Missä menee raja naapurin lasten harrastuksiin kuskaamisessa?

Tai jos et halua kuskata ollenkaan, niin eihän sinun tarvitse sitäkään tehdä.



Kyllä minä edellyttäisin jotakin vastavuoroisuutta. Jos olisin ton naapurin lapsen vanhempien tilanteessa, en edes kehtaisi kuljetuttaa jatkuvasti lastani ilmaiseksi. Mikäli en pystyisi itse kyytimään välillä, tarjoaisin jotakin rahallista korvausta.

Tai sitten tarjoutuisin viemään naapurin lasta oman lapseni seurana vaikka elokuviin, syömään, huvipuistoreissuille, tietysti omalla kustannuksellani.

lopeta se naapurin kuljettaminen. Ärsyttäviä nuo hyväksikäyttäjät.

Hei ap.

Minä olen sellainen äiti, joka olisi ollut todella kiitollinen kimppakyydeistä.

En ollut töissä, mutta koin lapsen harrastukseen viemisen rasittavana, koska jouduin ottamaan aina mukaan pienemmän lapsen, jäämään odottamaan jonnekin ja taas ajelemaan takaisin.. pikkusisarelle se oli aika tylsää ja minä itsekin stressasin sitä liikennettä ja ruuhkaa. No, en saanut minkäänlaista kimppakyytiä, lapsi lopetti harrastuksen sitten.



Mutta vastavuoroisuudesta piti kirjoittamani.



Joskus monta monta vuotta sitten tuolloin 6-7 v lapsellani oli hyvä ystävä (saman ikäinen), jonka luona hän vietti todella paljon aikaa. Perheessä oli kolme lasta, nainen oli kotiäitinä koska se pienin oli vielä tosi pieni, pitkää päivää tekevä mies, ja minun lapseni oli heillä hurjan usein, kaikki leikit ja ulkoilut ym,. oli aina sen kaverin luona, ei koskaan meillä.

Äiti oli hurjan hyvätuulisen oloinen, aina iloinen ja jaksava, touhusi ja teki paljon kaikkea lastensa kanssa ja kotona muutenkin.



Harmittelin sitä kerran hänelle, että kun en pysty "antamaan takaisin". Nainen vain hymyili ja totesi, että ei tämä häntä haittaa lainkaan, ja sinä annat sitten toisella kertaa jollekulle toiselle.



Ymmärrätkö ap mitä hän tarkoitti?

Hän tarkoitti sitä, että juuri sillä hetkellä minun elämäntilanne oli sellainen, että olin saamapuolella, ja hänellä sellainen, että hän antaa. Kun hän nyt antaa minulle ystävyyttä, apua, hyvää, minä laitan joskus toiste sen hyvän kiertämään, joskus olen jaksavampi tai elämäntilanteeni on toinen ja voin antaa jollekulle toiselle.



Ja näin on käynyt.

Olen saanut ihmisiltä hyvää. Olen saanut myös "turpiini", töykeyttä ja rumuutta, epäystävälliyyttä. Ei se laajenna minun ymmärrystä tai sydäntä antamaan. Se, kun olen saanut vaikkapa just lastenhoidon suhteen jonkinlaista apua, vaikkapa kimppakyydin muodossa kuten sinun tapauksessasi, ilman oletusta vastapalvelusta - se on sellaista hyvää, jota olen voinut laittaa kiertämään nyt, kun minulla on resursseja mistä vain antaa.



Voisin ihan hyvin ottaa kyytiini naapurin lapsen, jos autoon sopii ja matka on tasan sama JA KUITENKIN OMANI KUSKAISIN. Sopisin vanhempien ja lapsen kanssa kellon ajan, milloin ja missä naapurin lapsi on.

johonkin jo itsekin vastasin (otsikolla ei mitään rajaa, numeroa en muista). Mutta tuo em kirjoitus on kyllä niin hyvin sanottu, että voisinpa yhtyä tähän, ja ajatella vielä lisääkin omaa toimintaani :)

Miksi kaiken pitää olla niin että minulle kaikki, jo jos en hyödy niin en "autakaan"?

harrastavat paljon. Mies tekee pitkää päivää ja on työmatkoilla ym. Meillä on 9 kk:n ikäinen vauva.

Kuskaan lapseni harrastuksiin, mutta joskus tapahtumiin, peleihin, konsertteihin ym. olisi kiva, jos lapseni pääsisi jonkun kyydissä. Näin ei kuitenkaan tapahdu, vaan aina on meidän kyytiin tuppaamassa samat lapset. Harmittaa. Meidän kokoisen perheen liikuttaminen on melko työlästä... toiset lapset syövät usein kyllä meidänkin eväät, vaikka omiakin syöjiä olisi ihan tarpeeksi.



Joskus voi olla mahdollista, että pääsen vaikka yhden lapsen kanssa pelireissulle, niin silloin harmittaa, kun on siinä sitten vieraskin lapsi mukana. Voisin esim. yhden lapsen kanssa poiketa vaikka johonkin syömään, mutta into hiipuu kyllä vieraan lapsen takia.



Olenkin koittanut vältellä nykyään tilanteita, että meillä on omien neljän lapsemme lisäksi vielä muitakin lapsia huollettavana.



Joten ap. tiedän harmisi ja myös sen miten on hankalaa hoitaa tilanne fiksusti. :)

lapsen kaverin isä ei ota lastani kyytiin. Tietävät, että meillä ei ole autoa.

Olen hoitanut tätä lasta muutaman kerran, mutta mitään hyvää ei saa takaisinpäin.

Mä kuskaisin naapurin lasta ihan mielelläni sellaisessa tapauksessa, että ajaisin joka tapauksessa harrastukseen omaani viemään.



MUTTA odottaisin kyllä lapsen vanhemmilta jonkinlaista keskustelua asiasta. Edes kiitosta ja ehdotusta bensarahoista tmv. Eihän kiitoksella toki elä, enkä rahojakaan ottaisi vastaan mutta se periaate, että näytettäisiin se kiitollisuus eikä vaan oletettaisi automaattisesti että toinen kuskaa kun vie omansakin.

Voisin kuskata naapurin lasta siinä samalla kun omaanikin, JOS asiasta olisi sovittu vanhempien kanssa eikä olisi jäänyt oloa hyväksikäytöstä. Ts. voisin tarjota kyytiä enkä edes ottaisi bensarahaa (jos vanhemmat sellasita ehdottaisivat).



Mutta jos vanhemmat eivät ole asiaa millään tavalla ottaneet puheeksi vaan jotenkin automaattisesti olettaisivat että minä kuskaan niin en kyllä sitä mielelläni tekisi.