Lue keskustelun säännöt.
temperamenttisten lasten vanhemmat
16.09.2010 |
millä te jaksatte noita tunteenpurkauksia? mua väsyttää, kun päivästä toiseen on niin vaikeeta. toisin sanoen hillittömiä raivokohtauksia lapsella pienistä asioista, toisaalta toki on myös toinen ääripää: iloinen ja empaattinenkin. voimakkaita tunteita laidasta laitaan. hmm, taitaa olla äitiinsä tullut.
Kommentit (4)
kyllä se aurinko vielä sinne risukasaankin paistaa. eli aikansa lapsi raivoaa ja yhdenäkin kuin nappia painamalla on aurinkoinen ja hyväntuulinen lapsi. onhan se tietysti rankkaa kun lapsi saa raivokohtauksen ja siinä ei mitkään hyssyttelyt,ym.. rauhoittelut auta. voimat vie ihan lopullisesti ja raivon loputtua istutaan sylikkäin lattialla,minä halaan lastani ja silittelen hiuksista ja samalla vedän syvään henkeä että saan voimani takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on nyt 16-vuotias nuori naisenalku. Nyt näen temperamentin positiiviset puolet: on aktiivinen, sanavalmis, pitää kyllä puolensa tämän maailman melskeissä. Energiaa on vaikka muille jakaa.
ja hyvätapainen ja utelias, ei ole koskaan kylillä riehunut. Toisaalta minusta kasvoi aikamoinen ennakoija, kotona keskusteltiin tarkaan miten missäkin käyttäydytään ja mitä tehdään.
On jo 22v eikä enää asu kotona, mutta vasta kesällä oli pakko pistää ruotuun kun käyttäytyi kuin 12v murkku, onneksi itsekin heti tajusi ettei aikuinen enää äidilleen märise niin.
Mutta tosiaan on kuin kaksi eri ihmistä se tulinen ja se hempeä kiltti, ei koskaan niinkuin normaali harmaa suomalainen tossukka.
katsomalla itseäni peiliin. Tuo pieni räyhääjä on ihan samanlainen kuin minäkin. En vaan enää aikuisena päästä suustani ihan mitä tahansa tai riehu ja rähjää, vaikka sisällä kuohuttaisi. Minun tulisielun geenit tuolla lapsella on.
Ja kuten ap:llakin, meillä vastapuoli on sitten hyvin iloinen, empaattinen ja rakastavainen lapsi. Eli voimakkaat tunteet laidasta toiseen.