Lue keskustelun säännöt.
Tuntuuko kenestäkään muusta siltä, että keskenmenoista ei saisi puhua?
17.09.2010 |
Keskustelupalstoilla keskenmenosta jutellaan paljon, koska se koskettaa monia naisia. Useampia kuin annetaan olettaa.
Mutta muuten... Keskenmeno tuntuu asialta, josta ei saa puhua ääneen, jota ei saa ottaa esille ettei kukaan pahastu, ettei kenenkään tunteita loukata. Keskenmenoa saa kantaa vain yksin sisällään, ettei aiheuta paniikkia odottajien joukossa.
Olen maannut sairaalassa useita kertoa keskenmenojeni takia. Joskus meitä on samassa huoneessa useita. Tuskaa, kyyneleitä, huutoa, itkua ja raivoa. Sitten lähdemme kotiin nuolemaan haavojamme.
Tuntuu, että naisten kärsimyksistä vaietaan. Myös monista muista asioista siis, niitä mitenkään väheksymättä.
Kommentit (22)
Ja sitten lohdutus on jotain tyylillä "parempi niin, jotain vikaa siinä oli kuitenkin", "nämä nyt ovat vaan yleisiä", "parempi nyt kuin myöhemmin"....Eli pitää olla onnellinen siitä, että luonto älysi hoitaa epäkelvon sikiön pois (ja tämähän ei todellakaan aina edes pidä paikkaansa siis, että sikiössä olis ollut jotain vikaa) ja ei saa surra, koska näin käy muillekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sanoi kerran, että joka toinen nainen kokee keskenmenon jossain elämänsä vaiheessa.
että kyllä niistä voi ja täytyy saada puhua.
Itse olen kokenut yhden myöhäisemmän keskenmenon ja varsinkaan siitä keskenmenosta EI VOI puhua. Kukaan ei halua kuulla, vaikka minä haluaisin puhua. Muut haluaisivat vaan unohtaa ja olla niinkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Meidän perheelle se oli kuitenkin menetys, jota ei voi vaan sivuuttaa :-(
Kohtukuolemasta ei tosiaan puhuta sitäkään vähää. Se on asia, jota kukaan ei usko tapahtuvan omalle kohdalle. Mutta jonkun kohdalle sekin osuu eikä varmaan auta, että suru pitäisi vaan lakaista maton alle koska asia on tabu.
-Ap
Minulla on itselläni yksi keskenmeno takana (tai todennäköisesti kyseessä oli kohdunulkoinen raskaus, varmaa tietoa ei ole).
Minun lähipiirissäni asiasta on ollut kuitenkin helppo keskustella. Onnellinen tilanne ei ole kuitenkaan, sillä todella monella naisella on itselläänkin keskenmenoista omakohtaista kokemusta :(
Siinä mielessä olen kyllä kanssasi samaa mieltä, että keskenmenoista ei juurikaan puhuta, tai ne on vaikea ottaa puheeksi. Mutta sitten kun asian ottaa puheeksi, keskustelua syntyy, ja toinen toistamme siinä surussa tuetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olisin melkeinpä sitä mieltä, että keskenmenoista saa puhua, ja puhutaan omalla tavallaan jopa liikaa.
Keskenmeno on saanut vähän sellaisen kliinisen kaiun, että niitä sattuu, ja juurikin "kaikkien parhaaksi", "lapsessa oli varmaan jotain vikaa".
Se äitinä olemisen ja olemattomuuden tuska todellakin sivuutetaan.
Keskenmenojen yleisyys on antanut ihmisillä luvan sivuuttaa tapahtuma jonakin nuhaan verrattavana. Se, että jatkuva pettyminen, epäonnistumisen tunne ja suru lapsen kuolemasta vaikuttaa ihmisen psyykeeseen, unohtuu. Unohdetaan, että asia on asianomaiselle raskas, ja sympatian osoituksia kaivataan.
On olemassa tabuja, ja sitten asioita, jotka toistelemalla niiden yleisyyttä on trivialisoitu tasolle, jossa ne ei enää hätkäytä.
Ja ihmiset eivät osaa käsitellä surua.
