Voiko lapsettomuuden kanssa oppia elämään vai katkeroidunko jossain vaiheessa?

Saimme tietää, ettemme tule koskaan saamaan biologista lasta, vikaa on molemmissa, mutta minä voisin kuitenkin tulla raskaaksi toisen miehen kanssa.



Mieheni on elämäni rakkaus enkä voisi kuvitella itselleni parempaa puolisoa, mutta silti tieto siitä, ettei minusta koskaan tule äitiä niin sattuu todella paljon. Voiko tästä pettymyksestä päästä yli ja elää onnellisen elämän ilman lapsia? Vai miten todennäköisesti käy niin, että jossain vaiheessa katkeroidun kun jäin tähän liittoon?



Adoptio ei onnistu ja on hyvin mahdollista, ettei myöskään sijaisvanhemmuus. Tuossa sijaisvanhemmuudessa kyllä mietityttää sekin, että kun lapset eivät todennäköisesti pysyvästi niin miten heistä pystyy sitten aina luopumaan.