Onpas hankalaa iloita ja suruta samaan aikaan...

mummoni on sairaalassa,lääkäri sanoi että ei menee montaa päivää tai viikkoa, käytiin eilen katsomassa ja hyvästelinkin jos ei nähdä. mummo odottaa kuolemaa,on jo odottanut pitkään kun on aina sairas ja on valmis lähtemään. nyt sitten kun kunto romahti ja sai 2 sydäninfarktia niin heikolta näytti, oli lisäksi ihan turvoksissa ja ei saanut kunnolla henkeä.

tänä aamuna tein testin jossa luki että raskaana=)

tuntuu että kun joku kuolee niin alkaako uusi elämä vai pitääkö jonkun kuolla että alkaa uusi elämä.

mummo aina puhui että on seuraava elämä ja mietti miksi syntyy siinä, voisiko mummon olla lapseni? siis nämä ihan pöhköjä mietteitä...en tosissani usko näin mut jotenkin vaistot tuntuu näin.

ollaan viime talvesta yritetty tätä kolmatta ja miten juuri nyt tärppäs, ja viikonloppuna pitäs vasta menkat alkaa joten etuajassakin näytti. menen tänään kertomaan mummolle raskaudesta jos ehdin vielä ja ettei kunto ole huonontunut et ymmärtää.