Huolehtikaan vanhemmat myös yläluokkalaistenne koulunkäynnistä.

Ehkä se poika ei hakenut onnistuneesti opiskelemaan tai edes yritä hakea töihin, koska tietää että mamma hoitaa...

juuri nyt kun teillä EI ole mitään kiirushommaa. Se poika ei tietenkään notkuisi "tiellä" vaan olisi mukana opettelemassa teidän firman töitä ja käytäntöjä, jotta osaisi ne tulevaisuudessa kun kiirehomma ehkä tulee. Teillä olisi siis valmis rekrytointipohja ja se tulisi ihan ilmaiseksi kun työkkäri kerran maksaisi.



Toki olisi parempi kun äiti olisi "huolehtinut viime vuonna siitä, että poika käy koulua ja saa todistuksen millä pääsee jatko-opintoihin" mutta mä olen tuon köksäpojan äiti ja voin kertoa, että joskus se vaan menee niin, että syystä tai toisesta kaikki älykkäät ja fiksutkaan nuoret ei vaan pysty koulutyöhön tavalla, jolla saisi enempää kuin femman spettarin. Ne voivat silti kyetä käytännön toimiin ihan hyvin. Se meidän köksäpoika esim tekee kotona todella hyvää ruokaa.

että kundi pääsisi kymppiluokalle parantelemaan numeroita ja sitten johonkin käytännölliseen työhön johtavaan kouluun. Nykyisin ei peruskoulupohjalta pitkälle ponnisteta eikä myöskään säälistä saadulla mukatyökokemuksella.

että yrittää vain auttaa poikaansa niin tsemppais sitten vähän enemmän ja etsisi kundille vaikka oppisopimuspaikkaa jostain sellaisesta firmasta, jossa olisi pojalle ihan oikeita, mielekkäitä töitä ja sellaiselta alalta, joka poikaa kiinnostaa!

tyypit luulee, että jos jollain on oma firma niin siitä sitten riittää kesätöitä koko suvun laiskureille ja mainostilaa pitäis ostaa joka hemmetin luokkalehdestä. Ei firma mikään ylimääräisen rahan painamiskone ole.

lukiongelmainen poika jonka lukiongelma saatiin kovan tappelun jälkeen diagnosoitua vasta yläasteella 8 lk:lla. Nyt menossa viimeinen vuosi, ja pitäisi saada poika motivoitua pieneen tsemppiin numeroiden kanssa jotta jatko-opiskelupaikka heltiäisi vähän paremmin kuin ihan rimaa hipoen.



Kova tie on sieltä ekaluokasta lähtien kuljettu, ja kun ongelmat ovat juuri luetun ymmärtämisessä niin vaikeaa on ollut. Meilläkin käytännön työ sujuu, kun työn oppii, ja sujuu hyvin. Mutta tuo teoria on sitten toinen juttu.

lukiongelmainen poika jonka lukiongelma saatiin kovan tappelun jälkeen diagnosoitua vasta yläasteella 8 lk:lla. Nyt menossa viimeinen vuosi, ja pitäisi saada poika motivoitua pieneen tsemppiin numeroiden kanssa jotta jatko-opiskelupaikka heltiäisi vähän paremmin kuin ihan rimaa hipoen.

Kova tie on sieltä ekaluokasta lähtien kuljettu, ja kun ongelmat ovat juuri luetun ymmärtämisessä niin vaikeaa on ollut. Meilläkin käytännön työ sujuu, kun työn oppii, ja sujuu hyvin. Mutta tuo teoria on sitten toinen juttu.

Meillä se diagnosoitiin jo kolmannella luokalla. Mut mitä sitten? Ei mitään. Samat tappelut me on jouduttu käymään, ihan kotona työn kanssa opettelemaan lukeminen ja kirjoittaminen (ja tätä nykyä (seiskalla) osaa ne kyllä eikä luetunymmärtämisessä ongelmia, mutta kun se on hidasta eikä kokeissakaan aika riitä). Mun mielestä diagnoosista ei ole mitään hyötyä, koska koulu ei kuitenkaan tule senttimetriäkään vastaan missään. Lukiopetusta ei saa, mitään erityismenetelmiä ei saa, lisäaikaa ei saa, mitään ei saa. Jos pyytää tukiopetusta niin ehdotetaan erityisluokkasiirtoa. Täysin turhaa koko diagnosointi.

Meillä se diagnosoitiin jo kolmannella luokalla. Mut mitä sitten? Ei mitään. Samat tappelut me on jouduttu käymään, ihan kotona työn kanssa opettelemaan lukeminen ja kirjoittaminen (ja tätä nykyä (seiskalla) osaa ne kyllä eikä luetunymmärtämisessä ongelmia, mutta kun se on hidasta eikä kokeissakaan aika riitä). Mun mielestä diagnoosista ei ole mitään hyötyä, koska koulu ei kuitenkaan tule senttimetriäkään vastaan missään. Lukiopetusta ei saa, mitään erityismenetelmiä ei saa, lisäaikaa ei saa, mitään ei saa. Jos pyytää tukiopetusta niin ehdotetaan erityisluokkasiirtoa. Täysin turhaa koko diagnosointi.

sitten mene erityisluokalle? Tuskinpa se on sen pahempi vaihtoehto kuin joku vitosen päästötodistus ja loppuiän kattoon syleksiminen.