Ja sitten lohdutus on jotain tyylillä "parempi niin, jotain vikaa siinä oli kuitenkin", "nämä nyt ovat vaan yleisiä", "parempi nyt kuin myöhemmin"....Eli pitää olla onnellinen siitä, että luonto älysi hoitaa epäkelvon sikiön pois (ja tämähän ei todellakaan aina edes pidä paikkaansa siis, että sikiössä olis ollut jotain vikaa) ja ei saa surra, koska näin käy muillekin.
Luonto itse hoitaa ns. epäkelvon pois pelistä. En mä muutenkaan tajua miksi siitä pitäsi jauhaa kerta toisensa jälkeen. Toki sen voi käydä läpi kaveriensa kanssa, mutta eikai sitä tartte toitottaa viikko tolkulla, varsinkin jos on alussa mennyt kesken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lienee kuitenkin aika yleinen ja normaali ilmiö, ettei kaikki raskaudet onnistu joten eipä siitä mitään puhumista irtoa.
Toki se on sellainen mistä moni ei uskalla kysellä, etenkään kun on myöhäinen km kyseessä. Mutta kyllä me on naisporukassa jauhettu tätä aihetta ihan kyllästymiseen asti. Onhan se tietty jollain tapaa tabu niin ettei sitä nyt ensi kättelyssä yleensä aleta jakamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sitten lohdutus on jotain tyylillä "parempi niin, jotain vikaa siinä oli kuitenkin", "nämä nyt ovat vaan yleisiä", "parempi nyt kuin myöhemmin"....Eli pitää olla onnellinen siitä, että luonto älysi hoitaa epäkelvon sikiön pois (ja tämähän ei todellakaan aina edes pidä paikkaansa siis, että sikiössä olis ollut jotain vikaa) ja ei saa surra, koska näin käy muillekin.
Luonto itse hoitaa ns. epäkelvon pois pelistä. En mä muutenkaan tajua miksi siitä pitäsi jauhaa kerta toisensa jälkeen. Toki sen voi käydä läpi kaveriensa kanssa, mutta eikai sitä tartte toitottaa viikko tolkulla, varsinkin jos on alussa mennyt kesken.
Ja raskauskin oli edennyt jo viikolle 19 kun sain pommi uutisen ja minun olisi pitänyt olla iloinen siitä, että "elinkelvoton sikiöni" joka ei siis todellisuudessa ollut elinkelvoton siinä mielessä, että mitään selittävää syytä ei keskenmenolle löytynyt, älysi kuolla pois.
Ja sitten lohdutus on jotain tyylillä "parempi niin, jotain vikaa siinä oli kuitenkin", "nämä nyt ovat vaan yleisiä", "parempi nyt kuin myöhemmin"....Eli pitää olla onnellinen siitä, että luonto älysi hoitaa epäkelvon sikiön pois (ja tämähän ei todellakaan aina edes pidä paikkaansa siis, että sikiössä olis ollut jotain vikaa) ja ei saa surra, koska näin käy muillekin.
Luonto itse hoitaa ns. epäkelvon pois pelistä. En mä muutenkaan tajua miksi siitä pitäsi jauhaa kerta toisensa jälkeen. Toki sen voi käydä läpi kaveriensa kanssa, mutta eikai sitä tartte toitottaa viikko tolkulla, varsinkin jos on alussa mennyt kesken.
Ja raskauskin oli edennyt jo viikolle 19 kun sain pommi uutisen ja minun olisi pitänyt olla iloinen siitä, että "elinkelvoton sikiöni" joka ei siis todellisuudessa ollut elinkelvoton siinä mielessä, että mitään selittävää syytä ei keskenmenolle löytynyt, älysi kuolla pois.
Eriasia tietty jos on saanut monia keskenmenoja. Mulle lääkäri sanoi että yleensä se on kromsomipoikkeava ja luonto hoitaa sen itse. Syy voi olla myös joku muu, mutta ei niitä ruveta tutkimaan ja turha niitä syitä on ruveta edes miettimään mistä johtui kun se syy voi kuitenkin olla just ihan mikä vaan, mutta yleisemmin se että sikiössä on itse ollut niin viallinen että asialle ei voi mitään.
