Imetettäessä syntyy rakkaus-hormonia- mites pulloruokinnassa?!

virrata.Tosiaan se on sellainen hyvänolontunne,vähän sellainen orgastinen tunne.Ensimmäiset viikot oli totuttelua ja rinnanpäät oli rikki.Mutta sitten,kun se alkoi sujua oli mukavaa imettää. Kai se on luonto hoitanut tuonkin asian,että vauva saisi hyvää ravintoa.Terkuin 3 lasta pitkään imettänyt

että ylipäätään vauvan näkeminen, puhumattakaan lähellä olo, riittää tuottamaan ihan mitä tahansa hormonia ja kehittämään suhdetta. Kaipa valtaosa pitää vauvan tiukasti sylissään kun ruokkii tuttipullolla ja iho-kontaktin saaminen on helppoa.

Joidenkin mielestä ehkä liiankin pitkään.



Esikoinen meni hoitoon täyttäessään 1v. Kuopuksen kohdalla aloitin työt, kun hän oli 1,5v.



Ystäväni ei voinut imettää lapsiaan. Hän sanoutui irti työstänsä ja hoiti kaikki kolme lasta kotona aina kouluikään asti.



Itse olen nauttinut imettämisestä ja kun se sujuukin helposti ja vaivatta ja maitoa riittää, niin luonnollisestikin olen imettänyt. Mutta en millään lailla koe, että ystäväni rakastaisi lapsiaan vähemmän kuin minä, koska ei vain pystynyt imettämään.



En usko tällaisiin tutkimuksiin.

Kuten tuolta imetysongelma-ketjusta voi lukea, niin parhaimmillaan harmonia on aika kaukana tuosta hommasta.



Itseäni suorastaan vituttaa koko imetys alusta loppuun eikä mistään harmonioista ole ollut tietoakaan. Imetän vieläkin osittain, koska "se on vauvan kehitykselle niin tärkeää". Vauva 6 kuukautta.

Ihan selkeästi se imetyksen hormonituotanto vaikutti myös persoonallisuuteen, sillä heti kun lakkasin imettämästä, muutuin takaisin nalkuttavaksi itsekseni.

eli mitä kauemmin haluatte elää miehen ja muun perheen kanssa sovussa niin imettäkää, niitä hormooneja on välillä ikävä kun jaksoi tehdä mitä vaan, millon vaan ja kelle vaan... nyt on mentävä vaan omillaan ja PMS oireet on ihan järkyttävät, ei tällasta ennen ollut! Ja lisään nyt vielä että rakastan perhettäni yli kaiken eikä suurempaa kriisiä ole meneillä vaan muutoksen tuulia että mieskin ymmärtää että en ole enää mikään ihme nainen! ;)

Ihan selkeästi se imetyksen hormonituotanto vaikutti myös persoonallisuuteen, sillä heti kun lakkasin imettämästä, muutuin takaisin nalkuttavaksi itsekseni.

eli mitä kauemmin haluatte elää miehen ja muun perheen kanssa sovussa niin imettäkää, niitä hormooneja on välillä ikävä kun jaksoi tehdä mitä vaan, millon vaan ja kelle vaan... nyt on mentävä vaan omillaan ja PMS oireet on ihan järkyttävät, ei tällasta ennen ollut! Ja lisään nyt vielä että rakastan perhettäni yli kaiken eikä suurempaa kriisiä ole meneillä vaan muutoksen tuulia että mieskin ymmärtää että en ole enää mikään ihme nainen! ;)

Kun imetin, olin koko ajan jossain ihme hormonipöhnässä; unohtelin kaiken, olin kiukkuinen, itkuinen, ailahtelevainen....aivan järkyttävää!!! Vastaavaa voi kokea nykyään enää tosi harvoin, vain joskus pms-oireet yltävät LIKI tuota aikaa!

Rakastuin lapseeni heti kun hänet ensimmäistä kertaa näin, siis rakkautta ensi silmäyksellä.



En ole imettänyt, mutta ei se rakkaus mihinkään kadonnut.

Toisille se on hyväkin asia, toisista (kuten minusta) se tekee hysteerisiä, sekopäisiä ja ahdistuneita. Itse en imetystilanteessa kokenut mitään erityisiä rakkaudenpuuskia sen enempää kuin myöhemmin esikoista pullolla ruokkiessanikaan, mutta noin yleensä pää oli sumuinen, mieliala ailahti kiukusta räiskyvään riemuun puolessa sekunnissa ja siitä taas raivoon. Ei ollut hyvä juttu... Vauvaa kohtaankin tuntemukset oli ristiriitaisia, kyllä tosiaan rakkaudenpuuskia (ei imetystilanteissa erityisesti), mutta myös "ahdistaa kun tää on niin sitovaa"-tuntemuksia yms.



