vedotaan "uusimpiin tutkimuksiin". Ei eläinten kanssa olemista voi opetella lukemalla tutkimuksia.

kyllä pakko sanoa, etten minäkään tykkää sähkö- tai piikkipantojen käytöstä, mutta muilta osin cesarin metodit näyttäisivät toimivan.

Ap:lle sen verran vielä kommenttia, että yksittäinen tapaaminen ongelmakoirakouluttajan kanssa ei maksa ihan hirveitä summia, kannattaa harkita.

Vaan se nostetaan ylös ihan korvien taakse, josta koiraa on helppo kontrolloida. Jos koira vaikka hermostuu ohikulkevista koirista, on sen asentoa helppo kuristuspannan avulla korjata niin, että se ei pääse tuijottamaan toista koiraa. Koira tottuu vähitellen siihen että ihminen päättää eikä koiran tarvitse.



Mielestäni arvaamatonta käytöstä koirassa voi saada aikaan juuri väärissä kohdissa positiiviella palkkauksella kouluttaminen. Jos koira esimerkiksi rähisee vastaantuleville ja sitä koitetaan saada rähisemättömäksi antamalla sille vaikka makupaloja, on se vain hetken kysymys milloin ärsyke on niin kova, että koira päättää valita hyökkäyksen makupalojen ahmimisen sijasta.



Ja muistakaa että koirista löytyy erilaisia yksilöitä! Mikä toiseen tepsii, ei välttämättä kaikille muille riitä.

ei paapota ja hyvitellä, vaan palkitaan oikeasta käytöksestä. Naksutin on tässä hyvä apu, kunhan sen opettaa ensin koiralle. Naksuttimella kun pystyy reagoimaan tarpeeksi nopeasti siihen kun koira tekee jotain oikein.

Eli aina kun koira lähestyy autoa tai jos oikein paha tapaus niin kun katsoo autoa, palkitaan. Pian se alkaa lähestyä autoa enemmän, palkitaan. Vielä enemmän, palkitaan. Jne.

Kannattaa oikeasti kokeilla naksutinkoulutusta, se on ihan uskomatonta millä innolla koira alkaa opetella temppuja ja tottelemaan kun se älyää tuon naksutinjutun.

Koiraa ei siinä käsketä, vaan odotetaan että koira tekee jotain ihmiselle mieleistä itse. Istuu/katsoo silmiin/kierähtää selälleen/ottaa lelun suuhun tms. mitä sitten halutaankin. Naks ja nami aina kun koira tekee oikein. Ei mene kauaa kun koira hoksaa että jos minä yritän tätä niin siitä tulee namia, ja rupeaa tarjoamaan itse temppua omistajalle hyvin suurella innolla. Ja myöhemmin koira rupeaa keksimään itse vaikka mitä että saisi namia kun näkee että otetaan naksutin esiin.

Sitten kun koira on oppinut tempun kunnolla, siihen yhdistetään äänikomento. Ja lopulta voi naksuttimen jättää pois ja sillä komennolla saa koiran innokkaasti tekemään mitä haluaa. Tässä vaiheessa ei tarvitse enää joka kerta palkita, mutta satunnainen palkkio pitää koiran motivaatiota yllä. Naksuttimen kanssa pitää antaa joka kerta palkka, sillä naksaus on lupaus palkasta.

Meidän hauvalla ei mennyt kuin 5 minuuttia uuden tempun oppimiseen sen jälkeen kun oltiin opetettu sille naksuttimen idea. Sitä ennen oltiin opetettu mm. istumaan ja siinähän meni monta päivää ennen kuin oppi eikä tehnyt sitä niin suurella innolla kuin mitä naksuttimen kanssa tekee temppuja.

Mutta kun ihmisellä on johtajuus kunnossa, osoittaa hän olemuksellaan, että autossa ei ole mitään pelättävää. Koira luottaa siihen, että ihminen tietää miten toimitaan eikä koiran tarvitse enää ratkaista sitä täytyykö autoa pelätä vai ei.

Jos autoa pelkäävää koiraa aletaan paapomaan ja hyvittelemään auton lähellä, se vahvistaa koiran pelkoa. Ihmisen pitäisi rauhallisen päättäväisesti viedä koira autoon. Aloittamalla vaikkapa ensiksi kulkemalla koiran kanssa päättäväisesti auton läheltä.

