Mihin psykomamma on hävinnyt?

ja tila omassa kotonani kun lapset ovat pääasiassa isällä, niin vituttaa huomattavasti vähemmän.

Tänään taas lapset olivat täällä ja kun puolikuntoisena ja liikuntarajoitteisena yritin heidän perässään pysyä, tuli taas entistä varmemmaksi että enää en suostu olemaan lähiäiti ainakaan kuukauden jokaisena päivänä.

Lapset reagoivat myös poissaoloihini niin että kauhea vinkuminen ja kitinä alkaa siitä hetkestä kun he tänne mun luo tulevat. Isompi heittäytyy aivan vauvaksi ja pienempi itkee jokaista pikku vastoinkäymistä.

jaksa täällä mitään lastentarhaa nyt pyörittää. Toivottavasti tulehdusarvoni nousevat ja pääsen takaisin sairaalaan jatkamaan hyvin alkanutta lepolomaani. Varsinkin kun sain sossusta eilen päätöksen että kaikki sairaalakulut,yms. maksetaan.

Paremmat oltavat mulla sairaalassa on mitä kotona, haluun sinne takaisin.