Miten tukea "älykästä" lasta ?

anyone?

Tuo koulukin alkaa lukiossa ja viimeistään yliopistossa olemaan haastavaa, joten tuo yläkoulu pitäisi vaan sinnitellä. Jos lapsesi on fiksu, hän ymmärtänee, että lekkeripeli sulkisi pois joukon mielenkiintoisia ammatteja, ja siksi kannattaa edes hiukan tsempata.

sitten lukioon, jonne vaadittiin selvästi yli 9:n keskiarvo. Jotenkin kummasti kaikki alakoúlussa olleet kaveriongelmat loppuivat siihen, kun pääsi porukkaan, jossa on muitakin nopeita oppijoita.

oli sama tilanne, oli aivan kypsä hitaaseen etenemiseen ja jatkuvaan kertaamiseen (esim. matikassa). Eipä tähän oikein hyvää ratkaisua löytynyt. Jossain vaiheessa jotkut opettajat antoivat lisätehtäviä - no ei sekään rielulta tytön mielestä tuntunut, että kun teki nopeasti tehtävät, sai lisää töitä.



Loppujen lopuksi jotkut opettajat pistivät tytön auttamaan muita, hitaampia oppilaita, ja selittämään näille juuri esim. matikan tehtäviä. Tämä oli tytön mielestä jotenkin järkevämpää kuin lisätehtävät.

eli lapsi on tukenut hitaampia oppilaita siellä, samoin tehtävät annettiin alakoulussa hyvin yksilöllisesti (eli taitojen mukaan). Olen vähän epätietoinen miten nyt, vanhempaintapaamista ei ole vielä ollut.

oli sama tilanne, oli aivan kypsä hitaaseen etenemiseen ja jatkuvaan kertaamiseen (esim. matikassa). Eipä tähän oikein hyvää ratkaisua löytynyt. Jossain vaiheessa jotkut opettajat antoivat lisätehtäviä - no ei sekään rielulta tytön mielestä tuntunut, että kun teki nopeasti tehtävät, sai lisää töitä.

Loppujen lopuksi jotkut opettajat pistivät tytön auttamaan muita, hitaampia oppilaita, ja selittämään näille juuri esim. matikan tehtäviä. Tämä oli tytön mielestä jotenkin järkevämpää kuin lisätehtävät.

mutta miten olisi tosiaan tuo harrastaminen? Ja jos on kovasti kiinnostunut oppimisesta, niin esim. avoimen yliopiston kursseillehan voi mennä kuka vaan, niistä voi jopa saada jotain hyvitystä jatko-opintoihin. Työväenopistoissakin voi olla monenlaista mielenkiintoista. Ja omatoimisestikin voi lukea ja opiskella...

Olisiko lähiseudulla vaikka jotain "matikkakerhoja" tai vastaavaa?

Ymmärrän kyllä tilanteen haastavuuden. Kannattaa varmaan olla yhteydessä opettajiin , heitäkin yhteydenotto voi auttaa. Uudelta opettajalta kestä aina jonkin aikaa opia tuntemaan oppilaat ja heidän tasonsa, joten yhteydenotto saattaisi nopeuttaa asioita.

Otsikko kuulostaa pahemmalta kuin teksti, kyse ei ole lapsen kehumisesta tai omakehusta. Lapsi on ns. nopea oppija ja yläkoulussa. Nyt murkkuiän tultua alkaa selvästi turhautua esim. hitaaseen etenemiseen monessa aineessa. Pelkona on, että aloittaa häiriköinnin, mitä ei ole tähän mennessä tehnyt, tai koulu ja oppiminen lakkaa kiinnostamasta. On sosiaalinen ja kiva varhaisnuori, mutta ikä tuo tietysti omat lisävärit persoonaan.

Ratkaisuja on löytynyt loistavista opettajista! Yksi ryhtyi opettamaan vanhempaa poikaa ja tämän kaveria tuntien ulkopuolella, antoi heille haastetta mm. ylimääräisten matikkatehtävien kanssa ja kisailivat kumman hoksottimet riittävät. Poika lähti kovan tason lukioon jonen pääsyraja on yli 9 ja löysi sieltä omansa. Hänen kaverinsa lähti käymään lukionsa englanniksi... olikohan vielä jokin kaupallinen painotus.



Nuorempi veli kaipaa myös kipeästi kaltaisiaan ihmisiä, mutta jaksaa koulunkäyntiä yhden hyvän kaverin kanssa. Tuskastuu luokkaansa, mutta olen kannustanut lukemaan kotona lisää ja kilpailemaan itsensä kanssa. Haastan hänen päätään itse niin paljon kun voin. Odottelee lukioon pääsyä, jos sieltä löytyisi edes jokunen hengenheimolainen.



