Lue keskustelun säännöt.
Ihan uskomatonta miten monen mielestä ei kannata valittaa, vaikka lapsi vammautui synnytyksessä!!!
21.09.2010 |
Luin tuota ketjua, jossa ap kertoi ystävänsä lapsen vammautuneen synnytyksessä ja kyseli minne ystävänsä pitäisi ottaa yhteyttä, jos haluaa tehdä valituksen.
Olin todella yllättynyt ja järkyttynyt miten monet kirjoittivat, että mitä se valitus auttaa ja ettei se muuta tapahtunutta jne. No ei tietenkään muuta tapahtunutta, mutta valituksella voidaan ehkäistä tai ainakin yrittää estää se, ettei kellekään muulle enää kävisi samoin.
Olen itsekin joutunut kokemaan sen, että täällä Suomessa oikeasti joutuu vaatimaan sektiota, vaikka sille olisi hyvät syyt. Olen kaksi lasta synnyttänyt ulkomailla, ensimmäinen syntyi alateitse, mutta koska siinä oli monia komplikaatioita niin sanottiin jo silloin, että seuraava vauva tulee maailmaan sektiolla ja niin tapahtuikin. Ennen kolmatta lasta muutimme takaisin Suomeen ja jotta sain sektion niin siinä sai todellakin tapella.
Kommentit (18)
kela. Vakuutuksen kautta saa avokätisemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan sama mistä asiasta tänne valittaa, niin aina puolet poruksta onnistuu sen täällä kääntämään niin että oma vika, mitäs olet olemassa. Heitetään, näitä "olisi onnellinen kun on sitä ja tätä, mulla ei ole puoliakaan" -kortteja.
siitä hyötyisi jotenkin taloudellisesti, vaan siksi, että asiat selvitetään ja tutkitaan kunnolla ja vastaavalta vältytään jatkossa. Vaikka kaikissa suomalaisissa sairaaloissa, missä olen synnärissä työskennellyt, käydään kyllä "pieleen menneet" synnytyksen huolella läpi ja otetaan niistä opiksi. Ja tämä siis ihan ilman valitustakin.
Käytännössä ei mihinkään. Ei edes anteeksipyyntöön. Potilaspapereihin kirjattujen tietojen mukaan kaikki on kunnossa, lääkäri ja hoitajat toimineen kuten piti, kyseessä on valitettava tapahtuma, jollaisia sattuu. Kukaan tai mikään ei takaa tervettä lasta.
Eli valittaja tekee turhaa työtä, ehkä jopa maksaa kalliisti lakimiehelle, mutta lopulta ei saa yhtään mitään. Voimat kannattaa keskittää sen vauvan hyvään hoitoon, ei virkakoneiston kanssa taisteluun.
Ja kun valitus on tehty, kiristetään sen sektion saamista kaikin mahdollisin tavoin. Meillä kun ei potilas määrää, mitä tehdään.
Näin olen ymmärtänyt, enkä ole siksi lähtenyt edes taistelemaan virkakoneistoa vastaan.
Itselleni kävi niin, että sain synnytyksessä epiduraalin väärään paikkaan selkärankaani (anestesialääkäri puhkaisi Dura Mater -kalvon selästäni) sillä seurauksella, että aivo-selkäydinnestettä tihkui reiästä ulos ja aivoni menivät alipainetilaan (sain ns. postspinaalipäänsäryn).
Asiaa voidaan korjata laittamalla selkään veripaikka, ja niin tehtiin minullekin - lopulta yhteensä 3 kertaa. Kolmannella veripaikalla sain uudenlaisen painepäänsäryn päähäni, joka on nyt ollut siellä jo 6 kuukautta.
Neurologien mielestä kärsin vain tensiopäänsärystä (vaikka oireeni tukevat paremminkin korkean kallopaineen oireistoa).
