Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mieheni kuolemasta vasta muutama kuukausi ja taidan olla ihastunut
21.09.2010 |
Mieheni oli minulle elämäni rakkaus ja hänen kuolemansa tuntui siltä kuin olisin itsekin kuollut. Lasten takia on kuitenkin ollut pakko jaksaa jatkaa eteenpäin ja olla heidän tukenaan. Mieheni ei kuollut yllättäen vaan oli pitkään vakavasti sairas ja vain ihme olisi hänet voinut pelastaa.
Nyt luulen, että olen ihastunut yhteen mieheen ja tiedän, ettei tunne ole yksipuolinen. Toisaalta tuntuu oudolta, että miten voin näin pian mieheni poismenon jälkeen tuntea näin. En uskalla kenellekään ystävistäni tai lähipiiristä puhua näistä tunteistani, koska pelkään, että he sanoisivat jotain joka satuttaa. Toisaalta en tiedä onko tämä ihastusta (siltä kyllä vaikuttaa vahvasti) vaiko vaan kaipausta, että olisi joku vierellä.
Kommentit (27)
[quote author="Vierailija" time="04.12.2013 klo 19:29"]
En ymmärrä leskeyden jälkeen heti-ihastumista. Olen leski enkä edes halua nähdä ainuttakaan miestä. Missä ihmeessä lesket niihin vanhoihin lapsuudenystäviin törmää. Mieheni oli paras ystäväni ja kaikkea. Olimme 20 vuotta yhdessä. Riitelimme ja rakastimme. Ei minulla kertakaikkiaan ole paikkaa sydämessäni ja sielussani kenellekään. Olen jo 59 vee. Ikä varmaan vaikuttaa.
[/quote]
Sinulla on noin, jollain toisella toisin. Nuorien leskien ongelma on usein juuri tuollainen asenne, että heidän pitäisi hautautua loppuiäkseen kotiin syvälle, mieluusti mustiin pukeutuneena.
Se, että jaksaa jatkaa elämää, vaikka jo pienten lasten vuoksi, ei tarkoita sitä, että esim. ap:n rakkaus mieheensä olisi ollut yhtään vähäisempää kuin sinunkaan. Ei se elämän jatkaminen tee sen kuolleen rakastetun muistoa vähemmän arvokkaaksi.
Minulla ainakin silmät avautuivat, kun luin Tiina Laanisen "Jäljellä muisto" -kirjan, siihen oli koottu (nuorten) leskien kokemuksia ja tuntemuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juominen ei ole oikea tapa surra!
Ihme jos olet HETI köytänyt seuraa,selvinpäin tuollaisia MOKIA ei kyllä tapahdu.Luulen että ihastuminen jää kun lopetat juhlimisen ja suret ainakin vuoden.Miehesi voi muuten pilata seuraavat suhteesi kummitelmalla jos et käy tunteitasi yksin tai ryhmässä läpi!
surutyö on alkanut jo ennen varsinaista kuolemaa. Siinä mielessä on ymmärrettävää, että olet tavallaan "päässyt yli" tilanteesta ja pystyt antautumaan tunteille.
Toisaalta voi kyllä olla, että et ehkä ihan erota tunteita toisistaan. Mutta go for it! Pikkuhiljaa etenet ja huomioi lapset.
Erilaiset tunteet ovat ihan normaaleja, perheen jäsenen (oli se sitten mies tai lapsi) kuoleman jälkeen. Älä turhaan syyllistä itseäsi tunteistasi, mutta huomioi että et välttämättä normaali tilanteessa tuntisi noin kyseistä henkilöä kohtaan. Sinun tunteesi on heitellyt viime kuukaudet varmasti äärirajoilla, älä tee liian nopeasti tunnemyrskyssä jotain mitä kadut myöhemmin.