Mä tunnen ihmisiä joilta on kuollut pieni lapsi. Eräs kaverini on synnyttänyt 2 kuollutta lasta, se on rankkaa. Ärsyttää kun joku märehtii alkuraskauden keskenmenoa ja puhuu enkelilapsestaan. En mä mitään sano, mutta joskus tekis mieli sanoa että "ota järki käteen".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sitten lohdutus on jotain tyylillä "parempi niin, jotain vikaa siinä oli kuitenkin", "nämä nyt ovat vaan yleisiä", "parempi nyt kuin myöhemmin"....Eli pitää olla onnellinen siitä, että luonto älysi hoitaa epäkelvon sikiön pois (ja tämähän ei todellakaan aina edes pidä paikkaansa siis, että sikiössä olis ollut jotain vikaa) ja ei saa surra, koska näin käy muillekin.
Luonto itse hoitaa ns. epäkelvon pois pelistä. En mä muutenkaan tajua miksi siitä pitäsi jauhaa kerta toisensa jälkeen. Toki sen voi käydä läpi kaveriensa kanssa, mutta eikai sitä tartte toitottaa viikko tolkulla, varsinkin jos on alussa mennyt kesken.
Ja raskauskin oli edennyt jo viikolle 19 kun sain pommi uutisen ja minun olisi pitänyt olla iloinen siitä, että "elinkelvoton sikiöni" joka ei siis todellisuudessa ollut elinkelvoton siinä mielessä, että mitään selittävää syytä ei keskenmenolle löytynyt, älysi kuolla pois.
Eriasia tietty jos on saanut monia keskenmenoja. Mulle lääkäri sanoi että yleensä se on kromsomipoikkeava ja luonto hoitaa sen itse. Syy voi olla myös joku muu, mutta ei niitä ruveta tutkimaan ja turha niitä syitä on ruveta edes miettimään mistä johtui kun se syy voi kuitenkin olla just ihan mikä vaan, mutta yleisemmin se että sikiössä on itse ollut niin viallinen että asialle ei voi mitään.
Mä tunnen ihmisiä joilta on kuollut pieni lapsi. Eräs kaverini on synnyttänyt 2 kuollutta lasta, se on rankkaa. Ärsyttää kun joku märehtii alkuraskauden keskenmenoa ja puhuu enkelilapsestaan. En mä mitään sano, mutta joskus tekis mieli sanoa että "ota järki käteen".
Ja sitten lohdutus on jotain tyylillä "parempi niin, jotain vikaa siinä oli kuitenkin", "nämä nyt ovat vaan yleisiä", "parempi nyt kuin myöhemmin"....Eli pitää olla onnellinen siitä, että luonto älysi hoitaa epäkelvon sikiön pois (ja tämähän ei todellakaan aina edes pidä paikkaansa siis, että sikiössä olis ollut jotain vikaa) ja ei saa surra, koska näin käy muillekin.
Luonto itse hoitaa ns. epäkelvon pois pelistä. En mä muutenkaan tajua miksi siitä pitäsi jauhaa kerta toisensa jälkeen. Toki sen voi käydä läpi kaveriensa kanssa, mutta eikai sitä tartte toitottaa viikko tolkulla, varsinkin jos on alussa mennyt kesken.
Ja raskauskin oli edennyt jo viikolle 19 kun sain pommi uutisen ja minun olisi pitänyt olla iloinen siitä, että "elinkelvoton sikiöni" joka ei siis todellisuudessa ollut elinkelvoton siinä mielessä, että mitään selittävää syytä ei keskenmenolle löytynyt, älysi kuolla pois.
Eriasia tietty jos on saanut monia keskenmenoja. Mulle lääkäri sanoi että yleensä se on kromsomipoikkeava ja luonto hoitaa sen itse. Syy voi olla myös joku muu, mutta ei niitä ruveta tutkimaan ja turha niitä syitä on ruveta edes miettimään mistä johtui kun se syy voi kuitenkin olla just ihan mikä vaan, mutta yleisemmin se että sikiössä on itse ollut niin viallinen että asialle ei voi mitään.
Mä tunnen ihmisiä joilta on kuollut pieni lapsi. Eräs kaverini on synnyttänyt 2 kuollutta lasta, se on rankkaa. Ärsyttää kun joku märehtii alkuraskauden keskenmenoa ja puhuu enkelilapsestaan. En mä mitään sano, mutta joskus tekis mieli sanoa että "ota järki käteen".