Kuulemma mihinkään ei kannata valittaa, sillä "onhan se nyt ihan tiedossa, että epiduraalista voi näin käydä" =O. (Ei minulla ainakaan ollut tiedossa mitään tälläistä ennen kuin omalle kohdalle sattui, ja nyt on myöhäistä olla sitä piikkiä selkään ottamatta).
Neuvolan terveydenhoitajallekin sanoin suoraan oman kokemukseni jälkeen, että eikö synnyttäjille kannattaisi etukäteen kertoa tälläisestä mahdollisuudesta; jokainen voisi sitten sen jälkeen tehdä informoiden päätöksen siitä, että haluaako tämän riskin omalla kohdallansa ottaa. Vastaus oli, ettei synnyttäjiä haluta pelotella.
Että näin.
Myös opintojeni puolesta (ja siviilielämässänikin) olen kohdannut näitä kohtaloita, joille on tehty hoitovirhe lääkärin taholta (joko lääkinnän tai invasiivisen toimenpiteen (leikkaus tmv.) suhteen), eivätkä he ole oikeutta saaneet asialleen.
Asian tekee monimutkaiseksi (lähes mahdottomaksi) lääkärien kollegiaalisuus ja maamme byrokraattisuus; et ensinnäkään löydä lääkäriä, joka myöntäisi kolleegansa virheen (ainakaan paperilla) ja ilman sitä virallista lausuntoa et saa mistään asiallesi oikeutta.
Niin väärin - mutta niin totta.
Ja terveisiä tutuille =) - tämä tapaukseni on sen verran harvinainen, että varmasti minut tunnistetaan tästä ;) - mutta se ei haittaa, alusta saakka olen päättänyt ottaa tämän suhteen avoimen linjan ja kertoa, mitä minulle tapahtui, jos vaikka sillä konstilla saataisiin edes yhden terveys pelastettua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitä teille kerrotaan sairaalassa, jos joudutte operaatioon? Ettekä kysele mitään, allekirjoitatte vain paperit?
Olen itse entinen SM-sarjatason urheilija ja multa on polvia ja jalkoja muutenkin leikelty monta kertaa. Ja joka ikinen kerta kun on polvioperaatioita tehty selkäydinpuudutuksessa, riskeistä, kuten päänsärystä, on mainittu kun operaatiosta on kerrottu.
Sama homma synnytysten kohdalla.
Joka kerta olen tietoisesti pistänyt nimeni paperiin, koska kyseessä ovat olleet parhaat mahdolliset tavat hoitaa asia. Mutta 100-prosenttista onnistumista ei yksikään lääkäri todellakaan voi luvata, vaikka onkin todennäköistä että operaatio onnistuu.
Minä lähtisin ihan siivilioikeuteen.
Idioottilekurit pitää saada kuriin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä lähtisin ihan siivilioikeuteen.
Idioottilekurit pitää saada kuriin!
ellei ole potilasvahinkokeskuksen langettavaa tuomioita taustalla.
Sekään ei aina auta. Kaikkien ennakkotapausten äiti tapaus vuosien takaa, kun jatkuvasti juovuksissa oleva lääkäri teki rutiinileikkauksen perheenäidille ja äiti kuoli. Vainajan puoliso halusi rikostutkinnan ja esitutkinta tehtiin eikä löytynyt syytteelle perustaa. Eräs lehti teki asiasta jutun, ja tuomittiin suuriin korvauksiin lääkärille maineen mustaamisesta.
mitä teille kerrotaan sairaalassa, jos joudutte operaatioon? Ettekä kysele mitään, allekirjoitatte vain paperit? Olen itse entinen SM-sarjatason urheilija ja multa on polvia ja jalkoja muutenkin leikelty monta kertaa. Ja joka ikinen kerta kun on polvioperaatioita tehty selkäydinpuudutuksessa, riskeistä, kuten päänsärystä, on mainittu kun operaatiosta on kerrottu. Sama homma synnytysten kohdalla. Joka kerta olen tietoisesti pistänyt nimeni paperiin, koska kyseessä ovat olleet parhaat mahdolliset tavat hoitaa asia. Mutta 100-prosenttista onnistumista ei yksikään lääkäri todellakaan voi luvata, vaikka onkin todennäköistä että operaatio onnistuu.
