Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mies jätti 10 vuoden jälkeen
21.09.2010 |
Eli ollaan oltu 10 vuotta yhdessä, 2 vuotta naimisissa ja meillä on vähän reilu vuoden ikäinen tyttö. Nyt mies on niin rakastunut kuukauden aikana itseään 10 vuotta nuorempaan, että on valmis heittämään kaiken menemään hänen vuokseen. Onko toivoa?
Itse rakastan syvästi miestäni ja minulle avioliitto on vakava asia, samoin perhe. Perheen eteen ollaan valmiita tekemään kaikkemme on mun periaate.
Mies asuu muualla mutta osote on edelleen kotona, eroa ei ole pantu vireille saatikka mitään muutakaan siihen liitttyvää. Olen sitä mieltä että hän selvittäköön sotkunsa, en laita tikkua ristiin asian eteen.
Tiedän että tilanne johtuu käsittämättömästä stressistä, mutta tuntuu tosi pahalle kun toinen käyttäytyy kuin teinipoika tyyliin haluaa unohtaa olevansa isä ja sen vastuun mitä isänä ja aviomiehenä olemiseen kuuluu. Tekee töitä 12 tuntia päivässä 10 päivää putkeen ja kun on vapaapäivä niin ryyppää mieluummin kuin on tyttönsä kanssa jota ei ole nähnyt 2 viikkoon. Tai juo vaikka olisi töitä seuraavana päivänä eikä päääse töihin, vaikka hänelle on työt ja hyvänä työntekijänä oleminen ollu AINA ehoton ykkönen.
Ollaan menossa perheneuvontaan ja todella toivon että ulkopuolinen näkemys toisi jonkun tolkun miehen sekaisin menneeseen päähän. Mitä itse voisin tehdä? Todella haluan pitää avioliittoni rippeet kasassa ja tytölleni ehjän oikean perheen.
Kommentit (32)
Missä on omanarvontuntosi kysynpä vaan...
Ja jos ei ole omanarvontutoa niin mieti nyt edes onko tuollainen hyvä roolimalli lapsellesi! Paremmin voisi lapsikin ilman tuollaista "isää"...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
manialta. Tuollainen työnteko ja hullaantuminen yhtäkkiä toiseen naiseen. Ettei miehesi olisi maanis-depressiivinen?
että tuossa tilanteessa pitäisi toimia juuri päinvastoin kuin sinä teet. Ymmärtäminen ja odottaminen pitkittää tilannetta ja pahentaa sinun asemaasi. Tuossa on tasan kaksi vaihtoehtoa jotka voivat toteutua: 1) mies tajuaa mitä on vaarassa menettää tai 2) mies lähtee lopullisesti.
Sen sijaan että odotat kotona ja hoidat kotia yksin, teet heti kerrasta miehelle homman selväksi. Ensitöiksesi tulostat ja kirjoitat eropaperit ja laitat ne saman tien vetämään. Seuraavaksi varaat ajan lastenvalvojalle ja ilmoitat miehelle koska te kirjoitatte sopimukset lapsen hoidosta ja elatuksesta. Kolmanneksi alat järjestelemään eroanne ja pakkaat miehen tavarat pois kotoasi ja kerrot KAIKILLE mitä mies on tehnyt.
Odottamalla annat miehelle aikaa pelata ja varmistella asemaansa; mies joka tapauksessa joko palaa tai lähtee, joten sinun on tuupattava häneen vauhtia. Kun hän näkee mitä on menettämässä ja että olet tosissasi, hän tajuaa ettei voikaan pitää teitä molempia "löysässä hirressä" kuten ehkä suunnitteli. Jos odotat pitkään, voi uusi hoito ollakin äkkiä yllärillä raskaana ja silloin olet ainakin menettänyt pelin!
Ja toisaalta, jos mies todellakin on tosissaan lähdössä, on aina sinulle ja lapselle edullisempaa mitä nopeammassa tahdissa saat eron ajettua läpi. Nyt mies on rakkauden huumassa ja katumuksen vallassa (ehdoton valtaosa ihmisistä tulee paheksumaan häntä), jolloin hän ei vielä aja uuden perheensä ja rakkautensa etua. Se aika voi kuitenkin tulla hyvin pian, kun uusi onni alkaa havitella kotianne eikä tahdo miehen maksavan penniäkään elatusta ja alkaa hirveä sota ja pelaaminen. Sinun pitää siinä vaiheessa olla jo valmis ja kaikkien paperiasioiden hoidettuna!