Jaksamista eteenpäin, vaikka tämä kuulostaa kliseeltä, niin aika oikeasti auttaa. Aika myös kultaa muistot, tulet muistamaan ne parhaat ja ihanimmat hetket ja asiat.
mutta älä nyt ekan kanssa ala lyömään hynttyitä yhteen.Mies voi käyttää sun surutyötä hyväkseen.Olet herkässä mielentilassa,vaikka et sitä itse tiedostaisi.Helpolla tulee pyyntö:lähdettäiskö etelään kun sulla on rahaa jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On siis yksi tuttu lapsuudestani, joka on ystäväni, mutta hän on asunut ulkomailla ja nyt reilu kuukausi sitten palasi suomeen.
En tietenkään ole heti yhteen muuttamassa ym, lähinnä pohdin sitä, että voinko oikeasti olla jo ihastunut. Se on kyllä totta, että kun mieheni sairasti pitkään niin siinä ehti jo jollain lailla sopeutua tai miten sen sanoisi siihen, että jonain päivänä miestäni ei enää ole.
Enkä usko siihen, että tämä mies olisi rahojen perään, tietää nimittäin, ettei minulla ole rahaa.
Niin ja minä en juo mitään alkoholipitoista. Olen kohta 30v ollut ilman alkoholia.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihastumasta / rakastumasta toiseen ihmiseen. Se miten nopeasti se tapahtuu ei mielestäni ole (aina) ratkaisevaa.
Itse ajattelen niin, että jos kuolisin, en toivoisi puolisoni jäävän loppuelämäkseen suremaan perääni vaan - sehän ei minua takaisin toisi.
Ainut mitä toivoisin, että ihminen johon hän ihastuisi / ehkä menisi naimisiinkin hyväksyisi lapseni ja toivoisin, että mieheni pistäisi lapsensa miltei aina (tietyssämäärin) etusijalle.
Myös perintöä ajatellen, toivoisin että jos puolisoni menisi uudelleen naimisiin, ettei minulta tullut perintö & miedän yhdessä keräämämme (ei mikään mieletön, mutta ihan OK pesämuna) valuisi muille vaan hän huolehtisi, että meidän omaisuus menee meidän lapsille EI muille.
MUTTA siis mielestäni sinulla on oikeus elää elämääsi eteenpäin - lapsesi hvyin huomioiden.
Itse tilanteessasi etenisin varovasti ja kyllä tiedän keille ystävistäni voisin tunteistani kertoa ja keille en. Ja aina riittää kauhistelijoita teet niin tai näin.
Oletko muuten harkinnut liittyväsi nuoriin leskiin tms. sieltä voisit ehkä saada tukea myös lasten surun käsittelyyn ja kuulla tarinoita / saada vinkkejä esim. nykyiseen tilanteeseesi (=ihastumiseen & läheisyydenkaipuuseen).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän yhden tuttuni joka menetti miehensä niin 7kk sen jälkeen ihastui/rakastui ja tämä pariskunta on yhä yhdessä ja onnellisia, nyt siis heillä on yhteistä taivalta takana 8v
ihastumasta / rakastumasta toiseen ihmiseen. Se miten nopeasti se tapahtuu ei mielestäni ole (aina) ratkaisevaa.
Itse ajattelen niin, että jos kuolisin, en toivoisi puolisoni jäävän loppuelämäkseen suremaan perääni vaan - sehän ei minua takaisin toisi.
Ainut mitä toivoisin, että ihminen johon hän ihastuisi / ehkä menisi naimisiinkin hyväksyisi lapseni ja toivoisin, että mieheni pistäisi lapsensa miltei aina (tietyssämäärin) etusijalle.
Myös perintöä ajatellen, toivoisin että jos puolisoni menisi uudelleen naimisiin, ettei minulta tullut perintö & miedän yhdessä keräämämme (ei mikään mieletön, mutta ihan OK pesämuna) valuisi muille vaan hän huolehtisi, että meidän omaisuus menee meidän lapsille EI muille.
MUTTA siis mielestäni sinulla on oikeus elää elämääsi eteenpäin - lapsesi hvyin huomioiden.
Itse tilanteessasi etenisin varovasti ja kyllä tiedän keille ystävistäni voisin tunteistani kertoa ja keille en. Ja aina riittää kauhistelijoita teet niin tai näin.