Minut on leikattu 8 kertaa, koskaan ei ole mitään paperia tuotu allekirjoitettavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottahan sä olet antanut luvan operaatioon. Ei sitä tietenkään vaadita, jos olet taju kankaalla, mutta muuten kyllä annat itse suostumuksesi.
Hoitovirhe on täysin eri asia kuin komplikaatio. Esim. epiduraalipuudutuksen komplikaatio on postspinaalipäänsärky. Sitä hoidetaan nimenomaan veripaikalla, yleensä onnistuneesti. Jos toimenpide on suoritettu asianmukaisesti ja hoidettu olemassa olevien suositusten mukaan, kyseessä EI ole tällöin hoitovirhe.
Mutta jos epäilee hoitovirhettä siis, että piittaamattomuuttaan tai huolimattomuuttaan lääkäri on tehnyt virheen, jota asiansa osaava huolellinen ammattilainen ei tekisi, josta on aiheutunut haittaa kannattaa ensimmäiseksi ottaa yhteyttä potilasasiamieheen ja hänen kauttaan lähteä ajamaan asiaa. Potilasasiamies tulisi löytyä jokaisesta sairaalasta ja hänen tietonsa tulee antaa niitä pyytävälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin tuota ketjua, jossa ap kertoi ystävänsä lapsen vammautuneen synnytyksessä ja kyseli minne ystävänsä pitäisi ottaa yhteyttä, jos haluaa tehdä valituksen. Olin todella yllättynyt ja järkyttynyt miten monet kirjoittivat, että mitä se valitus auttaa ja ettei se muuta tapahtunutta jne. No ei tietenkään muuta tapahtunutta, mutta valituksella voidaan ehkäistä tai ainakin yrittää estää se, ettei kellekään muulle enää kävisi samoin. Olen itsekin joutunut kokemaan sen, että täällä Suomessa oikeasti joutuu vaatimaan sektiota, vaikka sille olisi hyvät syyt. Olen kaksi lasta synnyttänyt ulkomailla, ensimmäinen syntyi alateitse, mutta koska siinä oli monia komplikaatioita niin sanottiin jo silloin, että seuraava vauva tulee maailmaan sektiolla ja niin tapahtuikin. Ennen kolmatta lasta muutimme takaisin Suomeen ja jotta sain sektion niin siinä sai todellakin tapella.
Ystävällä oli todella raju ensimmäinen synnytys. Tapahtui alateitse. Toisen raskauden kohdalla alkoi heti raskauduttuaan vaatimaan sektiota, ei saanut. Ja tappeli siitä todella lujasti, eri lääkäreiden kanssa. Lopputulos oli, kuten toisessa ketjussa kerroin -> 2 viikkoa teholla, taisteli hengestään. Ja enää ei tule lapsia saamaan =( Asia meni potilasasiamiehelle, mutta tulos oli: ei mitään. Henki ois kai pitäny mennä, että jotain ois tullu.
Tottahan sä olet antanut luvan operaatioon. Ei sitä tietenkään vaadita, jos olet taju kankaalla, mutta muuten kyllä annat itse suostumuksesi.
Siitähän tässä on kyse, leikkausta ennen luvan allekirjoittamisesta eli paperista. Missä sairaalassa on tuollainen käytäntö? Ja ihan oikeasti: ei ne lääkärit kerro komplikaatioista, hyvä jos potilaan ennen leikkausta näkevät.
käynyt näin - erikoistuva anestesialääkäri kämmäsi spinaalin... lopulta tehtiin sektio "epiduraalitilassa?" ja sain hirveän postspinaalipäänsäryn joka tokeni veripaikalla, kunhan vain eka osaston hoitajat uskoivat että mulla oikeasti on pää kipeä...
puolitoistatuntia tuhrasi, toivottavasti osaa nykyään paremmin...
myös toisen lapseni syntymä meni häsläykseksi lääkärin takia, ja mietimme hoitovirhesyytettä kun selvisi myöhemmin että lapsi on vammainen. Mutta papereihin kaikki on kirjattu siten että homma meni ok. Lapsi syntyi vain vähän yli "sallitun" ajan lapsiveden menosta, joten lääkäri turvassa.