Sama juttu kun koira rähisee toisille koirille. Jos ihminen on tarpeeksi vahva johtaja (henkisesti), ei koiran tarvitse pitää uhkia loitolla vaan se voi luottaa siihen, että ihminen tekee sen.

Kuristuspanta on meillä käytössä, eikä sillä tosiaan missään tapauksessa kuristeta koiraa. Sen avulla koiran käytöstä voi korjata pienellä koiraa vahingoittamattomalla nyppäyksellä, mikä ei tavallisen pannan tai valjaiden kanssa onnistu. Suurempia vammoja koira itselleen tekee, kun riuhtoo tavallisessa pannassa. Ja vetää itsensä pökerryksiin.



Positiivinen vahvistaminen on oikeasti toimiva juttu, mutta yleensä ihmiset tekevät sen väärin. Murisevaa ja rähisevää koiraa rauhoitellaan kehuilla ja nameilla, jolloin koira kuvittelee sen olevan oikea tapa toimia.

Kuvaat tuossa sitä, miten naksuttimella opetetaan temppuja. Ja ihan varmasti toimiikin juuri noin! Mutta jos koiralla on pahoja traumoja, niitä ei naksuttimella poisteta. Silloin on tärkeää ihmisen johtajuus.

mihin se perustuu, että tuolla tavalla on koiraa helppo kontrolloida? Tuossa kohdassa on koiran kaulan herkin kohta, missä panta aiheuttaa sille tukalimman olon ja satuttaa eniten joten totta kai se rimpuilee vähiten.

Eikä rähisemisestä pidä tietenkään palkita. Silloin aloitetaan niin kaukana toisesta koirasta ettei koira rähise ja palkitaan siellä. Pikkuhiljaa mennään lähemmäs ja lähemmäs kunnes ei enää rähise.

Vaan se nostetaan ylös ihan korvien taakse, josta koiraa on helppo kontrolloida. Jos koira vaikka hermostuu ohikulkevista koirista, on sen asentoa helppo kuristuspannan avulla korjata niin, että se ei pääse tuijottamaan toista koiraa. Koira tottuu vähitellen siihen että ihminen päättää eikä koiran tarvitse.

Mielestäni arvaamatonta käytöstä koirassa voi saada aikaan juuri väärissä kohdissa positiiviella palkkauksella kouluttaminen. Jos koira esimerkiksi rähisee vastaantuleville ja sitä koitetaan saada rähisemättömäksi antamalla sille vaikka makupaloja, on se vain hetken kysymys milloin ärsyke on niin kova, että koira päättää valita hyökkäyksen makupalojen ahmimisen sijasta.

Ja muistakaa että koirista löytyy erilaisia yksilöitä! Mikä toiseen tepsii, ei välttämättä kaikille muille riitä.

Juuri näin minäkin ajattelen.

Kuristuspanta on meillä käytössä, eikä sillä tosiaan missään tapauksessa kuristeta koiraa. Sen avulla koiran käytöstä voi korjata pienellä koiraa vahingoittamattomalla nyppäyksellä, mikä ei tavallisen pannan tai valjaiden kanssa onnistu. Suurempia vammoja koira itselleen tekee, kun riuhtoo tavallisessa pannassa. Ja vetää itsensä pökerryksiin. Positiivinen vahvistaminen on oikeasti toimiva juttu, mutta yleensä ihmiset tekevät sen väärin. Murisevaa ja rähisevää koiraa rauhoitellaan kehuilla ja nameilla, jolloin koira kuvittelee sen olevan oikea tapa toimia.

kuvaus olikin tarkoitettu siihen autotapaukseen, eli että koiraa ei palkita siitä että pelkää autoa, vaan siitä että lähestyy autoa.

Oikeat ongelmakoirat vaativat muutakin kuin naksutinta, mutta parempi olisi jos ehkäistäisiin ongelmakoirien syntyminen. Silti eivät ongelmakoiratkaan vaadi sellaista käsittelyä kuin mitä ne Millanilta saavat.

En ole Victoria Stillwellinkään kanssa kaikesta samaa mieltä mutta pieni esimerkki silti. Millanilla koira, joka käyttäytyy aggressiivisesti toisia koiria kohtaan, haukkuu, rähisee, yrittää kimppuun, tempoo itsensä melkein hihnasta irti ja on purrut omistajaansakin riuhtoessaan. Millan laittaa kurkkarin, vie koiran toisen koiran lähelle jolloin koira alkaa riehua. Millan pitää hihnaa tiukalla, koira riehuu kunnes melkein tukehtuu ja silloin se tulkitaan alistuneeksi ja rauhoittuneeksi.

