Aion myydä lapseni tavaroita kirppiksellä

puoleksi vuodeksi jonnekin piiloon ja myyt vasta, jos ei niitä kaipaile. Muuten saatat vahingossa myydä jonkun tosi rakkaan lelun.

puoleksi vuodeksi jonnekin piiloon ja myyt vasta, jos ei niitä kaipaile. Muuten saatat vahingossa myydä jonkun tosi rakkaan lelun.

tosi rakkaita leluja ole myymässä. Vaan niitä, millä tiedän, ettei lapseni ole leikkinyt aikoihin. Niitä, jotka ovat varastoituneet sinne sen huoneeseen ilman että lapsi niitä kaipaa.

ap

voit mielestäni myydä ihan huoletta.



Isompien kanssa käydään nykyään läpi mitä saa myydä ja yllättävän hyvin antavat tavaraa myytäväksi, yritän opettaa kierrättämistä ja ajatusmaailmaa siitä, että itselle turha kapistus voi olla toiselle aarre ja että turha hamstraus on tyhmää. Meillä esim. Littlest Pet Shop "talot" sun muut härpäkkeet ovat osoittautuneet ihan flopeiksi, niillä ei kukaan leiki. Petseillä leikkivät kyllä, mutta kodit rakennetaan palikoista ja legoista jne.

niitä juuri tuon puolisen vuotta, ettei mitään peruuttamatonta vahinkoa sattuisi. Eiväthän nuo mussukat kysyttäessä mistään luovu.

tee vaihtari. Kolme lelua yhteen uuteen kivaan (pikkuiseen ja halpaan).



Meillä vietiin yhdessä leluja lähipäiväkotiin lapsille. Oppivat lapsetkin antamaan. Kauheaa jos olisi luonteeltaan sellainen, ettei mistään luovu, tiedän muutaman tällaisen aikuisen romunkerääjän, jolla on tallessa ihan kaikki lapsuudesta asti. Niiden koti ei ole enää koti, mielestäni he pilaavat elämänsä eli se on sairautta. Älä siis kasvata lastasi siihen, vaan opeta antamaan.

ne lelut eivät ole sinun vaan lapsesi.

Mä tekisin niin että laittaisin ne millä ei ole leikitty aikoihin laatikkoon ja ylähyllylle ja talvella otettais lelut esille ja kysyisin voiko nyt nämä viedä pois. Selittäisin lelut menee vähävaraisille lapsille sillä taidolla että menee jakeluun.



Musta ehdottamasi tapa on varastamista ja en hyväksyisi moista.



Voiko lapsesi mennä siivoamaan vaatekaappisi, korulaatikkosi, meikkipussissi ? Älä silloin tee hänelle samaa.

Lastenhuone pysyy siistinä, ja leluja on silti riittämiin. Pari kertaa vuodessa vien kasan leluja kirpputorille.

mutta minä sinuna säästäisin ainakin sellaiset kun brio-junat, legot ym kestävät lelut.



Lapsesi tulee ehkä saamaan omia lapsia, ja silloin arvostaa/arvostat että säästit niitä parhaimpia.



Toki joku vanha nallekarhukin on rakas, säästä laatikkoon niitä, kunnes lapsi aikuistuu.



Sellaiset kun petshop ym krääsää, myy huoletta. : )

siniset luettelot niistä, nehän on jokainen numeroitu. Kyllä niistä on tarkoitus kehkeytyä vielä keräilyesineitä. Odottakaahan.

Sellaiset kun petshop ym krääsää, myy huoletta. : )

Valitettavasti lapsen tavarat ovat hänen, vaikka ne olisivat "vain leluja" ja vaikka niitä olisi paljon. Ja vaikka niillä leluilla ei ole isoa taloudellista arvoa, niin niitä ei saa myydä ilman omistajansa eli lapsen lupaa.



