Lue keskustelun säännöt.
Miksi työssä saa uupua, mutta äiti ei
17.09.2010 |
On ihan ok, jos töissäkäynti tökkii. On ihan ok, jos palaa loppuun.
Jos äiti väsyy saa vain kuulla, että pakkoko niitä lapsia oli hankkia niin monta (ihan sama oliko kaks vai seitsemän) niin pienillä ikäeroilla (oli se sit 1v tai 3v) tai ylipäätään ollenkaan (ihan sama oliko niitä 1 tai 6) Olishan pitänyt tietää, että lapset valvotta/niistä lähtee ääntä/ niillä on uhmakausia/ne sotkee/ ne kiukuttelee/mitä nyt ikinä. Ei luulis tulleen yllärinä.
Eikö työssäkäyväkin vois ihan hvin irtisanoutua, jos kerran on liian rankkaa. Itepähän on työnsä valinnut. Pakkoko sitä oli semmosta paikkaa hakea ylipäätään missä ei viihdy. Ei luulis olevan ylläri, mitä työnkuvaan kuuluu. Tai jos oli, niin mitäs ei ottanut ajoissa selvää.
Niin, miksi?
Kommentit (4)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mollemmat voivat olla uuvuttavia, varmaan erilailla, mutta omasta mielestäni on yhtä hyväksyttävää uupua äitina (äitiys-, vanhempain-, tai hoitovapaalla tai ihan kotiäitinä) kuin työssä.
Se mikä on noissa erona on terveydenhuoltojärjestelmän toiminta: Työuupumus on jotain, joka hoidetaan lääkkeillä, levolla, terapialla, sairaslomalla jne. Äitiyteen uupuminen taas koetaan jonkinlaisena mielenterveydenhäiriönä, jonka hoitomuoto on lastensuojelu.
Ja tämä taas on ihan syvältä.
Molemmissa voi uupua, ja monet uupuukin, harmi sinällään.
Ja kaikkea ei voi ennustaa, eivätkä kaikki ole tietoisia kestostaan yms yms.
Onko mikään asia maailmassa niin, että kaikki olis samaa mieltä? Niin, eipä taida olla...
Että ihan turhaa märehtiä omaa jaksamista, kun muut sanoo pahasti, omg.