Oletko muuten harkinnut liittyväsi nuoriin leskiin tms. sieltä voisit ehkä saada tukea myös lasten surun käsittelyyn ja kuulla tarinoita / saada vinkkejä esim. nykyiseen tilanteeseesi (=ihastumiseen & läheisyydenkaipuuseen).
Ihastuin heti, vaikken sitä itse ihan heti tajunnutkaan ja kait jotenkin alitajuisesti yritin sulkea pois tunteet, koska mieheni ja lasteni isän kuolemasta oli niin vähän aikaa. Kun oltiin tunnettu n. 9kk niin sillon ainakin periaatteessa meistä olisi voinut puhua parina, vaikkemme virallisesti ollutkaan suhdettamme julkistaneet, mutta lähipiiri paheksui, että miten voin näin pian ottaa uuden miehen ja en kuulemma rakastanut kuollutta miestäni ollenkaan jne.
Nyt on takana 15v yhteiseloa ja yhä onnellisesti yhdessä.
Minulla oli myös lapsia ja he olivat kyllä aina etusijalla, mutta mieheni ymmärsi sen, koska hänellä itselläänkin oli lapsia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi edes alkaa suhteeseen kun miehesi kuolemasta on niin vähän aikaa, että seuraava suhde olisi tässä vaiheessa ihan varmasti laastarisuhde.
törkeetä, ei ees surra rauhassa vaan heti uuden miehen kimppuun. t kunnollinen rouva ja onnellisesti naimisissa jo 24 vuotta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihastu ja tee mitä haluat, ei ne miehetkään sure kuin kaksi päivää, jos sitäkään. Ole nyt itsekäs kun voit!
Minusta on hieno juttu, jos olet löytänyt jonkun ihmisen, johon voit ihastua! Ei kai mikään olisi kamalampaa, jos miehesi kuoleman takia et antaisi itsellesi lupaa ihastua/rakastua.
Oletan, että olet kuitenkin nuori ja sinulla on vielä elämää edessä. Se sinulle myös suotakoon!
Mutta: älä hoppuile! Kuuntele tunteitasi ja anna ajan kulua. Ei sinun kannata mihinkään suhteeseen vielä ryhtyä saati miestä rinnalleen ottaa. Jos tämä mies välittää sinusta, hän odottaa kyllä!
Minä ainakin ottaisin asian puheeksi miehen kanssa mutta sanoisin, että tarvitsen vielä aikaa, ennenkuin olen valmis uuteen suhteeseen.
Tsemppiä!
P.S. Tunnen yhden pariskunnan, jotka tutustuivat puolisen vuotta sen jälkeen kun olivat molemmat tahoillaan menettäneet puolisonsa. Vuosi tutustumisen jälkeen menivät naimisiin ja ovat onnellisia yhdessä!
leskikin voi ja saa ihastua ja rakastua.
Itse asiassa se on ihan suotavaakin.
Tero
Niin miksi et jatkanut miehesi kanssa?
ja tuo pitkään tarkoitti lähes 3vuotta.
Enkä minä ole mitenkään uutta miestä etsinyt vaan olen huomannut, että olen luultavasti ihastunut yhteen mieheen ja se tuntuu oudolta, koska mieheni kuolemasta on kuitenkin vasta vähän.
ap
törkeetä, ei ees surra rauhassa vaan heti uuden miehen kimppuun. t kunnollinen rouva ja onnellisesti naimisissa jo 24 vuotta
törkeetä, ei ees surra rauhassa vaan heti uuden miehen kimppuun. t kunnollinen rouva ja onnellisesti naimisissa jo 24 vuotta
Tai ymmärtää muunlaisia elämäntilanteita kuin omasi kaltaisia.
Alue: Aihe vapaa
En ymmärrä leskeyden jälkeen heti-ihastumista. Olen leski enkä edes halua nähdä ainuttakaan miestä. Missä ihmeessä lesket niihin vanhoihin lapsuudenystäviin törmää. Mieheni oli paras ystäväni ja kaikkea. Olimme 20 vuotta yhdessä. Riitelimme ja rakastimme. Ei minulla kertakaikkiaan ole paikkaa sydämessäni ja sielussani kenellekään. Olen jo 59 vee. Ikä varmaan vaikuttaa.