G: Imetysongelmasi?

Esikoisen imetys meni ihan pieleen, kun erehdyimme antamaan lisämaitoa tuttipullosta (yhä useammin ja enemmän jolloin oma maitomäärä vain laski) ja vauvakin huomasi hyvin pian, että pullostahan saa maidon paljon helpommin kuin rinnasta kiskomalla ja ei tissi enää kelvannut. Myöskään en tiennyt että olisi ollut hyvä imettää aluksi ihan niin usein kuin vauva vaan halusi (siis illalla vaikka jatkuvasti) ja kun tyrkytettiin vaan huvituttia, niin johan se nälkä varmaan kamalaksi yltyikin. Myös olin niin ujo, että menin aina imettämään makkariin makuuasennossa, tuntui yksinäiselle ja turhauttavalle.



Tokan imetys oli sitten ihan erilaista. Imetin keinutuolissa istuen olkkarissa ihmisten keskellä, vaikka miten usein ja miten pitkään, tuttipulloa ja huvituttia ei käytetty ollenkaan (kun ei ne tälle vauvalle ollenkaan kelvannutkaan), maitoa riitti ja tuli runsaasti yli vuoden. Itseasiassa suurin ongelma olikin tissistä eroon pääseminen, kun minähän se huvituttinakin siis toimin.



Kolmas syntyy viikon parin päästä. Innolla odotan imetystä.

Matalat rinnanpäät. Nännit verillä sitten ekat 2 kuukautta ja itku kurkussa joka imetys/pumppauskerralla. Ja niitä imetyskertoja oli parhaimmillaan kymmeniä vuorokaudessa. En ehtinyt syömään enkä tekemään mitään muutakaan, kun vauva söi ja söi. Rintatulehdus tuli 2 viikkoa synnytyksestä ja oli aivan hirveää. Kävi mielessä monta kertaa eikö tässä ole kärsitty jo ihan riittävästi.



Imetyksen jälkein ongelma on nyt rumat, arpiset riipputissit. Suoraan sanottuna, en tiedä oliko imetys kaiken tuon vaivan ja kärsimyksen arvoista. Korvikkeella kasvaa yhtä lailla terveitä lapsia.

Nänni meni verille, viikon tauko + hitosti Lansinohia ja imetin loppujen lopuksi vuoden.

Rinnat oli kivikovat ja vauva ei pystynyt imemään.. Onneksi se meni ohi..

onnistuin lopulta imettämään yli vuoden, vaikka alkuun luulin että jää muutaman viikon yritykseksi. Se kipu oli kamalampaa kuin synnytyksessä!



ap

Kauheinta oli pumpata veristä nänniä kun näki että verta tuli pulloon (tietenkään sitä maitoa ei sitten käytetty). IUK. Samalla kärsit sitte peräpukamista ja epparihaavasta. :( AUUU. Onneksi tietää, että se menee kaikki ohi ja jää vain muistoksi!

Pumppasin ja osin imetin imetyskumeilla.

Esikoisen kohdalla mulla täyttyi rinnat parin ekan viikon ajan, sen jälkeen rukkasmallilla mentiin. Ekan vauvan imetyksen sössinkin, kun en uskonut maidontuloon, ja imetin vain 4kk.



Toka ja kolmas menikin sillä rukkasmallilla oikein mainiosti, vauvat saivat rintaa 8kk ja 1-v1kk.

Kauheinta oli pumpata veristä nänniä kun näki että verta tuli pulloon (tietenkään sitä maitoa ei sitten käytetty). IUK. Samalla kärsit sitte peräpukamista ja epparihaavasta. :( AUUU. Onneksi tietää, että se menee kaikki ohi ja jää vain muistoksi!

Imetykseen kun ei saa edes mitään puudutteita;)

hankalaks. En todellakaan jaksa keittää niitä joka välissä..huuhtelen vain ja joskus pesen astianpesuaineella.

Lapsi nyt 4kk ja imetän 1-2kertaa päivässä ja öisin kerran, aamuyöstä annan korviketta kun nukkuu sillä pidempään.

