Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten muut raskaana olevat jaksaa?
22.09.2010 |
Olen tosi iloinen raskaudestani ja vauva toivottu kolmas lapsi. Mulla ei vaan edellisistä ollut mitään oireita ja nyt olen viikolla 8 ja en meinaa jaksaa käydä töissä hoitaa kotia ja lapsia. Nukkusin vaan koko ajan ja ruokaa tehdessäkin kyökkäilen koko ajan. aamu alkaa oksentamisella ja töissä olen liikkuva haamu. vitamiineja otan joka pv mutta kai tämä sitten kuuluu tähän alkuraskauteen. Harmittaa vaan kun töissä pian joku huomaa että odotan :/
Miten te muut jaksatte kotityöt ja työt ja lastenhoidot..vedättekö sisulla vai miten ihmeessä?isäntäkin tekee niin pitkää päivää töissä ettei käy kuin nukkumassa kotona. ja mummut työelämässä..
Kommentit (19)
Kolmatta odottaessa tuota ihanuutta kesti puolet raskaudesta ja sen jälkeen alkoi kamalat liitoskivut. Raskaus oli kokonaisuutena kerrassaan vastenmielinen.
Nyt odotan neljättä ja raskausviikkoja on kasassa tasan 20 enkä ole voinut ollenkaan pahoin edes aamuisin. Alkuraskaudesta huimasi alhaisen verenpaineen takia ja väsytti, mutta viimeiset pari kuukautta olo on ollut oikein energinen, vaikka kotona on pari koululaista ja yksi puolitoistavuotias ja töissä olen pitkät päivät teinilauman kanssa. En oikein vieläkään tajua, että raskaanaoleminen voi olla tällaistakin, kun aikaisemmin on ollut sen verran paljon kamalampaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oli sama.. onneksi esikoinen jo koulussa.. en olisi muuten pärjännyt. Alkuvaihe oli ihan hirveä, ja kesän kuumuudessa päädyin jopa tiputukseen. Meillä raskaus paljastui siis tosi aikaisin, vaikka yritinkin kökkiä sisällä ;) Mutta onneksi ei mennyt kesken - nyt kultainen keskiraskaus ja fiilis huomattavasti parempi! Pahoinvointi loppui ja väsymys vähän laantui. Tsemppiä!
ps. siis tällaista alkuraskautta ei tod. ollut ekalla kerralla..
eka raskaus viimisellä kolmanneksella menossa ja oli kyllä mielettömän kamala alkuraskaus, yhtä oksentamista ja yökkäilyä viikosta toiseen. Nyt on alkanu tulla kaikenlaisia loppuraskauden vaivoja mutta mieluummin otan ne kaikki vaikka kaksinkerroin kun sitä oksentamista. Oli se rankkaa ja myös syvästi kumarran ja nostan hattua niille äideille jotka pystyvät yhtä aikaa sellaisen olon kanssa pyörittää huushollia ja hoitaa isommat lapset, mullakin oli vielä helppoa kun eka lapsi vasta niin ei ollu hoidettavana muita. Mutta mitä olen kuullu, aina siitä vaan jotenkin selviää =) raskausaika menee loppujen lopuksi niin älyttömän nopeeta!
ehkä siitä tosiaan selviää,tällä hetkellä tuntuu vain siltä että maailma kaatuu niskaan. Mahtaakohan tuolla ololla olla mitään tekemistä sen kanssa että kumpaa sukupuolta tuolla mahassa ollaa..ehkä vähän tyttöä toivon kun 2 poikaa ennestään ja tosiaan heistä ei ollu mitään oireita. heh..toiveajattelua T:AP
mulla myös kolmas raskaus ja aivan totaalisen erilainen aikaisempiin verrattuna. Nyt on rv 17, ja pahoinvointi alkaa pikkuhiljaa hellittämään, mutta edelleen pitää syödä tosi säännöllisesti jotta ei tulisi ihan kauhean huonoa oloa.
Väsymys ei ole kadonnut mihinkään, vetelisin pidempiä päiväunia kuin 1- ja 2-vuotiaat lapseni, painun nukkumaan yhdeksän aikaan illalla ja olen silti aamulla ihan koomassa.
Verenpaine on edelleen tosi matala, sekin tekee vähän heikkoa oloa. Onneksi mies on pystynyt olemaan enemmän kotona ja aivan mahtavan isona apuna kun vie muksut leikkipuistoon tai muuten vaan ulkoilemaan jotta saan välillä levättyä ihan kunnolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja eihän tästä oikein tahdo selvitä. Vatsa on ihan sekaisin, sisuskalut niin turvoksissa että koskee. Sairauslomalla oon ollutkin 1,5 kk. Eli en oo sellainen superihminen, joka selviää kaikesta, vaikka olo on niin kipeä, ettei kävelemään pysty. Rv 12 menossa eikä mitään ihmeparantumista ole välttämättä odotettavissa, kun mulla ongelmat johtuu refluksista, joka toivon mukaan kuitenkin loppuu synnytykseen.