Eli todellakin, odottamalla et saa avioliittoasi etkä itseäsi ja lastasi pelastettua! Paras mitä voit tehdä, on pistää hösseliksi ja heti. Siitä koituu etua joko koko perheellenne, tai sitten ainakin sinulle ja lapselle.
no, olen tuntenut mieheni 10 vuotta ja lapsi on tehty harkiten ja vakaana aikomuksena kasvattaa hänet yhdessä. tämä nykyinen mies ei ole se jonka kanssa menin naimisiin ja lapsen tein, vaan jokin irvikuva hänestä. Toivon siis että hän palaisi todellisuuteen ja mietin täällä että onko se mahdollista? Mutta kai se vaan aika näyttää onko mies mennyt lopullisesti sekaisin vai onko hänellä myöhäinen 30 kriisi...
"järkeä" ,jos sa vain suinkin kuuntelee sinua.
t.18 v liitostamme mieheni halusi yllättäen eron,mutta en antanut periksi ;) ja sain mieheni takaisin...nyt menee paremmin kuin koskaan,kun ymmärsimme toistemme arvon ja annamme nyt aikaa toisillemme
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen ajatellut asian niin että hän ei saa aikaiseksi tehdä asioita, huomaa niiden monimutkaisuuden ja luovuttaa, palaa kiltisti kotiin. Tähän asti hän on päässyt niinkin vähällä että minä selvitin tämän toisen naisen ja minä pakkasin hänen kamat ja heitin pihalle. ELi toisin sanoen hän saa syyttää nyt kaikesta minua. Toisaalta olen todellakin ajatellut pistää hösseliksi jotta hän huomaa että nyt tämä on tässä todellisuus. Mutta sekin pelottaa koska haluan pitää hänelle ovet auki. Ja hän on sellainen ihminen että ylpeys ja uhma voivat olla paluun esteenä.
mies on 34
voi, järkeä on yritetty puhua joka suunnalta mutta hällä on nyt laput silmillä ja korvilla. siksi toivonkin ulkopuolisen ammattilaisen aukaisevan asiaa. mutta hienoa että te saitte asianne kuntoon :) meidän tilanteessa se kolmas osapuoli hankaloittaa vaan pirusti asiaa...
10 v nuorempi kauaa jaksa häntä katsella!!!
On nuo ukot TYHMIÄ kun ovat luopumassa perheestään,jonkun ihastuksen vuoksi :(
ap.lle paljon voimia!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos, voimia tässä tarvitaan enemmän kuin ikinä. Täytyy kuitenkin tuon pienen vuoksi jaksaa kahlata päivästä toiseen. Onneksi tukena on sekä oma että miehen suku...
Juu, kyllähän tuo rakkaustarina tulee kaatumaan jo omaan mahdottomuuteensa. Tällä kyseisellä tytölläki oli 7 vuoden suhde, josta 5 avoliitossa yhteisessä talossa... että voihan hullaannus ja huuma sanon minä.
Meillä tuli ero, mies tuli järkiinsä paljon paljon liian myöhään ja muutenkaan liitto ei ollut niin onnellinen.
Jos mahdollista niin etsi käsiisi Bruce Fisherin kirja Jälleenrakennus. On kirja erosta selviämiseen (en kyllä itse kovinkaan opukseen ihastunut mutta siellä on ihan hyviä pointteja). Siellä puhutaan mm kapinoivasta identiteettikriisistä johon tuo miehesi käytös sopii ainakin sun kuvailun perusteella ja se on ohimenevää niinkuin meidänkin tapauksessa oli. Ehkä teillä olisi mahdollista selvitä tilanteesta voittajana jos itse saisit tukea tilanteeseen ja jos miehesikin on valmis terapiaan niin sehän on hyvä juttu ja mielestäni antaa toivoa tilanteen selviämisestä. Ja luulisi että asiansa osaava terapeuttikin on tietoinen tuollaisista kriiseistä mitä voi ihmiseen iskeä.
Kirjassa puhutaan myös siitä miten suhteen voisi saada vielä toimimaan jos eroa ei ole vielä tehty.