Katso pankkien sivuilta, esim, Osuuspankilla on hyvin selitty, mitä vanhempi saa tehdä ja mitä ei. Vanhemmalla ei ole oikeutta vanhemmuuteen vedoten myydä lapsensa tavaroita. Omistusoikeus on lapsella, ei vanhemmalla, eikä isä tai äiti saa vanhemmuuden perusteella edes hallintaoikeutta lapsensa tavaroihin.

kovan kovaa vastaan ja sanoisin että yhdessä katsotaan leluja joista luovut. X-määrä leluja lähtee ja jos lapsi ei ole mukana valitsemassa niin äiti valitsee. Oli mikä hyvänsä niin se x-määrä lähtee. Näin lapsesi oppii luopumaan tavaroista etkä "varasta" niitä häneltä. Toki tiedän että lapsesi varmasti laittaa vastaan suunnitelmaasi mutta mielestäni on tärkeää opettaa luopumisen taito sekä se että sitä täytyy arvostaa mitä on.



Lapsuudessani kaverillani oli myöskin laatikoittain leluja ja barbeja joista puolet oli rikki ja huonossa kunnossa. Silti hän ei niistä halunnut luopua kysyttäessä. Ei kyllä koskaan leikkinytkään niillä saatikka arvostanut niitä tai uusia leluja joita sai. Miltäköhän hänen kämppänsä nykyään näyttää jos ei osaa vieläkään laittaa tavaroita pois/eteenpäin?

Valitettavasti lapsen tavarat ovat hänen, vaikka ne olisivat "vain leluja" ja vaikka niitä olisi paljon. Ja vaikka niillä leluilla ei ole isoa taloudellista arvoa, niin niitä ei saa myydä ilman omistajansa eli lapsen lupaa.

Katso pankkien sivuilta, esim, Osuuspankilla on hyvin selitty, mitä vanhempi saa tehdä ja mitä ei. Vanhemmalla ei ole oikeutta vanhemmuuteen vedoten myydä lapsensa tavaroita. Omistusoikeus on lapsella, ei vanhemmalla, eikä isä tai äiti saa vanhemmuuden perusteella edes hallintaoikeutta lapsensa tavaroihin.

Vai että ihan Osuuspankilla... Huhhuh.

Brio-junia jne en myykään, niitä on saatu itse "perintönä" ja sellaisena ne eteenpäin annamme. Ne mitä myyn, on kaikenlaista rompetta, mitäsattuuleluja, sellaisia mitä lapsi ei tosiaankaan kaipaa. Esim. yhden lahjaksi saadun muovisen junaratasysteemin myyn, koska lapsi leikki sillä kerran ja laittoi sen sit laatikkoon hyllylle. Brio-juna vei voiton eikä tuo muovihärpäke kiinnostanut. Ihan sama onko lapsen omistuksessa vai ei.



ap

että, kun piti alkaa koulutytön tavaraa hankkimaan ja tilaa raivata, niin vanhojen tavaroiden myymistä ja kiertoon laittamista oli hyvä perustella sillä, että kun olet iso tyttö, niin käydäänpä läpi turhia tavaroita. "tulee sitten ison tytön tavaroille tilaa".



Yhdessä käytiin läpi tavaroita ja lapsi luopui niistä ihan mielelläänkin. Kirppiksellä myydyistä kamoista lupasin osan voitosta tytölle itselleen.

Valitettavasti lapsen tavarat ovat hänen, vaikka ne olisivat "vain leluja" ja vaikka niitä olisi paljon. Ja vaikka niillä leluilla ei ole isoa taloudellista arvoa, niin niitä ei saa myydä ilman omistajansa eli lapsen lupaa.

Katso pankkien sivuilta, esim, Osuuspankilla on hyvin selitty, mitä vanhempi saa tehdä ja mitä ei. Vanhemmalla ei ole oikeutta vanhemmuuteen vedoten myydä lapsensa tavaroita. Omistusoikeus on lapsella, ei vanhemmalla, eikä isä tai äiti saa vanhemmuuden perusteella edes hallintaoikeutta lapsensa tavaroihin.

menee mielestäni jo turhan kirjalliseksi tulkinnaksi. Sehän tarkoittaisi että joka ikinen vaate, rätti, kerätty kivi, lelu yms. pitäisi lapselle säilyttää kunnes on täysi-ikäinen. Eikä saisi seuraavalle lapselle laittaa päälle isoveljen/siskon vaatteita kun ne ovat hänen "omaisuuttansa". Eli jokaiselle lapselle pitäisi kaikki ostaa aina uutena. Mihin sellainen tavaramäärä edes mahtuisi?

