Surffailun tulosta: Perheenäidin päiväkirja 60 vuoden takaa

http://hessu.oh3abn.net/kerttu-pk3.htm



Sitä monesti ajattelee edellisten sukupolvien elämän olleen niin erilaista, vaan oliko sittenkään... Lasten ja kodin hoitoa, sukulaisten kuulumisia, vanhusten vaivojen kuuntelemista, rahahuolia, arjen iloja...



Helppoa samaistua, vai mitä sanotte:



"Heikki ja Liisa ovat innostuneet hiihtelemään ja itse lykkelen Mattia kelkassa. Loppukuulla vaivasi koko katrasta tuhkarokko ja olivat kipeitä joka iikka peräkkäin. Saima tapansa mukaan tuli antamaan hoitoapua."



"Lähdin sitten mummun oppaaksi Helsinkiin. Etukäteen tilattu spesialisti tutki hänet ja läpivalaisi ja sanoi että huono on moottori ja määräsi aamulla jonottamaan yliopiston poliklinikalla pääsyä sairaalaan. Hän oli yötä Ainolla ja minä Lailalla. Kauhean pitkä jonotus oli poliklinikalla ja lopulta määrättiin vain lääkkeitä ja kotiin. No mummu ei ollut tyytyväinen tähän vaan meni entisen naapurinsa Ahlgrenin rouvan luo ja he yhdessä yrittivät muuta lääkäriä ja minun täytyi lähteä kotiaskareilleni. Ahlgrenin rouva kirjoitti, että on saatu hänelle paikka sairaala Mehiläiseen. Siellä hän on nyt makaamassa. Olen aika levoton hänestä mutta joulua valmistan kotona kuin ennenkin oikein paistit , laatikot ja lahjoja sen kuin irti saan ja tehdä kerkesin. Meni sekin joulu onnellisesti ja kävin mummua Helsingissä katsomassa."



"Sitten yllätys, yllätys sekä itselleni että varmaan koko kylälle ja suvulle. Uusi vauva on tulossa taasen! Merkit viittaavat sellaiseen ja, aamupahoinvointi. Alan olla jo aika iäkäskin lapsen tekoon, kun pian 37 vuotta, mutta yrittää täytyy, kun näin on käynyt. Toivon tietysti vuorostaan tyttöä, sitten olisi 2 kumpaakin. Onnea vaan! Vieressä viime kesällä otettu pikku kuva. Vanha kirkko takana. Kai sitä käytiin vähän tuulettumassa ja jossain kylässä."



"Tuo Eero näyttää olevankin erikoisen arka saamaan yskää, nuhaa ja kurkkukipua ja



on sitten kränä ja huono syömään ja nukkumaan. Itsekin kai poden jonkun vitamiinin tai raudan puutetta kun on aina väsynyt olo ja tämän arkipäivän pyörittäminen tuntuu raskaammalta kuin ennen. Vaikka ilo on lapsista kun ne huutaa ja telmii, ei aina jaksaisi kuunnella sitäkään. Kaikista yksityisharrastuksista on täytynyt luopua. "



"Pakkaskautta ja kovaa lämmitystä jälleen. Nypertelen käsitöitä ja ulkoilutan Mattia ja Eeroa. Toiset pistelevät koulua. Mummu vainaan vaatteita olen pienennellyt itselleni, Liisalle ja muillekin vaatteita, koska säännöstely jatkuu. Ikuisestikohan sitä kestänee. Olen jo 38-vuotias, siis keski-iässä ja 4 lapsen äiti. Oikein terve ja reipas akka. Niitä saamiani perintörahoja on täytynyt käyttää vakuutuksiin, veroihin ym. Maksuihin, kun on niin iso perhe ja kulutus kovaa. Vaari oli kuun lopulla täällä lomaansa viettämässä, yritimme häntä houkutella meille asumaan, kun asettuu pian eläkkeelle, mutta ei suostunut kun on se omakin koti kaikki tutut Raahessa."



Olot on tietysti olleet ankeammat ja niukemmat. Vauvalla on tehty vaatteita vanhoista lakanoista. Uutisia on olleet maidon ja lihan vapautuminen säännöstelystä. Perhe on tainnut olla läheisempi silloin.



Hauskaa, että joku on tällaisen vanhan päiväkirjan laittanut nettiin!