Pitääkö mun puutua vai ei? Eli 6v tyttö itkuinen kun ei ole kaveria.
Eskarissa on ja nyt usein valittaa ettei tarhassa ole kaveria. Tarhan hoitajalle oon sanonu mutta mitään ei oo tapahtunut.
Vai pitääkö mun vaan sanoo lapselle että on semmonen asia mihin muut ei voi vaikuttaa?
Ennen ei oo tällasta ollut, oon pitänyt lastani sosiaalisena. Mutta tää eskari on alkanu takkuisesti tän kaverihomman takia. Kurjaa
Kommentit (6)
ottaa esille, ja useaan kertaan. Voi tuntua todella pahalta lapsesta olla aina yksin, päivästä ja viikosta toiseen. lopulta siitä voi tulla vuosien kierre, kun ei enää usko itseensä ja siihen että kukaan olisi kiinnostunut. Itsetunto painuu nollaan, eikä edes uskalla yrittää tutustua kehenkään.
- Minulle kävi näin, ja silloin toivoin että olisi edes kiusattu. Joskus mietin ihan tosissani, olenko näkymätön kun kukaan ei enää reagoinut mitenkään olemassa olooni.
Voitko kutsua vaikka tarhasta jonkun lapsen teille leikkimaan esim. viikonloppuna? Voi olla helpompi jatkaa viikolla leikkeja kun on leikkinyt kahdestaan viikonloppuna.
Sano asiasta myos hoitajille, mutta ala jata sita heidan vastuulleen!
Kun ei ole ketään kaveria. Leikkii kyllä muiden kanssa mutta suuremmassa ryhmässä tai sitten ne ajat jonkun kanssa kun tämän toisen lapsen paras kaveri ei ole paikalla.
Katsoisinko vaan kartasta kuka asuu lähinpänä ja alkaisin pommittamaan heidäb vanhempia?
Yhden lapsen äidille jo puhuin mutta vastaanotto oli musta aika nihkeä, ilmeisesti heillä on jotarpeeksi kavereita ja muuta menoa.
Sitten mua kypsyttää se että en saa mitään vastakaikua tai jutteluapua esim mieheltäni. Ei ymmärrä miksi puhun koko asiasta. Onneks saa ees tänne kijoittaa.
Mutta kaiken kaikkiaan tilanne on kurja niin etten saanut viime yönäkään nukutuks.
Tarhasta ne sanoo ett ei se meidän tyttö aina yksin oo. Mun tyttö vaan sanoo ett hän alkaa oleen väsynyt kyseleen aina leikkikaveria kun ne sanoo sit leikkivänsä aina jonkun muun kanssa.
Meillä kun poika viime vuonna aloitti tarhassa (on nyt eskarilainen myös), niin aika pitkälle syksyyn meni, ennen kuin hän sai kunnolla kavereita.
Takkuamista oli meilläkin, se oli kamalaa!
Otin puheeksi tarhassa, ja he sitten siellä välillä "määräsivät" että kuka leikkii kenenkin kanssa, niin sitten paremmin sai tutustua poikani toisiin ja toisinpäin.
Kyllä siihen tarvittiin tarhatätien aktiivisuutta.
päiväkodissa puuttua tilanteeseen. Ota siis uudestaan puheeksi ja painota että se miten lapsi tilanteen kokee on tärkeää, ei se miltä se henkilökunnan mielestä välillä näyttää.
Ja sitten kutsumaan niitä kavereita kylään, vaikka kaikki vuoronperään ja uudestaan niitä kenen kanssa leikki sujui parhaaten.
Sinä vanhempana voit vaikuttaa paljon ja se on myös velvollisuutesi=)
jutella,pienihän tuo 6-v vielä on.