Olen kolmatta kertaa raskaana oleva YH-äiti. Tupakoin jatkuvasti ja juon viinaa. Olen myös buddhalainen ja asun pääkaupunkiseudulla. Tuntuu että vatsaa vääntää ja niskat kipeät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on niin helppoa kun esikoinen vielä kotihoidossa.:) Sitä minäkin olen ihmetellyt, että miten jotkut saa hoidettua työnsä ja kotinsa alkuraskaudessa. Mä voin sanoa suoraan etten olisi ollut viimeiseen kuukauteen työkuntoinen. Ihana et saa olla kotona ja oksennella tuttuun pönttöön.;) Mulla on molemmissa raskauksissa heti eka pikku lentsu muuttunut aika järkyiksi jälkitaudeiksi, ja nytkin popsin antibiootteja kuuden päivän kuumejakson jälkeen, eikä merkeistä päätellen jää viimeiseksi.
Ekassa raskaudessa tein fyysisesti ja psyykkisesti raskasta työtä, ja se oli kamalaa. Mä en jaksanut sillon tehdä kotona enää yhtään mitään, ja jouduin lopulta sairaslomalle ylirasituksesta ja sen laukaisemasta tulehdussairaudesta. Nyt arvostan sitä, että saa kuunnella omaa kehoaan.
Tsemppiä teille kaikille jotka olette töissä, koettakaa jaksaa ja hakekaa saikkua jos ette jaksa..
mun neuvolantäti antoi ihan hyvän vinkin tohon ruuanlaittoon yms. Eli silloin kun mies ei ehdi laittamaan/auttamaan, niin ei kun einestä tai kahvila/ravintolaruokaa tilalle. Me ei olla mitenkään rikkaita ja aina on kotiruokaa syöty - mut kamalimman kuukauden auttoi! Mä en pystynyt silloin tiputukseen joutuessa ja sitä ennen edes avaamaan jääkaappia. Mutta kahvilassa sain syötyä kun joku toinen laittoi ruokaa, eikä tarvinnut olla siinä käryssä. En tiedä mistä johtuu, mutta toimi ja kiitän neuvosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
KESTÄ TÄTÄ JATKUVAA RUOAN AJATTELUA!
Tää ei oo enää tervettä sanon mä. Että elämäni koostuu siitä mitä syön aj monen tunnin päästä saan taas syödä. Voi olla merkitystä sillä kun en sais kauheena syödä herkkuja ja muutenkaan sokerista. Ikinä en ole kokenut tälläista raskautta että jatkuvasti olisin syömässä ja vaikka mahaan ei mahtuis niin silti voisin vaan syödä. huoh.
Olen ollut väsynyt kaikissa raskauksissa mutta tässä lisäksi oksentanut. Olo on kuin jyrän alla. En silti ajattele etten jaksa tai kestä. Tämähän on lyhyt vaihe ja johtaa maailman upeimpaan asiaan. Keskenmenon pelko on ehkä suurin murheeni.
Minulle lapset eivät ole itsestäänselvyys joten asenne tässä ratkaisee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut väsynyt kaikissa raskauksissa mutta tässä lisäksi oksentanut. Olo on kuin jyrän alla. En silti ajattele etten jaksa tai kestä. Tämähän on lyhyt vaihe ja johtaa maailman upeimpaan asiaan. Keskenmenon pelko on ehkä suurin murheeni.
Minulle lapset eivät ole itsestäänselvyys joten asenne tässä ratkaisee.
Jos tiputukseen joutuu, niin ei se asenteesta ole kiinni. Ai että olet ihan oksentanutkin?? Mä oksensin parhaimmillaan alle puolen tunnin välein ja vedetkin ulos. Mutta sä olisit varmaan pitänyt siis ihan tahdonvoimalla ruuan sisällä :)
No joo.. munkin mielestä tämä on maailman ihanin juttu, mutta siltikin kolme kuukautta oli ihan hirveetä vaikka elossa ollaan.
pahoinvointi on klassisin raskausoire, nykyäidit ei kestä sitäkään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut väsynyt kaikissa raskauksissa mutta tässä lisäksi oksentanut. Olo on kuin jyrän alla. En silti ajattele etten jaksa tai kestä. Tämähän on lyhyt vaihe ja johtaa maailman upeimpaan asiaan. Keskenmenon pelko on ehkä suurin murheeni. Minulle lapset eivät ole itsestäänselvyys joten asenne tässä ratkaisee.