Näin olen ymmärtänyt, enkä ole siksi lähtenyt edes taistelemaan virkakoneistoa vastaan. Itselleni kävi niin, että sain synnytyksessä epiduraalin väärään paikkaan selkärankaani (anestesialääkäri puhkaisi Dura Mater -kalvon selästäni) sillä seurauksella, että aivo-selkäydinnestettä tihkui reiästä ulos ja aivoni menivät alipainetilaan (sain ns. postspinaalipäänsäryn). Asiaa voidaan korjata laittamalla selkään veripaikka, ja niin tehtiin minullekin - lopulta yhteensä 3 kertaa. Kolmannella veripaikalla sain uudenlaisen painepäänsäryn päähäni, joka on nyt ollut siellä jo 6 kuukautta. Neurologien mielestä kärsin vain tensiopäänsärystä (vaikka oireeni tukevat paremminkin korkean kallopaineen oireistoa). Kuulemma mihinkään ei kannata valittaa, sillä "onhan se nyt ihan tiedossa, että epiduraalista voi näin käydä" =O. (Ei minulla ainakaan ollut tiedossa mitään tälläistä ennen kuin omalle kohdalle sattui, ja nyt on myöhäistä olla sitä piikkiä selkään ottamatta). Neuvolan terveydenhoitajallekin sanoin suoraan oman kokemukseni jälkeen, että eikö synnyttäjille kannattaisi etukäteen kertoa tälläisestä mahdollisuudesta; jokainen voisi sitten sen jälkeen tehdä informoiden päätöksen siitä, että haluaako tämän riskin omalla kohdallansa ottaa. Vastaus oli, ettei synnyttäjiä haluta pelotella. Että näin. Myös opintojeni puolesta (ja siviilielämässänikin) olen kohdannut näitä kohtaloita, joille on tehty hoitovirhe lääkärin taholta (joko lääkinnän tai invasiivisen toimenpiteen (leikkaus tmv.) suhteen), eivätkä he ole oikeutta saaneet asialleen. Asian tekee monimutkaiseksi (lähes mahdottomaksi) lääkärien kollegiaalisuus ja maamme byrokraattisuus; et ensinnäkään löydä lääkäriä, joka myöntäisi kolleegansa virheen (ainakaan paperilla) ja ilman sitä virallista lausuntoa et saa mistään asiallesi oikeutta. Niin väärin - mutta niin totta. Ja terveisiä tutuille =) - tämä tapaukseni on sen verran harvinainen, että varmasti minut tunnistetaan tästä ;) - mutta se ei haittaa, alusta saakka olen päättänyt ottaa tämän suhteen avoimen linjan ja kertoa, mitä minulle tapahtui, jos vaikka sillä konstilla saataisiin edes yhden terveys pelastettua.
toinen sektiolla, enkä ole ikinä allekirjoittanut mitään paperia eikä epiduraalin yhteydessä ole tiedotettu mistään seuraamuksista. Tosin on käsketty olemaan aivan paikallaan, koska muuten seuraukset voivat olla vakavat, ja ekan synnytyksen jälkeen sain kovan päänsäryn, josta vain todettiin, että sen on epiduraali aiheuttanut.
Meilläkin lapsiveden ja syntymän välillä oli 51 tuntia, kun ei viitsitty synnytystä käynnistää ruuhkan takia. Onneksi lapsi on kuitenkin terve.
Ihan sama mistä asiasta tänne valittaa, niin aina puolet poruksta onnistuu sen täällä kääntämään niin että oma vika, mitäs olet olemassa. Heitetään, näitä "olisi onnellinen kun on sitä ja tätä, mulla ei ole puoliakaan" -kortteja.