Stillwellillä samanlainen koira. Koira viedään talon parvekkeelle, josta se myös on aiemmin haukkunut hulluna ohi kulkevia koiria. Annetaan koiralle namia ja kehuja aina kun on nätisti silloin kun ohi menee koira. Aloitetaan palkitseminen jo kun vieras koira on niin kaukana ettei ongelmakoira ala sille räyhäämään. Pikkuhiljaa vieraat koirat pääsevät lähemmäksi taloa ennen kuin räyhääminen alkaa, ja aina palkitaan kun ei räyhää. Lopuksi koira ei enää räyhää ohikulkijoille. Sitten mennään ulos. Palkitaan koiraa kaukana toisesta koirasta että se on nätisti. Sama homma kuin parvekkeella, siirrytään lopulta lähemmäksi ja lähemmäksi. Palkitsemisen kautta koira oppii, että toisten koirien lähellä on kivaa eikä enää räyhää niille.

Kuvaat tuossa sitä, miten naksuttimella opetetaan temppuja. Ja ihan varmasti toimiikin juuri noin! Mutta jos koiralla on pahoja traumoja, niitä ei naksuttimella poisteta. Silloin on tärkeää ihmisen johtajuus.

Siinä koira ei koskaan lopettanut rähisemistä muille koirille. Se söi kyllä makupaloja jonkin aikaa, mutta koko ajan vilkuili lähestyvää uhkaa ja kun koki uhkan liian suureksi, hyökkäsi se ja alkoi rähisemään.

Stillwellillä samanlainen koira. Koira viedään talon parvekkeelle, josta se myös on aiemmin haukkunut hulluna ohi kulkevia koiria. Annetaan koiralle namia ja kehuja aina kun on nätisti silloin kun ohi menee koira. Aloitetaan palkitseminen jo kun vieras koira on niin kaukana ettei ongelmakoira ala sille räyhäämään. Pikkuhiljaa vieraat koirat pääsevät lähemmäksi taloa ennen kuin räyhääminen alkaa, ja aina palkitaan kun ei räyhää. Lopuksi koira ei enää räyhää ohikulkijoille. Sitten mennään ulos. Palkitaan koiraa kaukana toisesta koirasta että se on nätisti. Sama homma kuin parvekkeella, siirrytään lopulta lähemmäksi ja lähemmäksi. Palkitsemisen kautta koira oppii, että toisten koirien lähellä on kivaa eikä enää räyhää niille.

Kuvaat tuossa sitä, miten naksuttimella opetetaan temppuja. Ja ihan varmasti toimiikin juuri noin! Mutta jos koiralla on pahoja traumoja, niitä ei naksuttimella poisteta. Silloin on tärkeää ihmisen johtajuus.

vaatiikin niiltä omistajilta, että koulutusta jatketaan vielä pitkään. Ei tietenkään se ongelma ratkea yhden kuvauspäivän aikana, vaan johdonmukaisesti pitää jatkaa vielä pitkään sen jälkeenkin.

Siinä koira ei koskaan lopettanut rähisemistä muille koirille. Se söi kyllä makupaloja jonkin aikaa, mutta koko ajan vilkuili lähestyvää uhkaa ja kun koki uhkan liian suureksi, hyökkäsi se ja alkoi rähisemään.

Stillwellillä samanlainen koira. Koira viedään talon parvekkeelle, josta se myös on aiemmin haukkunut hulluna ohi kulkevia koiria. Annetaan koiralle namia ja kehuja aina kun on nätisti silloin kun ohi menee koira. Aloitetaan palkitseminen jo kun vieras koira on niin kaukana ettei ongelmakoira ala sille räyhäämään. Pikkuhiljaa vieraat koirat pääsevät lähemmäksi taloa ennen kuin räyhääminen alkaa, ja aina palkitaan kun ei räyhää. Lopuksi koira ei enää räyhää ohikulkijoille. Sitten mennään ulos. Palkitaan koiraa kaukana toisesta koirasta että se on nätisti. Sama homma kuin parvekkeella, siirrytään lopulta lähemmäksi ja lähemmäksi. Palkitsemisen kautta koira oppii, että toisten koirien lähellä on kivaa eikä enää räyhää niille.