Lapsiani olen rakastanut paljon selväjärkisemmän lempeästi imetysten loputtua.



Esikoista imetin 4 kk, sai koko ajan lisäksi "lisämaitoa", joka jo sairaalassa aloitettiin.



Kuopusta imetin 13 kk, josta 6kk täysimetyksellä ja sen jälkeen kiinteiden ohella.



Imetys oli mielestäni tärkeää koska meillä suvussa on paljon allergioita. Yllättäen kuopus on paljon allergisempi kuin esikoinen. Itse en pitänyt imetysajasta mutta tein sen "lapsen tähden". Mulla imetysaikana muuten seksihalut oli täysi 0 mikä meni ohi kun imetys loppui -> parisuhdekin kärsi sinä aikana.

jaa että äiti joka ei imetä lastaan, tunkee pulloa vauvan suuhun joka pötköttää vaunuissa ja kohta on äidillä jo kiire tupakalle. Ja hoitoonkin pitää heti vauva saada kun nämä pulloruokkija äidit ovat niin itsekkäitä, oksennus tälläisille jutuille..

Siis jättävät helpommin hoitoon, jatkavat ns. normaalia elämäänsä jne.



Kai se lapsi on rakas, muttei ehkä samalla tavalla läheinen ja Rakas, kuin imettäneelle äidille.



Kaikkein kamalimman näköistä on se, kun lapsi makaa vaunuissa äidin pitäessä pullosta hajamielisesti kiinni. Sitten äiti lähtee vessaan/tupakalle/touhuihinsa ja joku toinen tulee pitelemään pulloa hajamielisenä.



Kyllä edelleen suosittelisin sitä imetystä ihan jo sen pienen vauvankin takia.

että olin vauvan lähellä ja silittelin sitä sylissäni, vaikka en sitä pystynytkään sairauden takia imettämään. Vauva tuntui tavattoman rakkaalta jo sikiöaikana enkä usko, että imetys olisi voinut rakkauttani enää tuosta lisätä. Tai mistäs sitä tietää? Joka tapauksessa olen tavattoman kiintynyt lapseen ja lapsi minuun - vaikka vauva-ajoista onkin jo aikaa. Ihan samalla tapaa näyttää isän rakkaus lapseen olevan suuri, vaikka eipä tämäkään lasta imettänyt.

itse annoin lapseni yökylään ensimmäistä kertaa kun hän oli lähes viisivuotias ja halusi itse sinne mennä. Kotihoidossa lapsi oli kolmivuotiaaksi.

3

Mulla on vasta yksi lapsi, jota imetin vähän yli 1-vuotiaaksi, ja olin aika ihmeissäni siitä, miten rauhallinen olin koko imetyksen ajan. Ihan selkeästi se imetyksen hormonituotanto vaikutti myös persoonallisuuteen, sillä heti kun lakkasin imettämästä, muutuin takaisin nalkuttavaksi itsekseni.

Siis jättävät helpommin hoitoon, jatkavat ns. normaalia elämäänsä jne.

Kai se lapsi on rakas, muttei ehkä samalla tavalla läheinen ja Rakas, kuin imettäneelle äidille.

Kaikkein kamalimman näköistä on se, kun lapsi makaa vaunuissa äidin pitäessä pullosta hajamielisesti kiinni. Sitten äiti lähtee vessaan/tupakalle/touhuihinsa ja joku toinen tulee pitelemään pulloa hajamielisenä.

Kyllä edelleen suosittelisin sitä imetystä ihan jo sen pienen vauvankin takia.

Psykologisissa tutkimuksissa ei ole havaittu mitään eroja tunnesiteessä imettäneillä tai pulloruokkivilla äideillä.

Ehkä oma tuttavapiirisi sattuu sitten olemaan tuollainen. Kertoo toki sinusta itsestäkin paljon, jos tuollaisessa porukassa liikut.

Se, jos mikä saa rauhallisen ja hyvän olon ja lisää rakkautta.Pullolapsi ei voi kokea samanlaista tunnetta äidistään välttämättä. Poikkeuksia on puoleen ja toiseen. En tiedä, kokevatko kaikki äidit imettämistä samoin kuin minä?