Onko miehesi sinulle ns. ELÄMÄN ILO vai joku muu?
Siis joku muu mies. Lapsetkin toki ovat, mutta kartoitan tässä lähinnä miehen ja naisen välisiä suhteita.
Kommentit (42)
tuossa se hampaat irvellä seisoo kulli pystyssä ja hokee:
- saanko tänään tulla kakkoseen.
Hiuksetkin on kammattu kaikki eteen ja luulen että yöllä banjot soi.
Idioottihan se on mutta suuri kaluinen. En vaihtais tässä iässä.
Mitä muuta vois olla on tosi kauan oltu yhdessä.
Mitä muuta vois olla on tosi kauan oltu yhdessä.
Mitä muuta vois olla on tosi kauan oltu yhdessä.
on ollut elämäni ilo jo lähes kaksi vuotta ja minä olen hänen. Kellään kokmusta samanlaisesta? Molemmilla menee parisuhteessaan huonosti ja tällainen täydellinen huolien unhoittaminen toisen avulla molemmille uutta. Kumpikin ollaan yli nelikymppisiä ja useita ihmissuhteita takana. Onkohan tämä sitä rakkautta isolla ärrällä, mitä luulette? Mies sanoo, että olen hänen enkelinsä, että kaikki huolet katoavat, kun hän ajattelee minua.
seksisuhde? Eikö ole vaikeaa, ikävöitkö häntä? Olen tämä kirjoittaja, jolla vieras mies ystävänä, mutta ei seksisuhdetta. Tätä on kestänyt lähes vuoden. Pelottaa mennä liian lähelle (henkisesti), vaikka tuntuu, että paluuta ei enää ole. Hän tuntuu niin tärkeältä minulle, ja minä hänelle. Mutta en haluaisi suhdetta, koska olen ns. onnellisesti naimisissa, lapset pieniä. Tämän miehen ystävyys saa minut jaksamaan, tuntemaan itseni tärkeäksi, naiseksi. Olen 40v.
Lapset ovat (ainakin joskus), mies ei todellakaan ole, eikä kukaan muukaan mies. Perusnegatiivinen mies löytyy minultakin. Paremminkin se elämän ilon pilaaja
Miesystäväni kuulostaa ihan sinun miesystävältäsi, äkkipikaisuus ja alkoholin käyttö. Ettei olisi sama miesä. Millä kirjaimella hänen etunimensä alkaa?
on ollut elämäni ilo jo lähes kaksi vuotta ja minä olen hänen. Kellään kokmusta samanlaisesta? Molemmilla menee parisuhteessaan huonosti ja tällainen täydellinen huolien unhoittaminen toisen avulla molemmille uutta. Kumpikin ollaan yli nelikymppisiä ja useita ihmissuhteita takana. Onkohan tämä sitä rakkautta isolla ärrällä, mitä luulette? Mies sanoo, että olen hänen enkelinsä, että kaikki huolet katoavat, kun hän ajattelee minua.
seksisuhde? Eikö ole vaikeaa, ikävöitkö häntä? Olen tämä kirjoittaja, jolla vieras mies ystävänä, mutta ei seksisuhdetta. Tätä on kestänyt lähes vuoden. Pelottaa mennä liian lähelle (henkisesti), vaikka tuntuu, että paluuta ei enää ole. Hän tuntuu niin tärkeältä minulle, ja minä hänelle. Mutta en haluaisi suhdetta, koska olen ns. onnellisesti naimisissa, lapset pieniä. Tämän miehen ystävyys saa minut jaksamaan, tuntemaan itseni tärkeäksi, naiseksi. Olen 40v.
Yhteiset lapset, yhteinen talous. Ei mitään päätä huimaavaa rakkautta enää, mutta tietynlaista kiintymystä.
Jos mä en olis tällanen sähläri, kuin olen, niin meillä olis varmaan aika täydellinen suhde ja perhe.
olen rajastunut työkaveriini tulisesti. Sydän hakkaa ja perhosia mahassa kun näen hänet, hän on ensimmäinen ajatukseni aamulla ja viimeine illalla.
sparraskaveri, joku jonka kanssa olen sitoutunut kokemaan elämän kaikki eteen tuomat asiat, niin ilot kuin surutkin. ELÄMÄ sinänsä on minulle ilo, ei kukaan yksittäinen ihminen tai asia.
tai mikä on ammatti?
T. Se seksisuhteessa oleva
Elämässäni on silti ollut toinen mies, joka on jäänyt pysyvästi ihoni alle. Häntä muistelen lämmöllä ja toivon ettemme kohtaa ikinä. Viimeksi kohdatessamme sähköä oli edelleen ilmassa rankasti. Rakastan kuitenkin omaa ihanaa miestäni, enkä ketään muuta.
odottamaan vastausta. Ei se ole sama mies, hän on nimittäin naimisissa, ja tuskin kolmea naista ehtii pitämään:)
"Mun" mies vain avoliitossa eikä nimi ala T:llä. Epäilen ettei hänelläkään aika riittäisi useampaan. Kiitos kun vastasit!
Se nimen kyselijä.
elämän ilo ja valo, paras kaveri, kumppani, rakastaja, lasteni isä, kotini jakaja ja sydämeni koti. 6,5 vuotta yhdessä, joista 4 naimisissa.
oikeasti epäilisi, että tällä olisi kolmatta:)
Onnea teille.
mieheni on elämäni pilaaja, karsea negatiivinen nalkuttaja. En kestä sitä.
Enää en halua ottaa riskiä, vaan keskityn lasteni ja oman itseni hyvinvointiin, tasapainoon ja onnellisuuteen.
Siihen ei tarvita yhtään miestä.
Jatkuvasti saan olla hoitamassa loppuun asioita, jotka hänen piti hoitaa, muttei sitten viitsinyt hoitaa ollenkaan tai jätti puolitiehen... No, en minäkään taida hänelle mikään elämän ilo olla, jos noin niinkuin käytöksen perusteella päättelee.
Mullakin tällä hetkellä lähimmäksi elämän iloa pääsee eräs miespuolinen työkaveri, vaikka kyse ei tosiaankaan ole muusta kuin työkaveruudesta, kuviossa ei ole ihastumista tai mitään sellaista kummaltakaan puolelta. Hän vain saa mut hyvälle tuulelle ja hymyilemään kaikella sillä empaattisuudellaan ja ymmärtäväisyydellään, jota kukaan muu ei todellakaan osoita tippaakaan.