Lue keskustelun säännöt.
Että mua ärsyttää toi facebook!!
23.09.2010 |
Ja muutenkin koko elämä. Ihmiset, joille olen luullut edes pikkuisen merkkaavan jotakin, ovat tyystin unohtaneet minut. Tuntuu niin kurjalta lukea joka ikinen päivä esim. facebookista omien hyvien ystävien (?) kirjoituksia siitä, kuinka ovat yhdessä tehneet kaikkea kivaa, esim. käyty syömässä, shoppaamassa jne. Ja sitten hehkutetaan sitä toisen seinillä: "olet huippu, olet ihana". Mulla käy kateeksi. Miksei mulle koskaan kukaan anna mitään tuollaista palautetta, vaikka en minä mikään ihana taida ollakaan.... Ja annas, jos minä jotain kommenttia pistän näiden ystävien seinälle, niin eipäs niihin mitään vaivauduta kommentoimaan. Ja oikeassa elämässäkin minut ohitetaan koko ajan, ei pyydetä mukaan mihinkään. Ja tämä on tehnyt minut niin araksi, etten enää edes uskalla tarjota seuraani kenellekään kun tiedän ettei se kelpaa kuitenkaan. Taidan vetäytyä takavasemmalle kokonaan ja seurata, kuinka pitkään menee että joku kaipailee minua. Vai kaipaileeko ollenkaan. Siinä nähdäään kenelle edes pikkuisen merkkaan jotakin. Olen katkera, olen yksin, haluan että minutkin huomataan... Miksi olen näin kurja ihminen? :(
Kommentit (31)
on ihan oikeassakin elämässä minun hyviä ystäviä. Tai niin oon luullut. Asutaan melko lähekkäin, joten ei luulis olevan vaikeaa pyytää minutkin mukaan näihin yhteisiin juttuihin. Mutta ei. Kerran kokeilin, laitoin viestiä heidän seinälleen siitä, miten tärkeitä ystäviä minulle ovat, miten olen onnellinen heidän olemassaolostaan, niin ainoa kommentti oli tämä "tykkään-nappi". Että siinä näki, miten suuri merkitys tällä minun tunteiden kertomisella oli. Enkä minä kyllä oikeassakaan elämässä merkkaa heille mitään, näkeehän sen kun touhutaan kaikkea kivaa mutta minä oon aina se, jota ei pyydetä mukaan. Ja jos minä joskus pyydän jonnekin, niin vastaus on "nyt en ehdi, on muuta menoa, käydään toisella kertaa". Ja sitä toista kertaa ei yleensä ole tullut. Joten olen jättänyt kokonaan kysymättä koska minun seura ei yksinkertaisesti näytä kiinnostavan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hylkäsin fb:n. Kävin siellä painostuksen takia sentään kerran kesällä.
Nyt olen aivan ulkona kaikesta.
Kerran siskoni alkoi puhua eräästä tapauksesta taustoja selittämättä.
Kun sanoin, etten ole tuollaisesta tiennytkään, niin kommentti oli vain:
"Jos olisit buukissa, niin tietäisit asioista!".
Mitä sitä nyt kahvipöydässä juoruilemaan kun nettikin on keksitty...
Hohhoijaa. Minä en todellakaan lähde mihinkään "kampasin-juuri-hiukseni"-päivityksiin.
Pitäkööt ihquilunsa.
Etkö itse voi tehdä aloitetta kahvitteluista tai muista? Oletko aina odottanut, että sinut tullaan kotoa hakemaan, ja jos niin ei käy (muut ovat kyllästyneet passiivisuuteesi), niin sitten mökötät ja purat pahaa mieltäsi täällä?
"kun seurani ei kelpaa kuitenkaan..." Mitä itsesääliä! Yök.
Minulla myös ystäväporukka tekee reissuja yhdessä ym ja sitten hehkuttavat sitä fb:ssä. Ennen pidettiin tiivisti yhteyttä ja tavattiin, yksi noista on lapseni kummi ja yksi ns. paras kaverini. Mihinkään eivät minua pyydä. Ja kyllä se sattuu, aivan s**tanasti. En tiedä mikä on syy että minut on jätetty ulkopuolelle. ENkä sitä ala utelemaan, enkä enää ehdota sitä tapaamista, minut ohitetaan kuitenkin ja "ystäväni" tapaavat josssain muualla omalla porukallaan.