Kuvaat tuossa sitä, miten naksuttimella opetetaan temppuja. Ja ihan varmasti toimiikin juuri noin! Mutta jos koiralla on pahoja traumoja, niitä ei naksuttimella poisteta. Silloin on tärkeää ihmisen johtajuus.

vielä niillekin jotka eivät ole nähneet: http://animal.discovery.com/videos/its-me-or-dog-difficult-dogs/



Ja tuolta se Cooper



Stillwell tuossa itsekin sanoo että "Cooper was beginning to..." eli Cooperin koulutus on vasta alussa, mutta että alkoi jo rentoutua toisten koirien läsnäollessa. Samoin omistaja toteaa että nyt hän tietää mitä tehdä että voi ehkäistä ongelman jne. Ei koiraa paranneta päivässä tai parissa, se vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä.

sä kyllä tarvitset jonkun ulkopuolisen auttamaan teitä, jonkun joka tietää mitä tekee. Meillä oli koiralla vakavia käytösongelmia, ja mä olin kurkkuani myöten täynnä tuota johtajuuslöpinää. Meillä EI ollut, ei ole koskaan ollut eikä tule koskaan olemaa johtajuusongelmaa, ja jos oltaisiin lähdetty sille tielle että koiralle näytetään "kuka on pomo" tilanne ois mennyt todella pahaksi. Tottelevaisuuskoulutus ei poista kuin koulutuksen puutteesta tai väärästä koulutuksesta johtuvat ongelmat, ja koiralla voi silti olla käytösongelmia ja ihan psyykkisiäkin ongelmia, ja koiran ja omistajan kommunikointi voi silti olla vääristynyttä ja heikkoa.



Mä varasin ajan käytöshäiriöihin erikoistuneelle eläinlääkärille. Se ei tosiaan ole kallista, jos miettii että meillä pari käyntiä riitti helpottamaan tilannetta huomattavasti. (Ja vaihtoehtona olisi ollut yhä stressaavampi arki koiran kanssa, kenties vuosikausia.) Käynnit tehosivat nimenomaan niin että minä opin ymmärtämään sekopäistä koiraani ja sen vaikeuksia hahmottaa maailmaa. Koiralta löytyi myös tulehdussairaus joka oli vaikuttanut sen käytökseen kivuilla ja vaikeuttamalla ympäristön havainnointia. Mistään tuollaisesta eläinrääkkäyksestä kuten kuristuspannoista ja muusta väkivallasta ei tullut kenellekään koskaan mieleen edes keskustella. Mä olen läheltä seurannut, mitä tapahtuu kun oikeasti vaikeaa koiraa lähdetään kurittamaan, heittelemään kolinapurkeilla ja muuten vaan pelottelemaan. Näyttähän se tietenkin ensin siltä että koira on kunnolla, kun eläinraukka on ihan shokissa ja pimahtamispisteessä koska ei tajua mitä tapahtuu. Nyt, kolmen vuoden "kouluttamisen" jäkeen koira on entistä pahempi ja on mm. purrut jokaista perheensä jäsentä. Meidän alussa yhtä hankala koira taas on nykyään varsin mukava perhekoira, jonka kanssa elämä on miellyttävää, ja joka on vaikeuksien jälkeen jopa rakkaampi kuin edelliset koirani.

ap:n kannattaisi selvittää "juurisyyt" koiran ongelmakäytökselle ja toimia sitten sen mukaan. Jos ei omin neuvoin onnistu, niin jonkun ammattilaisen avustuksella.

kurittamiseen, pelotteluun ja räminäpurkkeihin.



Minä näen johtajuuden juuri koiran ymmärtämisenä. Vahva johtaja näyttää koiralle esimerkkiä tasapainoisella ja rauhallisella käytöksellään. Vahvan johtajan ei tarvitse satuttaa koiraa.

Kokemuksia on laidasta laitaan (kuten minä eli 33 vrt 41), eikä mielestäni ap:n kannata omin päin lähteä kokeilemaan mitään uutta metodia. Meillä on toiminut kolinapurkit, kuristuspannat ja jääkaudet, mutta ei niitä missään nimessä pidä yksikseen ilman kouluttajaa alkaa soveltamaan.



Meillä ei ole tietoa ap:n koiran käytösongelmien taustasta, emmekä pysty kertomaan ratkaisua ongelmaan, vaikka ap valottaisikin taustoja enemmän. Itselläni ei ainakaan olisi edes osaamista :) Eli jonkun asiantuntijan tulisi diagnosoida ongelma ja antaa toimivat metodit ongelmien ratkaisuun.