Miesten nuukuus, miten ilmenee?

ystäväni isä oli aikoinaan tosi pihi. Hän saattoi ajaa kilometrikaupalla polkupyörällä eri kaupoissa kunkin kaupan erikoistarjousten perässä. Mutta kait hänellä oli siihen aikaa sitten.

Ei tarjonnut ikinä missään mitään. Jos olimme esim baarissa yhdessä, ostin usein hänelle samalla kuin itselleni, toisinpäin näin ei käynyt ikinä.



Asuu vanhempiensa omistamassa asunnossa, ei maksa asumisestaan yhtään mitään (mua säälitti ne vanhemmat).



Ostaa aina halvinta mahdollista ruokaa, ajelee halvan ruoan perässä kilometritolkulla.



Samoin bensaa ostetaan sieltä missä se maksaa vaikka 0,01€ vähemmän, vaikka se nyt sit tarkoittaisi 15km ajoa (bensan kulutuksesta oli ihan turha mainita tässä kohdassa, ei näe eikä kuule, jos on menossa jostakin halvalla ostamaan).



Tankkaa kerralla max 20 eurolla (tätä mä en tajunnut ollenkaan, aina oltiin menossa tankkaamaan).



Toivoi kalliita lahjoa, omansa... noh, lahjoja ei saisi arvostella, mutta aika huokeita ne olivat.



Söi koirien kalanmaksaöljyä (mun koira, mun ostama öljy), koska ne omega-pillerit nyt vaan oli aivan liian kalliita.



Kyseessä 33 vuotias, ihan ok palkkaa nauttiva ukkeli. Onnee vaan sille, joka seuraavaksi tätä joutuu kestämään.

Ei tarjonnut ikinä missään mitään. Jos olimme esim baarissa yhdessä, ostin usein hänelle samalla kuin itselleni, toisinpäin näin ei käynyt ikinä.

Asuu vanhempiensa omistamassa asunnossa, ei maksa asumisestaan yhtään mitään (mua säälitti ne vanhemmat).

Ostaa aina halvinta mahdollista ruokaa, ajelee halvan ruoan perässä kilometritolkulla.

Samoin bensaa ostetaan sieltä missä se maksaa vaikka 0,01€ vähemmän, vaikka se nyt sit tarkoittaisi 15km ajoa (bensan kulutuksesta oli ihan turha mainita tässä kohdassa, ei näe eikä kuule, jos on menossa jostakin halvalla ostamaan).

Tankkaa kerralla max 20 eurolla (tätä mä en tajunnut ollenkaan, aina oltiin menossa tankkaamaan).

Toivoi kalliita lahjoa, omansa... noh, lahjoja ei saisi arvostella, mutta aika huokeita ne olivat.

Söi koirien kalanmaksaöljyä (mun koira, mun ostama öljy), koska ne omega-pillerit nyt vaan oli aivan liian kalliita.

Kyseessä 33 vuotias, ihan ok palkkaa nauttiva ukkeli. Onnee vaan sille, joka seuraavaksi tätä joutuu kestämään.

olla mun ex, ikäkin täsmää. Paitsi että exäni vanhemmat eivät omistaneet mitään muuta kuin päällänsä olleet vaatteet.

Tosiaankin tarjouksia metsästettiin, ajeltiin niiden perässä vaikka kuusenperseeseen. Ruokakaupassa käyminen kesti loputtomiin koska vertaili ja laskeskeli esim. lihan kilohintoja piiiiitkään.

Keräili pulloja teiden varsilta, kaupungillakin saattoi juosta keskelle ajotietä hakemaan jos joku heitti auton ikkunasta limsapullon.

Lahjat mitä antoi minulle oli halpoja, mieluiten joltain käytettyinä ja ilmaiseksi saatuja. Minun olisi pitänyt hankkia hänelle opintolainalla kalliita tavaroita.

Mummoni veli kuoli perheettömänä, mummoni peri muiden sisarustensa kanssa jäljelle jääneen kerrostaloyksiön. Exäni laskeskeli että mummo kuoltuaan jättää perinnöksi meille sen asunnon (tai sen osan minkä omisti). Kerrostalon ulkopuolella käytiin lähes joka ilta kävelyllä ja se haaveilu... Mainittakoon että mummo laittoi sisarustensa kanssa asunnon heti myyntiin koska pikkukaupungin yksiötä ei kannata vuokrallekaan laittaa jos siinä on omistajana n 6 henkilöä. Kun tämän kerroin exälle, hän yritti saada minua soittamaan mummolle että jättäisi kuitenkin perinnöksi.

Rahasta muuten puhuttiin aina, joka päivä. Aina kaikesta mietti mitä se maksaa. Jos kerroin ostaneeni uusia vaatteita, ensimmäinen kysymys oli mitä maksoi. Tutustuessaan uusiin ihmisiin halusi tietää mitä nämä omistavat, onko rahaa. Jos joku oli varakkaampi, siellä kävi usein kylässä. Jos nääs joskus pääsisi hyötymään rahallisesti näistä ihmisistä...