Eka on nimeltään "I think Facebook needs a nobody cares- button" ja tokasta on valtavasti eri variaatioita, mutta yksi suositummista lienee "I hate it when you make a status and NOBODY COMMENTS!".
Etkähän saa asiaasi painotettua noilla kahdella sen suuremmitta selittelyittä. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pyytänyt lenkille, shoppailemaan, kyläilemään jne. mutta aina näillä ystävillä on joku syy; "en pääse, ei jaksa, olen menossa sen ja sen kanssa sinne, käydään toisella kertaa". Ja se toinen kerta on, koska? Eli olen tulkinnut tämän niin ettei minun seura kiinnosta koska olen yrittänyt mutta vastavaikua en ole saanut. Se sattuu! Ihminen, jolla on huono itsetunto, minulla on ja joka on epävarma ja arka jopa itsestään. Se koskettaa, se jättää ikuiset jäljet. Ehkä ihmisen, joka on vahva, jolla on runsaasti ystäviä ja uskaltaa rohkeasti mennä porukkaan mukaan, on vaikea ymmärtää sitä. Minäkin olen monet kerrat miettinyt ja surrut sitä, miksi minut on tavallaan kuin unohdettu, miksi jätetään kaikesta ulkopuolelle. Ja olen tullut siihen tulokseen että minussa on vika, olen heidän mielestään tylsä, outo tai jotain muuta... Miten voisin muuttaa itseäni parempaan suuntaan. Ennen kuitenkin kyläiltiin puolin ja toisin, ulkoiltiin lasten kanssa yhdessä, käytiin lenkillä ja kaikkea muuta mukavaa mutta mihin tuo kaikki on jäänyt. Haluaisin olla osa porukkaa edelleen.
hiekkalaatikolla ollenkaan. Siellä taantuu lapsen tasolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen itse tosi aktiivinen siellä, kommentoin muiden juttuihin tosi paljon jne. Mutta kun itse kirjoitan jotain niin tosi harva kommentoi mitään. Ja kirjoitan sinne tosi usein kuitenkin, useamman kerran viikossa, mutta harvoin saan mitään palautetta. En tajua miksi, ihan samanlaisia juttuja kirjoitan kun muutkin. Ehkä musta ei vaan sitten tykätä ihan IRL :(.
masentunut? Ahdistunut? Niin kuin normaalissa elämässäsi. Se voi karkottaa noita ystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
masentunut? Ahdistunut? Niin kuin normaalissa elämässäsi. Se voi karkottaa noita ystäviä.
Ystävät evät jätä ulkopuollelle, ystävät eivät kiletäydy toituvasti saurasta keksien tekosyitä. Ystävät eivät jätä kommentoimatta, eivätkä ystävät ja vaikka olsikin masentunut.
Älä turhaan roiku näissä " ystävisssä " ja pahoita vain mieltäsi lukemalla mtä kivaa muut ovat tehneet, vaan poista listaltasi.
Mä huomasin että naamakirja ahdistaa mua jollain tasolla.
Mä päätin erota koko jutusta ja en oo katunut. Edelleen mulla on kavereita ja mistää en oo jäänyt paitsi, tai no ehkä niistä ikävistä kommenteista joita mulle eräs sukulainen välillä pisti. Törkeitä oli se että se kirjoitteli aika henkilökohtaisia asoita, mistä itse pidin turpani tukossa siellä, mutta se oli sieltä päästä ihan ilkeilyä. Eräs yhteinen tuttavamme sanoikin kerran mulle tavatessamme että "miks se on suo kohtaan niin ilkeä"? Hyvä kysymys, en tiedä eikä kiinnostakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kurjaahan tuollainen on, ettei pyydetä mukaan, minuakin harmittaisi (vaikka itsetunto on kohdallaan ja sosiaalinen elämä vilkasta). Mutta en jäisi asiaa inisemään vaan etsisin uusia kavereita, yrittäisin reipastua ja muuttua vähän ja häipyisin varmaan myös Facebookista hetkeksi, jos se saa olon huonoksi ja epäitsevarmaksi.
Voihan olla myös niin, että tuo sun "mä olen epäkiinnostava ja huono" -asenne paistaa läpi niin kovasti, että et ole kaikista miellyttävintä seuraa. Asia kandeis jumpata kuntoon.