Häiriköintiin en usko, mutta turhautuminen on varmaan yhtä raskasta kuin hitaammilla perässä pinnistely. Tasokurssit olisivat poikaa..

jo parin ekan kouluviikon jälkeen ilmoitti, että "koulu on tylsää". Millään ei jaksaisi kuulemma (omien sanojensa mukaan) istua nököttää tunneilla, kun itsestäänselviä asioita tankataan. On kyllä saanut lisätehtäviä ja matikankirjankin oli jo hurauttanut puoleen väliin ekalla viikolla. Nyt valittaa joka aamu, ettei haluaisi mennä kouluun. Kavereista kyllä tykkää ja leikeistä siellä, mutta tuo opiskelupuoli tökkii. Miten ihmeessä sitä motivoisi? Open kanssa keskustelu on ensiviikolla.

vähemmän haasteellista. Lapsella on hyvät sosiaaliset taidot, joten ei ole joutunut kiusatuksi ja kavereita on, vaikka jonkin verran hikke- ja nipopuheita on kuullut jo muutamien vuosien ajan. Osaa olla välittämättä niistä.

Kiitos viesteistä ja vinkeistä.

En muista missä vaiheessa olen joutunut opettamaan lapsille myös "älykkäänä" olemisen sosiaalisia vaatimuksia. Tosi varhain kuitenkin. Olen selittänyt, että heidän on sopeuduttava myös siihen, että kaikki ihmiset eivät ole yhtä nopeita, että heidän on oltava ylpistymättä, että on autettava toisia... Ekaluokkalaisesi on pieni vielä, mutta koita keskustella hänen kanssaan paljon ja saada näkemään, että fiksuuteen kuuluu myös sietämistä.



Juttele ihmeessä opettajan kanssa millaisia konsteja heillä on saada nopeat oppijat pysymään innostuneina. Kaikkein lyhin tie on minusta ollut antaa seuraavan vuoden oppikirjoja tehtäväksi. Sitäkin on nähty ala-asteelta lähtien.

että tyttö on todella kärsivällinen ulospäin, istuu siis nätisti luokassa ja kuuntelee ja osallistuu (kysyin ohimennen opettajan nähdessäni), on siis ns. "kiltti" tyttö. Mutta sisäisesti kapinoi ja kärsii, onneksi kuitenkin kertoo kotona rehellisesti näistä tuntemuksistaan. On hyvin auttavainen, huomaavainen ja vaatimaton luonteeltaan, hitaammin oppivia isoveljiään auttaisi mielellään, jolleivät nämä ärsyyntyisi asiasta! Ystävien keskuudessa on suosittu, huomaa aina, jos joku meinaa jäädä porukasta pois tai jollekulle tulee paha mieli. Open kanssa juttelu ensi viikolla varmaan selventää asiaa, vaikuttaa tosi mukavalta ja fiksulta tyypiltä.

Minulle koulu oli varsinkin peruskoulun ajan todella helppoa, etenkin matemaattiset aineet.



Matikassa (ja fysiikassa ja kemiassa, sama opettaja) auttoi paljon, että opettajamme jakoi ryhmän karusti tasoryhmiin (näitä ei virallisesti tietystikään ollut...): me nopeampaan opiskelevat jätimme ison osan perustehtävistä tekemättä ja teimme vanhoja matikkakilpailun tehtäviä, lukion tehtäviä jne. Se olisi minustakin tuntunut epäreilulta, jos olisimme saaneet lisää tehtäviä muihin verrattuina, mutta me saimme eri tasoisia tehtäviä. Matikan opettajani oli muutenkin aivan ihana, ja jaksoi motivoida.



Opettajan rooli on siis merkittävä.



Missä aineissa lapsesi lahjat ovat vahvimmillaan? Lukion aikana voikin hyvin jo suorittaa avoimen yliopiston kursseja, jos oman intohimonsa löytää.

heti tokaluokan kirjat, teki syksyllä syksyn ja keväänkrjat.

Rehtori äätti, että kolmosen kirjoja ei saa vielä ottaa käyttöön. Hälle siten tilattiin kolmosen lisätehtäväkirja ja muita haastavanpia tehtäviä. Samoin luki omaa tahtia omia kirjojaan jne. Käytännössä teoriaineisa ei saanut opetusta ekalla ollenkaan.

Koulusta suositeltiin tokan yli hyppäämistä ja näin tapahtui.



Lapsi on myös liikunnallisesti ja sosiaalisesti lahjakas. Ei jäänyt näissäkään jälkeenmuista.

Hyvin meni hyppäys.



Nyt koulussa jossa huomioidaan eritasoiset lapset ja menee loistavasti. On nyt vitosella.

Ja opiskelee englanniksi.

Matematiikka, fysiikka, kemia, kielet, äidinkieli, luonnontieteet, historia ym. Myös ei-lukuaineet sujuvat. Keskustelee fiksusti ja suhtautuu kriittisesti lukemaansa, kyseenalaistaa ja oppii nopeasti. ap

Minulle koulu oli varsinkin peruskoulun ajan todella helppoa, etenkin matemaattiset aineet.

