Kokemuksia myöhemmällä iällä opiskelusta kun on useampi lapsi?
Meillä on seitsemän lasta ja olen harkinnut vakavasti toteuttaa haaveeni eli opiskella kätilöksi. Olen käynyt lukion ja ammatiltani hoitaja ja nyt jo useamman vuoden minulla on ollut hoito-alan yritys kun kyllästyin v-mäisiin pomoihin ym.
Olen periaatteessa ihan tyytyväinen näinkin elämääni, mutta haaveeni on aina ollut valmistua kätilöksi ja tehdä sitä työtä. Toisaalta olen miettinyt sitäkin, että olenko valmis palaamaan toiselle töihin ja saamaan mahdollisesti taas inhottavan pomon.
Vaikka alottaisinkin opiskelut niin yritykseni ei silti loppuisi vaan se tulisi olemaan yhä olemassa, luultavasti myös sen jälkeen kun olen valmistunut kätilöksi, mutta itse siellä harvemmine enää työskentelisin.
Kaipailisin kokemuksia siitä, jos täällä jollain on, että millaista oli opiskella myöhemmällä iällä ja kun oli vielä useampi lapsikin? Olen kyllä varautunut siihen, että varmasti tulee olemaan raskasta, jos päätän lähteä opiskelemaan kätilöksi ja vielä pääsenkin.
Kommentit (3)
paitsi etten tiedä mitä tarkoitat "myöhemmällä iällä" :) Minä olen kokenut perheellisenä opiskelun erittäin raskaaksi. Tein jo aloittaessani päätöksen, että perhe on aina ykkönen ja opiskelu tulee vasta sen jälkeen. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että koulutehtävät tehdään silloin kun lapset ovat nukkumassa/päivähoidossa. Illat eli perheen yhteiset ajat olen pyhittänyt pelkästään perheelle.
Järjestely on toiminut hyvin perheen kannalta. Olemme onnellinen ja tasapainoinen, hyvinvoiva perhe. Opiskelut siitä vain ovat kärsineet pahastikin: minä tarvitsen yöt nukkumiseen. Monet perheelliset tekevät opiskelutehtäviä öisin, mutta minusta ei siihen ole, koska silloin en jaksa päivisin. Minulle on siis kertynyt rästitehtäviä, koska yksinkertaisesti AIKA LOPPUU vuorokaudesta kesken.
Nyt olen kuitenkin valmistumassa aivan aikataulussa. Tuntuu hienolta! Rimaa vain piti laskea alemmas kuin mitä se minulla oikeasti olisi. Monet tehtävät olen tehnyt "vasemmalla kädellä", jotta perhe ei joutuisi kärsimään opiskeluistani liikaa. Ja niin, minäkin opiskelen ammattikorkeakoulussa.
Suurimman kiitoksen annan miehelleni, joka on jaksanut tehdä kotihommia minunkin edestä. Ilman häntä tämä ei olisi onnistunut ollenkaan.
iältään 1v-14v.
Opiskelin osittain etäopiskeluna päivätyön ohella, työtä 8h ja matkoihin kului 3h työpäivinä. 4 kuukautena kerran viikossa jäin vielä työpäivän jälkeen lähiopiskeluun, ja illalla vasta kotona.
Opiskelussa oli suurimmaksi osaksi englanti opiskelukielenä, tehtäviä ja lukemista paljon.
Vain, koska niin halusin tehdä kaikki meni OK.
Ei mennyt kauaa valmistumisesta kun vauvan odotus alkoi ja kuudes lapsi syntyi. Menin työhön vauvan ollessa 9kk ikäinen ja hoitopaikkavaikeuksien takia lopetin työt vähäksi aikaa kuukauden kuluttua aloituksesta.
Käytin aikaani taas opiskeuun avoimessa. Ikää oli 40v ja lapset 1v-18v. Nyt olin sentään kotiäiti joten aikaa mielestäni oli lukea ja suorittaa vaaditut tehtävät, käydä lähiopislelut jne.
Meillä isommat lapset ovat "tykänneet"pikkusisaruksista jolloin myös vapaaehtoisestikin ovat osallistuneet heidän hoitamiseensa, auttoivat kivasti kauppa-asioissa jne. Mies on vuorotyöläinen joten hänen apunsa ei aina ollut saatavilla, koska joutui nukkumaan päivisin... Voisin vaikka uudelleen samat käydä läpi. Onnea ap tulevaan.