Maalasijärki kunniaan! Eri asia on jos olisi saanut jotain "arvokasta" (osuus kesämökistä perintönä, kallis keräilyesine yms.)

Aina täällä joku jaksaa näitä "lapsen tavaroihin ei saa koskea, eikä lapsen rahalla saa ostaa lapselle mitään". Alle 18-vuotiaan huoltajan sattuvat nyt vaan olemaan lapsensa edunvalvojia, eli saavat päättää aika lailla lapsensa asioista. Eipä tuohon millään pankilla ole sanomista.

Niin se vain menee. Eli vanhemmat eivät saa myydä lapse leluja ilman tämän lupaa.

Valitettavasti lapsen tavarat ovat hänen, vaikka ne olisivat "vain leluja" ja vaikka niitä olisi paljon. Ja vaikka niillä leluilla ei ole isoa taloudellista arvoa, niin niitä ei saa myydä ilman omistajansa eli lapsen lupaa. Katso pankkien sivuilta, esim, Osuuspankilla on hyvin selitty, mitä vanhempi saa tehdä ja mitä ei. Vanhemmalla ei ole oikeutta vanhemmuuteen vedoten myydä lapsensa tavaroita. Omistusoikeus on lapsella, ei vanhemmalla, eikä isä tai äiti saa vanhemmuuden perusteella edes hallintaoikeutta lapsensa tavaroihin.

menee mielestäni jo turhan kirjalliseksi tulkinnaksi. Sehän tarkoittaisi että joka ikinen vaate, rätti, kerätty kivi, lelu yms. pitäisi lapselle säilyttää kunnes on täysi-ikäinen. Eikä saisi seuraavalle lapselle laittaa päälle isoveljen/siskon vaatteita kun ne ovat hänen "omaisuuttansa". Eli jokaiselle lapselle pitäisi kaikki ostaa aina uutena. Mihin sellainen tavaramäärä edes mahtuisi? Maalasijärki kunniaan! Eri asia on jos olisi saanut jotain "arvokasta" (osuus kesämökistä perintönä, kallis keräilyesine yms.)

Ei lainlaatija erottele, että vanhemmat saavat tärvätä lapsen pienen omaisuuden mutta eivät isoa tai että on pienempi rikos ryöstää 100000 e pankista kuin 1000 000e.

Valitettavasti lapsen tavarat ovat hänen, vaikka ne olisivat "vain leluja" ja vaikka niitä olisi paljon. Ja vaikka niillä leluilla ei ole isoa taloudellista arvoa, niin niitä ei saa myydä ilman omistajansa eli lapsen lupaa. Katso pankkien sivuilta, esim, Osuuspankilla on hyvin selitty, mitä vanhempi saa tehdä ja mitä ei. Vanhemmalla ei ole oikeutta vanhemmuuteen vedoten myydä lapsensa tavaroita. Omistusoikeus on lapsella, ei vanhemmalla, eikä isä tai äiti saa vanhemmuuden perusteella edes hallintaoikeutta lapsensa tavaroihin.

Vai että ihan Osuuspankilla... Huhhuh.

kun palsta mammat ei osaa lakitekstiä sellaisenaan lukea.

Jos rupee pilkkua "n*ssimaan" niin silloin asia koskee niin leluja kuin ihan mitä tahansa muuta tavaraa.

Ja kysypä vaan lapselta niin ensinnäkin hänen mielestään kaikki on hänen (vaikka äidin puhelin) ja toisekseen kaikki pitäisi säilyttää.



Lapsilisäkin on varmaan tarkoitettu vain lapselle itselleen, eikä hänen elatustaan varten?



Haloo, järki älä jätä!