Jos tiputukseen joutuu, niin ei se asenteesta ole kiinni. Ai että olet ihan oksentanutkin?? Mä oksensin parhaimmillaan alle puolen tunnin välein ja vedetkin ulos. Mutta sä olisit varmaan pitänyt siis ihan tahdonvoimalla ruuan sisällä :) No joo.. munkin mielestä tämä on maailman ihanin juttu, mutta siltikin kolme kuukautta oli ihan hirveetä vaikka elossa ollaan.
Asennehan auttaa kaikessa. Asenne auttaa jopa halvaantuessa. Ja se on ihan tutkittu juttu. Joku valittaa kaikesta eikä ole koskaan tyytyväinen, joku voi olla tyytyväinen vaikka juurikin jalkansa menettäneenä. Jos olet saanut 7 keskenmenoa ja olet vihdoin raskaana, rukoilet siellä tiputuksessakin vain että kunpa lapsi tästä selviäisi. Mutta et tajua, ymmärrän kyllä sen. Olet todella kärsinyt, otan osaa siitä.
vesikään ei pysynyt sisällä. Tiputuksessa sairaalassa olin kaikenkaikkiaan yhteenlasketusti 3kk.
Ja millään asenteella en saanut oksennusta loppumaan.
Tokassa oksensin rajusti vain 5kk ja tokassa 6kk Jotenkin sitä vain pärjäs kun oli pakko ja kaikki mahdollinen apu otettiin vastaan mitä oli tarjolla.
Tästä neljännestä en oksentanut kuin 3 kk rajusti. Nyt rv30 ja silloin tällöin yökityttää, harvoin enää ihan oksentamaan joudun. Nyt helppoa kun isommat lapset jo kaikki koulussa ja on kotiapulainen
lapsien välissä niin monta vuotta siksi, että tämän toisen tekeminen tuotti vaikeuksia. En mielestäni ole luonteeltani valittaja ja tiputuksessa varmasti rukoilin, ettei lapsi mene kesken. Minusta vain on ihan luonnollista, että äidillä on tosi kurja olo tietyssä vaiheessa ja silloin tuntee olonsa epätoivoiseksi. Ja saakin tuntea - ei aina ole pakko jaksaa, eikä ihminen ole yhtään huonompi vaikka ei omaa erinomaisuuttaan jaksaisikaan toitottaa. Joskus on hyvä olla heikko ja pyytää apua :)ja olen samaa mieltä, auttaahan tuo asenne toki, itse olen jo 'unohtanut' kuukaudessa alkuraskauden vaivat - mutta toisilla ne valitettavasti ovat edelleen käynnissä. Tsemppiä niihin!!
Kuvotti aivan jatkuvasti, väsytti niin ettei silmät pysy auki ja silti esikoinen oli hoidettava. Hyh miten kylmät väreet menee kun ajatteleekin. Kuvotus ja väsymys väheni siedettäväksi joskus rv13 tienoilla ja kuvotus kokoaikaisena vaivana loppui joskus rv18. Nykyään vain osana päivistä vaivaa eikä niin pahana.
Nyt taas sitten alkaa uudestaan väsyttää ja jatkuvasti supistelee. Kävelemistä joutuu varomaan, samoin pitkään istumista. Onneksi on jo loppusuora lähellä.. 30+2 on nyt ja meneehän tämä tässä.
vesikään ei pysynyt sisällä. Tiputuksessa sairaalassa olin kaikenkaikkiaan yhteenlasketusti 3kk. Ja millään asenteella en saanut oksennusta loppumaan. Tokassa oksensin rajusti vain 5kk ja tokassa 6kk Jotenkin sitä vain pärjäs kun oli pakko ja kaikki mahdollinen apu otettiin vastaan mitä oli tarjolla. Tästä neljännestä en oksentanut kuin 3 kk rajusti. Nyt rv30 ja silloin tällöin yökityttää, harvoin enää ihan oksentamaan joudun. Nyt helppoa kun isommat lapset jo kaikki koulussa ja on kotiapulainen
Alue: Aihe vapaa
Olen tehnyt ikäni kahta työtä, sairaanakin joskus että saisi vuokran maksettua.
Alkuraskauteni oksenin kaiken ulon, tiputuksessa lopun alkuraskaudesta. Yrtin kaikkeni. Söin säännöllisesti ja usein vähän, harvoin vähän, join pieniä huikkia koko ajan, viileitä ruokia jne jne jne. Kävin töissä koko ajan vaikka väsymys oli täysin ylitse pääsemätöntä (nukahtelin kahvitauolla kahvi pöytään), oksensin kaiken joten en juuri voinut syödä työaikana.
Kävelyitä ulkona joka päivä.
Ärsyttää tuollaiset toisten ongelmien vähättelyt. Vaikka jonkun raskaus on rankka, siitä selviää, toisilla on niin rankka, ettet sinäkään olisi sellaisesta raskaudesta selvinnyt. Hankalia raskauksia on ollut aina. Onneksi enää ei lennä töistä ulos ja jää ojaan nukkumaan jos sellainen osuu kohdalle!
:)