Eli älä vielä luovuta, mutta viisautta on myös pidemmän päälle osata luovuttaa jos ei enää toista voi auttaa. Ja siitä selviää vaikkei sillä hetkellä uskoisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miten tapasi tuon heitukan?
Yritä jaksaa päivästä toiseen ja toivotaan,että miehesi tajuaa mitä on menettämässä!
Miehen suku on raivoissaan miehen käytöksestä, ei sitä hyväksy kukaan. Eikä kukaan olisi ikinä uskonut tätä mieheltäni. Edes oma äitinsä ei poikaansa enää tunne.
Todellisuus tulee lyömään kasvoille jossain vaiheessa ja lujaa molempia osapuolia tuossa huumassa. Ja toivon että katumus on silloin syvä, mutta koskaan ei voi tietää...
Itse luulen että tuli burnout... vauva-aika, isot lainat, lama, oy, liikaa töitä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihmistä muutenkaan ole luotu elämään yhden partnerin kanssa koko elämäänsä.
Miehen suku on raivoissaan miehen käytöksestä, ei sitä hyväksy kukaan. Eikä kukaan olisi ikinä uskonut tätä mieheltäni. Edes oma äitinsä ei poikaansa enää tunne.
Todellisuus tulee lyömään kasvoille jossain vaiheessa ja lujaa molempia osapuolia tuossa huumassa. Ja toivon että katumus on silloin syvä, mutta koskaan ei voi tietää...
Itse luulen että tuli burnout... vauva-aika, isot lainat, lama, oy, liikaa töitä...
Meillä on ollut ihan onnellinen liitto ja aina riidellessäkin ollaan sovittuamme naurettu että kyllä me katotaan tämä loppuun asti. Ja ihan ennenku tämä kriisi tuli kaikki oli hyvin, suunniteltiin tulevaa. Okei, tunteet oli unohdettu puolin ja toisin aika ajoin. Minä keskityin liikaa olemaan täydelllinen äiti ja mies keskitty töihin. Ajattelin vielä vähän aikaa sitten itsekin välillä että onko tässä ny mitään järkeä kun ei nykyään tunnu olevan muuta yhteistä kuin tuo lapsi. Mun silmät ja sydän aukes kun tajusin mitä olin menettämässä ja tajusin etten ole ollut oma itseni. Nyt olen parhaani mukaan paikannut tilannetta mutta miehen mielestä on jo tapahtunut niin paljon ettei ole paluuta entiseen.
Identiteettikriisi tosiaan kuulostaa passaavan. Tuskallista seurata vierestä kun ei voi tehdä mitään.
Mun toivo onkin siellä terapiassa ja toivon että mies suostuu käymään siellä useamminkin kuin sen kerran. Vielä pitäisi pari viikkoa jaksaa odottaa. Odotan myös aikaa jolloin miehellä on taukoa töistä ja todella aikaa miettiä asioita yksin surkeana siellä reissumieskämpässään.
Tiedän että kaikesta selviää omalla ajallaan, olen isosta menetyksestä selvinnyt aikoinaan, tapasin silloin tämän mieheni joka auttoi minut jaloilleni. Ei se aina satu, mutta nyt sattuu niin saatanasti.
18
no ehkä ei mutta jokaisella meistä on omatunto ja moraalikäsitys.
että miehesi ja tämä nainen ovatkin lopun elämänsä yhdessä. Ei kukaan, et sinä eikä suku voi sitä etukäteen tietää. Vaikka kuinka tuntuisi hullulta ja kaikki olisivat "puolellasi" niin rakkautta ei voi käskeä.
Alue: Aihe vapaa
jos siihen mennään niin tarkotus onki. meillä on kaks omakotitaloa ja miehellä oy. hän ei tajua että KAIKESTA kuuluu puolet mulle. talothan menee myyntiin, ne on velkasia ja toisessa asuu hänen vanhemmat vuokralla. hän ite sano että oli ajatellu että mie saan tämän meidän talon ja kaikki kamat ja auton. mutta eihän se niin mee, niistähän menis lahjavero ja kaikki. ja tytön tapaamisista se sano vaan että näenhän mie sitä. no eihän sekään niin mee että toinen luulee voivansa mennä ja tulla pienen ihnisen elämässä miten vaan.