Olisiko pitänyt pysyä sinkkuna
Olen 40-vuotias nainen, joka päätin hoitaa lapset (2)kotona, kunnes vanhin täyttää 4-vuotta.
Mieheni käy työssä ja tämä oma valintani on johtanut siihen, että tuloni ovat todella alhaiset eikä vakityöpaikkaa ole tiedossa.
Eilen alkoi kaikki "äityä" viimeiseen tippaan. Vanhin lapsi hieman päälle 3-vuotias on nykyään aina pahalla päällä ja tekee kaikkia konnuuksia. Äiti ei kelpaa mihinkään ja häntä vain hakataan ja tönitään. Äidille huudetaan kurkku suorana ja mikään ei kelpaa. Lapsi ei vielä osaa haukkua, mutta yrittää kuitenkin. Iltapusun juuri antaa, mutta muuten saan vain osakseni vihamielisyyttä. Isiä kaipaa päivisin. En tajua miksi on niin vihamielinen, vaikka yritän tarjota syliä ym.
Omaa aikaa minulla ei ole eli kaikki aika menee kodin- ja lapsienhoitoon. Haaveilen ajasta hyvän kirjan ääressä tai elokuvissa käynnistä, mutta sitä aikaa ei vain tule ellen nouse kapinaan.
Minulla ei ole auttavia käsiä lähettyvillä. Isovanhemmilta voi pyytää apua, mutta se heidän apunsa on sitä, että matkojen päästä tullaan kahdeksi tunniksi apuun, jos on todella tarve. Pappa ei voi olla kauempaa kylässä missään.
Yritän kaikkeni pitää kodin siistinä, järjestyksessä ja viihtyisänä, mutta silti mies naputtaa jostain asiasta ja itse lösähtää vain töiden jälkeen nojatuoliinsa TV:n ääreen. Kun pyydän jotain tehtäväksi, vaikka lakaisemaan pienen pihakivetyksen niin saan odottaa sitä monta päivää kun aina siirtää ja siirtää ja lopussa teen sen itse. Joskus tosin menee esikoisen kanssa ulos kävelylle.
Minä käytän liki kaikki varani lasten hyväksi eli heille täytyy olla vaatetta, lelua ym. tarpeellista. Tuntuu vain turhalta kun esikoinen ei ole tyytyväinen mihinkään. Itse säästän kaikessa esim. hampaasta on lohjennut pala jo puoli vuotta sitten, mutta rahaa ei ole hammaslääkäriin. Kampaajalla olen käynyt viimeksi reilu vuosi sitten ja yritän itse laittaa hiuksia siinä kun pystyn. Yritän ostaa lasten vaatteita tarjouksista ja käytettynä, jotta rahat riittävät. Yritän kirppareilla myydä omia tavaroitani, jotta saan edes jotain rahaa käyttöön.
Huolehdin lasten syövän kunnolla ja itse syön hieman miten sattuu. Minulle puhkesi jonkinasteinen laktoosi-intoleranssi, vaikka muute olenkin terve. Mieheni naputti eilen kuinka paljon laktoositon maito maksaa, itse ostaa kaljaa se ei ilmeisesti maksa. Hänellä ei ole alkoholiongelmaa ja tienaa aika hyvin, mutta tuostakin piti tölväistä. Itse en juo kaljaa.
Mies katselee isompaa asuntoa, mutta minä en ole oikein suostuvainen sillä pelkään kuinka ahtaalle se meidät ajaa. Mies valittaa lasten leluista, joita ahtauden vuoksi aina näkösällä, vaikka keräänkin niitä kasaan monta kertaa päivässä.
Kaikki tuntuu olevan minun syytäni, jos esikoinen haluaa illalla napostella iltapuuron jälkeen vielä porkkanaa tai jogurttia tmv. se on minun kasvatukseni ansiota eikä ole mieheni mielestä oikein. Itse olen tyytyväinen, että esikoinen syö, koska aamusella ja päivällä ei meinaa millään syödä aamupuuroa eikä päivällistä kunnolla.
En tiedä kauanko jaksan tätä kynnysmattona olemista kun mikään ei riitä eikä kelpaa...
Kommentit (6)
Esikoinen käy kahdessa kerhossa viikoittain, maksullisia, mutta ei kai se sitten riitä.
-ap
Taidan hankkia töitä ja asunnon opiskelupaikkakunnaltani ja jättää koko perheeni. En jaksa enää tätä hyväksikäyttöä sillä palan tässä kokonaan loppuun.
Hoitakoon mies nyt taloutensa ja lapset kun kerran niin hyvin osaa arvostella. Hankkikoon toisen kotiorjan, en enää välitä. Kuoleehan niitä vanhempiakin ja lapset tottuvat uuteen vanhempaan.
Minun on pakko suunnitella lähtöä ennen kuin tuhoudun kokonaan enkä enää jaksa. En voi muuta. Olen nytkin jo välillä aivan loppu.
-ap
paitsi meillä niin että jos uskallan pyytää miestä tekemään jotain niin alkaa raivoaminen jota lapset pelkäävät joten parempi on olla hiljaa. Jopa pyyntö "voisitko imuroida?" on hänen mukaan nalkuttamista, johon hän vastaa huudolla ja kiroilulla. Aina vertaa mua omaan äitiinsä ja äitinsä jaksamiseen, vähättelee minua ja valittaa että en tee mitään kunnolla tai pääse lähellekään sitä tasoa kuin äitinsä oli äitinä. Lähes joka päivä hän valittaa miesten epätasa-arvosta ja siitä että miehiltä vaaditaan täydellisyyttä, mutta itse en vaadi enkä uskalla vaatia häneltä mitään. En pystyisi lähtemään ja jättämään mulle rakkaita lapsia ja tiedän ettei mies heistä huolehtisi.
ja nalkuttamasta ja tekisit ihan kiltisti sen mitä vaimon kuuluu niin huomaisit jopa että suhteenne saattaisi toimia mutta on liikaa vaadittu tämä suomalaisakoilta.
ja nalkuttamasta ja tekisit ihan kiltisti sen mitä vaimon kuuluu niin huomaisit jopa että suhteenne saattaisi toimia mutta on liikaa vaadittu tämä suomalaisakoilta.
Tais joku läskiperse mieslaiskiainen huomata kuinka on kuin omasta elämästä.
ikinä missään vai oletteko aina vain kotona? Siis muuallakin kuin kaupassa tai ulkoilemassa? Kyllä 3v lapsi tarvii jo ikäistensä seuraa. Meillä sen ikäiselle lapselle ei riittänyt seurakunnan kerho kerran viikossa, oli aina hirveän turhautunut. Kun lähdin töihin, muuttui parissa viikossa ihan erilaiseksi, hoidossa oli kavereita joiden kanssa oli kiva leikkiä.