Siis, jos olet joskus kadulla aikaisemmasa elämässä moikannut vaan jollekkin hyvänpäivän tutulle, jollekkin naapurin serkun pikkuserkulle, ja nyt oot sen kanssa fb-kaveri, niin nytkö sitten luette joka päivä toistenne kuulumiset? Entä jos se sama naapurin pikkuserkku kävelee kadulla vastaan, jäättekö vaihtamaan kuulumisia kuten parhaimmat kaverit ikään, tiedättehän nyt toistenne elämästä ihan kaiken? :-D Sori vaan, mutta vähän huvittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos nyt joku on niin idiootti, että paljastaa fb:ssä kaikille puolotutuillekin ihan kaiken elämästän, niin ihmettele vaan. Itse en tiedä kenenkään niin toimivan.
Mua fb on lähentänyt tosi paljon monien ennen ns. moikkaustuttujen kanssa. Nyt on paljon keskusteltavaa kun tietää toisen elämästä enemmän. Ennen ei tiennyt mitään. Olen lisäksi treffannut useita sellaisia ihan "oikeassa elämässä", mitä ilman fb:tä ei olisi ikinä tapahtunut. Eli näistä "puolitutuista" on joistain tullut ihan oikeita kavereita. Puhumattakaan joistain sukulaisista, joiden olemassaoloa ei suunnilleen enää muistanutkaan! Fb:n kautta on heidän elämässään taas mukana, ja olen heitäkin joitain tavannut vuosikymmenien jälkeen. Kyllä se lähentää, ei kaikkien kanssa (jositain voi tajuta että ai toi olikin tollanen...), mutta pääasiallisesti mun "oikeaa" sosiaalista elämää fb on vilkastuttanut. Ja en ole siis mikään kamalan sosiaalinen ihminen noin ylipäätään. On löytynyt sellaisia tuttavuuksia, joiden kanssa oikeasti synkkaa. Tätä ei olisi koskaan tajunnut muuten, vaan olisi aina vaan moikkaillut kadulla. Fb:ssä on paljon huonoa, mutta on kyllä myös paljon hyvää.
puolitutuille ja oli tolle edelliselle.
Jo samana iltana oli autoni kuva naamakirjassa ja kauhistelut kotteron kunnosta.
Samainen tyyppi jakoi heti kaiken yksityiskohtia myöten eräästä liikenneonnettomuudesta.
Itse ei ollut edes osallisena...
Joo, kiva...
Onhan sitä nyt ennenkin juoruttu, mutta ei kai tuollaisia tarvitse koko maailmalle julistaa?
Jo samana iltana oli autoni kuva naamakirjassa ja kauhistelut kotteron kunnosta. Samainen tyyppi jakoi heti kaiken yksityiskohtia myöten eräästä liikenneonnettomuudesta. Itse ei ollut edes osallisena... Joo, kiva... Onhan sitä nyt ennenkin juoruttu, mutta ei kai tuollaisia tarvitse koko maailmalle julistaa?
Melkein samoin kävi meillekin. Kaveri otti kuvan meidän uudesta autotalli/varastosta, enkä mä edes tiennyt että se on sen kuvan ottanut. No, se oli sitten facebookissa se kuva "mäkin haluun tälläsen tallin" ei siinä mitään, mutta kuvassa myös meidän autot rekkareineen yms.
En mä oikein tykännyt!
En ole itse Facebookissa, enkä aio koskaan mennäkään, koska minusta se on lapsellinen aikuisten hiekkalaatikko, johon tuhlataan esim. työaikaa.
Joka paikassa, mm. verkkolehdissä on nykyään linkit facebookiin, tuntuu, että oletetaan kaikkien olevan siellä. ÄRSYTTÄVÄÄ!!
vaikka osa saattaakin olla hyviäkin oikeita kavereita. Mutta asiaa puhut. Ärsyttää, kun tuntuu, että fb:n perusteella toisilla ei ole muuta elämää kuin koirat, työ tai ruoka/siivous.
Kokeilepa laittaa joku jymyuutinen, tai sitten niitä "olen-niiiiin-ihqun-onnellinen" niin johan kaikki kiinnostuu, mitä sulle on tapahtunut. Tai sitten kiittelet kaikkia olemassa olostaan. Kliseistä mutta toimii. Itse en ole niin naivi, että odottaisin fb:ssa mitään superkommentteja. Kuulen niitä in the real life tarpeeksi kuitenkin vain olemalla hyvä tyyppi ja oma itseni.