Matikassa (ja fysiikassa ja kemiassa, sama opettaja) auttoi paljon, että opettajamme jakoi ryhmän karusti tasoryhmiin (näitä ei virallisesti tietystikään ollut...): me nopeampaan opiskelevat jätimme ison osan perustehtävistä tekemättä ja teimme vanhoja matikkakilpailun tehtäviä, lukion tehtäviä jne. Se olisi minustakin tuntunut epäreilulta, jos olisimme saaneet lisää tehtäviä muihin verrattuina, mutta me saimme eri tasoisia tehtäviä. Matikan opettajani oli muutenkin aivan ihana, ja jaksoi motivoida.

Opettajan rooli on siis merkittävä.

Missä aineissa lapsesi lahjat ovat vahvimmillaan? Lukion aikana voikin hyvin jo suorittaa avoimen yliopiston kursseja, jos oman intohimonsa löytää.

kiinnostunut kylläkin.



Hän otti ysiluokalla kursseja avoimesta yliopistosta. Se on tosi hyödyllistä ja varmasti sieltä löytyy haastetta :)



Mun tyttäreni on pian suorittanut sosiologian perusopinnot, vaikka vasta aloitti lukion.



Kurssit on sitten kivasti suoritettuina, kun pyrkii yliopistoon

siinä pitää tosin olla funktionaalinen kielitaito pohjalla.. mutta olisiko nimenomaan joku koulu painotuksella ratkaisu teillekin?

Opettajatkin ovat näissä kouluissa useammin motivoituneita huomaamaan oppilaiden yksilölliset tarpeet ja tekemään niiden eteen jotain :)

Olen pohtinut paljon näitä kouluasioita. Meillä esikoinen täytti juuri vuoden alussa 5-vuotta, eli menee eskariin vasta ensi vuoden syksyllä. Hän oppi lukemaan 2,5 vuotiaana ja tällä hetkellä lukee aikast sujuvasti ja on kiinnostunut kaikesta. Mitään ei olla hänelle opetettu, esim. lukemaan oppiminen "säikäytti" meidät vanhemmat kun uhtäkkiä vaan luki satukirjan väliotsikon ennen itseä... Nyt laskee päässään yksinkertaisia yhteen- ja vähennyslaskuja sekä ymmärtää kertolaskujakin.



Nyt olen yrittänyt neuvolassa ja päiväkodissa virittää keskustelua että olisiko aiheellista edes harkita ensi syksynä eskarin aloitusta. Tuntuu, että vastaus on aina sama; ei kannata koska lapsuus on muutenkin niin lyhyt. Olen periaatteessa samaa mieltä, mutta ei se mun mielestä noin yksinkertainen asia ole.



Sosiaaliset taidot ovat ihan hyvät. Poika on tunneälykäs, huomaa kuiden pahat olot helposti ja haluaa autaa. Tosin omat tunteet jäävät välillä kertomatta, esim pelkoja ei haluaisi jakaa edes vanhempien kanssa.



Onko kellään kokemusta tämän tyyppisestä tilanteesta?

Itselläni on jo yliopistossa opiskeleva tyttö, mutta oli nuorena tällainen supernopea oppija, jolla oli aina tylsää koulussa. Teki sitten aina tunnin päätteeksi niitä tehtäviä, jotka olisivat kuuluneet läksyksi. Opettaja ei antanut lisätehtäviä eikä saanut auttaa muita.



Lukion tyttöni suoritti tekemättä mitään. Muistan olleeni raivosta punaisina, kun kirjoitusten aikana makasi sohvalla ja luki - Aku Ankkoja. Olin silloin hoitamassa nuorinta kotona, olen aika varma, ettei tyttö moneen otteeseen kirjoja avannut. Kirjoitti 4xL, 1xE ja 1xM. Päättötodistuksen keskiarvo 9,6.



Yliopistoon pääsi lukemalla pääsykoekirjat kerran. Mutta nyt yliopistossa tuskailee, kun ei ole ikinä oppinut tekemään töitä koulun eteen ja ei enää selviäkään opiskelematta, ei ainakaan noin hyvillä arvosanoilla. Opiskelutaidot ovat ihan hukassa ja mietin, että olisi pitänyt olla itse vaativampi kun koulu ei sitä osannut. Vaan minkäs teet kun ei äitillä ole tyttärensä aivoja että olisi haastetta tarjota. :D



Jos nyt saisin tehdä asioita eri tavalla, laittaisin tytön harrastamaan. Jokin musiikkiharrastus voisi toimia, ihan jo kansanopistotasolla. Siellä lapsi voisi sitten oppia pitkäjänteisyyttä ja kokea sitä onnistumisen iloa, kun olisi oikeasti haastetta.

Samaten on yksi harrastus, jota harrastanut 3-vuotiaasta.



Saa tarpeeksi aivoille haastetta koulussa ja loput kunnianhimot tuohon harrastukseen.

Älykäs ja nopea oppija kokee helposti elämässään turhautumista ja kokee joutuvansa sietämään paljon enemmän asioita kuin muut. Älykäs hakee tyydyttäviä ratkaisuja, eikä oman kärsivällisyyden kasvattaminen oikein tunnu kouluiässä kovin palkitsevalta.