Fairya vaan ja kunnon huuhtelu!

hankalaks. En todellakaan jaksa keittää niitä joka välissä..huuhtelen vain ja joskus pesen astianpesuaineella.

Lapsi nyt 4kk ja imetän 1-2kertaa päivässä ja öisin kerran, aamuyöstä annan korviketta kun nukkuu sillä pidempään.

1-2 kertaa päivässä olis tyrehdyttänyt mulla maidontuotannon kokonaan lapsen ollessa noin nuori. Mutta eipä tuo mikään vääryys ole korviketta antaakaan, itse vaan enemmän tykkäsin siitä imetyksestä vaikka sattuikin ja nänni oli aluks verillä. :)

En saanut täysimetettyä sektiolla syntynyttä tytärtäni kertaakaan. Ja tästä koin ja koen kai edelleen huonommuutta. Osittain imetystä kesti 4kk ikään.



Nännit meni verille alussa ja kivuliastahan se oli, mutta olisin kärsinyt mitkä kivut vaan, että olisin pystynyt lapseni ruokkimaan.



Rintani eivät muuten kasvaneet ollenkaan raskauden tai synnytyksen jälkeen eli viallinen yksilö taidan olla :/

hankalaks. En todellakaan jaksa keittää niitä joka välissä..huuhtelen vain ja joskus pesen astianpesuaineella.

Lapsi nyt 4kk ja imetän 1-2kertaa päivässä ja öisin kerran, aamuyöstä annan korviketta kun nukkuu sillä pidempään.

on olleet ongelma molemmissa imetyksessä. Tästä johtuen sitten rintaraivareita enempi ja vähempi kausittain...

Ensimmäisen kanssa olikin ongelmaa, kun hän ei suostunutkaan syömään suihkuavasta rinnasta vaan raivosi pelkästään. Mä jaksoin raivareita ja yövalvomisia kaksi kuukautta ja totesin, että syökööt pullosta sitten. Lypsin ja syötin pullosta koko ensimmäiset 6kk, sitten siirryttiin pikkuhiljaa korvikkeisiin.



Kuopuksen kanssa ei sinänsä ole ollut ongelmaa, hän on vain tyynesti odottanut pahimman suihkun lakkaamista. Lähinnä on rajoittunut tällaisiin noloihin maito-suihkuaa-paidankin-läpi-kaupassa -tilanteisiin tällä kertaa nämä ongelmat.



Mulla vissiin on muutenkin jotenkin liikatuotantoa, koska esikoisen ja kuopuksen välissä maidontulo ei loppunut ollenkaan. Heillä on ikäeroa 3,5v, eli jokunen hetki ehti kuitenkin vierähtää imetysten välissä. Kuopusta imetän edelleen 2-4 kertaa päivässä, hän on 1v5kk, ja vieläkin, vaikka imetyskerrat ovat vakiintuneet tiettyihin aikoihin päivästä jo aikoja sitten, maitoa tulee liikaa, ja kuljeskelen edelleen kaupassa maidon kastelemissa paidoissa.

Kukaan ei synnärillä ehtinyt opastaa kunnollista imetysasentoa istuen. Eli imetin sitten 4kk makuulla. 10v. myöhemmin kun sain toisen, ilmoitin synnärillä että kotiin en lähde ennenkuin osaan imettää istualtani.

Tää oli "ongelma" lainausmerkeissä nimenomaan esikoisen kanssa - mulle ei vaan kukaan ollut kertonut, että kyllä ne ihan oikeasti voi syödä kerran tunnissa lähes ympäri vuorokauden... ja että se on ihan normaalia. Ekat 6vkoa meni noin, sitten vähän rauhoittui, mutta tissityttö tuo oli pitkään. Imetin lopulta 1v3kk, vaikka alussa meinas kyllä usko loppua.