Tarkoitatko, että omaa menetystä ei silloin saa surra kun jonkun toisen menetys on suurempi?
Tottakai jokainen tajuaa, että pienen lapsen kuolema on varmasti traumaattisempi tapahtuma kuin keskenmeno, mutta ei se tarkoita ettei se keskenmeno tuntuisi miltään tai että sille voisi vaan viitata kädellä. Eikö keskenmenon jälkeen ole oikeutta surra?
Vaikea suhtautua tunteettomasti keskenmenoon, kun synnyttää pienen ihmistaimen, jonka sydän sykki vielä kohdun sisäpuolella. Vaikea olla itkemättä ja ajatella järjellä, kun katselee omaa pikkuistaan elottomana kaarimaljassa. Menetykseltä se tuntui.
En mä sitä tarkoita. En vaan ymmärrä miksi märehtiä jonkun ALKURASKAUDEN keskenmenon takia niin että se vie hermot jo läheisiltäkin. En mä ainakaan jaksa kuunnella jonkun keskenmeno-juttuja sadatta kertaa, eikä se tee mua sen pahemmaksi ihmiseksi kun sitä märehtijääkän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mä sitä tarkoita. En vaan ymmärrä miksi märehtiä jonkun ALKURASKAUDEN keskenmenon takia niin että se vie hermot jo läheisiltäkin. En mä ainakaan jaksa kuunnella jonkun keskenmeno-juttuja sadatta kertaa, eikä se tee mua sen pahemmaksi ihmiseksi kun sitä märehtijääkän.
Vaikutat todella empaattiselta ihmiseltä.
Ja sitten lohdutus on jotain tyylillä "parempi niin, jotain vikaa siinä oli kuitenkin", "nämä nyt ovat vaan yleisiä", "parempi nyt kuin myöhemmin"....Eli pitää olla onnellinen siitä, että luonto älysi hoitaa epäkelvon sikiön pois (ja tämähän ei todellakaan aina edes pidä paikkaansa siis, että sikiössä olis ollut jotain vikaa) ja ei saa surra, koska näin käy muillekin.
kukaan uskalla, kun vastaanotto on just tuo: kaikki on aina väärin sanottu.
Tai sitten on sitä abortti myös!
jos supistukset yhtäkkiä alkavat ja synnytän sikiön samalla tavalla kuin täysiaikaisen vauvankin? Miksiköhän tätä tapahtumaa sitten pitäisi kutsua kun tuntui kovin samanlaiselta kuin aikaisempikin synnytys?
Tai sitten on sitä abortti myös!
jos supistukset yhtäkkiä alkavat ja synnytän sikiön samalla tavalla kuin täysiaikaisen vauvankin? Miksiköhän tätä tapahtumaa sitten pitäisi kutsua kun tuntui kovin samanlaiselta kuin aikaisempikin synnytys?
Se on keskenmeno, ei synnytys.
Tai sitten on sitä abortti myös!
jos supistukset yhtäkkiä alkavat ja synnytän sikiön samalla tavalla kuin täysiaikaisen vauvankin? Miksiköhän tätä tapahtumaa sitten pitäisi kutsua kun tuntui kovin samanlaiselta kuin aikaisempikin synnytys?
Se on keskenmeno, ei synnytys.
mutta joka tapauksessa minä sen sikiön synnytin kipuineen kaikkineen.
surullista, että olet joutunut kokemaan monta keskenmenoa. Kyllä se taitaa olla todellakin niin, että niin keskenmeno, kohtukuolema kuin lapsen kuolema ovat tabuja, joista usein vaietaan eikä haluta kuulla.
Keskenmenojen mahdollisuudesta puhutaan neuvoloissakin ym oppaissa tyyliin että niitä tapahtuu yleensä ennen 12 rv, mutta sen jälkeen vaietaankin siitä, että todellakin lapsi voi kuolla ihan missä vaiheessa raskautta tahansa tai vaikkapa synnytyksessä kuten meille kävi. Ja kohtukuolemasta ei moni ole edes kuullut vaikka sitäkin tapahtuu sadoilla naisille suomessa joka vuosi.