Kakkosen kanssa oli alussa huono, kivulias imuote, joka ei koskaan ihan täysin korjaantunut mutta parani riittävän hyväksi suun kasvaessa. Myöhemmin oli rintaraivareita ja lakkoilua, mutta melko maltillisesti. 10kk nyt takana, tarkoitus ois imettää (ainakin) reilu vuosi kuten esikoistakin.

Mulla oli kanssa rinnat "rukkasmallia". Kertaakaan en joutunut käyttämään rintasuojia eivätkä pitkätkään imetysvälit tuottaneet ongelmaa.

Molemmat lapset ovat itse lopettaneet 7-8kuisina. Sitä ennenkin imetys oli takkuavaa ja jouduin välillä antamaan korviketta, vaikka kuinka olisin halunnut imettää. Eihän niitä lapsia voi huudattaa. En tiedä, mitä voisin tehdä paremmin, vai onko se vaan pakko myöntää, ettei maitoa tule tarpeeksi.

Tuntuu, että osan on jo sulkenut mielestään, mutta hyvin vaivalloisena ja kivuliaana ne ekat imetyskuukaudet on jääneet mieleen.



Seuraavan kohdalla ainakin vaadin niitä katsomaan sairaalassa imuotteen kuntoon. Ilman rintakumia. Ja opettamaan imetysasennoista muitakin kuin makuultaan. Tai no, kyllä mä sit ite sain sen istuvaltaankin sujumaan, mut vaikeeta oli ja makuultaan helpointa.



Joo, aluks se sattu ihan hulluna. Tästä ei kukaan varoittanut. Eikä se sattuminen missään muutamassa viikossa lakannut, ehkä lievittyi.



Sairaalassa siis kerran koitettiin synnytyssalissa imetystä, ei onnistunut -> seuraavan kerran vasta osastolla. Vauva ei meinannut millään tarttua tissiin. Sitten tuotiin rintakumi, kun oli kuulemma liian matalat nänninpäät. Silti oli aina vaikeaa saada vauva tarttumaan edes jotenkin. Jos pyysi apua, niin tulivat tunkemaan vaan tissin vauvan suuhun. Eivät näyttäneet, miten voisin sen itse saada. Toki koitin ja koitin.



No joo, sit kun menin ekan kerran neuvolaan, niin kysyin vinkkejä, miten istualtaan imettäminen sujuu. No, aika nopea opastus, sanoi, että käyttää tyynyä. Tämän avulla sain jotenkin toimimaan, mutta helpointa oli makuullaan.



Vauva kun päästi sen tissin monta kertaa suustaan, rintakumi putosi, vauvan kädet suun edessä, pää pyörii, jne jne. Yritä siinä sitten yhdellä kädellä saada vauva taas imemään.



Aika moista taistelua oli ekat 4kk. Ja joo, sit välillä annoin pullosta (esim. kerran viikossa) tai siis mies antoi. Toi imetys oli niin hankalaa, kivuliasta, voimia kuluttavaa ja päätä hajoittavaa, että huokaisin helpotuksesta, kun yhden kerran sai välillä jättää väliin ja vaikka vaan nukkua. (Vauvalla oli koliikkiakin). En todellakaan olisi muuten jaksanut imettää.



Ei siis ihan alusta sitä pulloo käytetty. Tai no, sairaalassa jo antoivat alhaisten sokerien takia lisämaitoa, kun oma maito ei ollut vielä noussut. Sitten oltiin ehkä viikko oltu kotona, niin jouduin itse sairaalaan. Onneks siellä ei ihan koko päivää mennyt. Olin onneks pumpannut maitoa pakkaseen, niin sitä oli. Sit myöhemmin en jaksanut pumpata ja noin 1,5 kk:n iästä saakka sai siis noin kerran viikossa maitoa pullosta. 3-4kk:n iässä jo muutaman kerran viikossa. Siis jos oltiin jossain (pullosta antaminen satakymmenen kertaa helpompaa ja nopeampaa kuin imettäminen) tai sitten että sain joskus nukkua.



Sitten neljän kuukauden jälkeen kaikki yhtäkkiä helpottui. Imetys nopeutui huomattavasti. Aloin jo kodin ulkopuolellakin imettää (en nyt sentään ihan julkisesti). Sitten alkoi kiinteät ja heti sen jälkeen rintakumi jäi kuin itsestään pois. Tai siis vahingossa ekan kerran ja sitten tein töitä sen eteen. Aiemmin olin jo pariin otteeseen koittanut päästä eroon huonoin tuloksin: siis lapsi ei joko huolinut rintaa ilman kumia tai sitten vaan vuorokauden jälkeen rinnat olivat niin kipeät, että oli pakko ottaa takaisin käyttöön.



Sitten 4-n. 7-8kk ei paljon pulloa saanutkaan. Ihan vaan joskus, jotta ei "unohtuisi" tuo pullosta juominen. Oli ihan hyvänä varana, jos vaikka menin kauppaan yksin ja vähän venähti tai vauva halusikin maitoa nopeammin.



Sitten, kun lapsi oli 9kk, niin sai mun lääkekuurista ihottumaa ja neuvoivat terveyskeskuksessa ensin olemaan imettämättä 10 päivän pituisen kuurin ajan. Epäilin, että maitopa sitten loppuisi. No, ehdottivat, että koitan aamuin illoin ennen lääkkeen ottoa, jotta pitoisuus olisi mahdollisimman pieni. Toimi.



Alkoi muutenkin jo olla levottoman lapsen kanssa päivisin hankalaa imetys. Siis toki aina oli ollut kova liikkumaan, muttei meinannut jaksaa hetkeäkään olla paikoillaan. Kovilla helteillä näin sitten parhaaksi juottaa pullosta/nokkamukista, jotta tarpeellinen nesteen saanti olisi turvattua.



Lääkekuurin jälkeen tais tulla lisää hampaita ja alkoi purra, paitsi aamuisin. Kielloista huolimatta. Eikä pysynyt paikoillaan. Nyt olen siis noin pari kuukautta imettänyt vain aamuisin. Tänään ei enää jostain syystä kelvannut aamulla ollenkaan. Aiemmin tämän kanssa ei ollut ongelmia. Tai no tietty silloin pikkuvauva-aikana rintaraivareita ja kieltäytymisiä joo. Mutta moneen kuukauteen. Siis vaikka ei ole siinä kymmentä sekuntia pysynyt, niin on kuitenkin kelvannut sen hetken.



No, eipä haittaa, lapsi täyttää just vuoden. En mä isompaa haluaiskaan imettää.



Alussa en todellakaan uskonut, että olisin vuotta imettänyt. Ajattelin, että sen 4kk jaksan, oli mikä oli. Sitten kun alkaa kiinteät, niin siirrytään pulloon. Mutta kun se yhtäkkiä helpottui, niin ajattelin, että jos nyt pari kuukautta vielä. Ja sitten että vuoden ikään! :D



En olis silloin aluks uskonut, että mäkin pidän joskus imettämistä helpompana ja kätevämpänä kuin pulloa. Pullo oli meinaan niin pelastus meille! Nyt oon jatkanut sitä aamuisin imettämistä, kun on ollut niin helppoa vain nostaa lapsi aamulla viereen. Ihan hyvä, että itse haluaa nyt lopettaa: muuten vois tulla vaikka laiskana jotain typeriä ajatuksia jatkamisesta, vaikka lapsesta tulee jo taapero.



Pulloruokintaa en silti edelleenkään pidä mitenkään epäkätevänä. Tosin nokkamukiahan meillä pääosin noin ison kanssa käytetään. Pullo oli ainakin ekat 4kk todella paljon helpompaa, vaivattomampaa ja nopeampaa ruokintaa kuin imetys. Ja olen todella ylpeä, että jaksoin imetystä jatkaa ja sain sen sitten sujumaankin, vaikkakin myöhään. Mutta se jaksaminen olisi loppunut nopeaan, jos pullo olisi täysin kielletty ja demonisoitu imetyksen sijasta silloin tällöin.