Vaikea lapsi

Ajoittain koen samoja tunteita kuin sinä, hetkittäin tunnen lastani kohtaan suorastaan vihaa... mutta, kyllä minä häntä rakastan, ja useimmiten jaksan hyvin. Vaikka se on rankkaa ja paljon aikaa jää toiselta pois, mutta pakkohan mun on jaksaa, jollen minä, kuka sitten?



Tulee niitä hyviä hetkiä ja joskus pieniä hyviä jaksojakin.

Ajoittain koen samoja tunteita kuin sinä, hetkittäin tunnen lastani kohtaan suorastaan vihaa... mutta, kyllä minä häntä rakastan, ja useimmiten jaksan hyvin. Vaikka se on rankkaa ja paljon aikaa jää toiselta pois, mutta pakkohan mun on jaksaa, jollen minä, kuka sitten?



Tulee niitä hyviä hetkiä ja joskus pieniä hyviä jaksojakin.

Eilen esikoinen raivosi, huusi ja kitisi kaikesta. Siis tyyliin tämä teipinpala ei pysy kiinni tässä pahvissa... pikkusisko katsoi minuun päin, äitiiiiii, miksi kukaan ei koskaan auta minua... äitiiiiii



Täytyy tunnustaa että lopulta huusin jo rumasti takaisin ja uhkasin viedä pojan askartelut roskiin jos vain kokoajan kiukkuaa ja raivoaa askarrellessaan (ja olin sitä ennen auttanut ystävällisesti monta kertaa).



Sitten vielä löi pikkusiskoa ja joutui siitä arestiin. Sen jälkeen suostui myöntämään että on "kurja olo". Annoin antihistamiinin ja vielä melkein kymmenen minuuttia jatkui rähinämieli. Sen jälkeen poika muuttui aurinkoiseksi ja rupesi askartelut sujumaan. Teki pikkusiskollekkin oman pahviauton iloisena. No curry mauste meni sitten kielletyjen listalle, ennen ei ollut maistanut tiedettävästi mutta ei kyllä heti kokeillakkaan kun vielä aamullakin oli kurja olo.



Kun poika oireilee pahasti (käytöshäiriöt ainoa oire allergioista) enkä tajua sitä allergioista johtuvaksi tuntuu elämä tosi rankalta. Ja ymmärrän vallan hyvin tuon kysymyksen onko oman lapsen rakastaminen itsestään selvää... Jälkeenpäin hävettää ja harmittaa oma kiukku mutta kun koettaa elää "raastinraudan" kanssa joka koko ajan raapii ja ärsyttää niin sitä ei vain tahdo jaksaa millään. Kun mikään ei suju ja kaikki on vain negatiivista kokoajan. Meillä onneksi ruokavaliolla on löydetty normaali poika mutta aina välillä tulee näitä kohtauksia kun syöö jotain sopimatonta ja mieleeni palaa se musta aika kun ei vielä tiedetty että kyse on allergioista ja kaikki oli niin vaikeaa ja negatiivista ettei sitä halua oikeastaan edes muistaa.



Toivottavasti saat omaa aikaa niin että voit ladata akkuja itsellesi välillä. Onko teillä mitään hetkiä milloin vaikean lapsen kanssa saa onnistumisen tunteita ? Uimassa, pyöräilemässä, leffassa ? Minkä ikäinen lapsesi on ?



Itseäni auttaa todella paljon jos pystyn ajattelemaan että lapsi ei ole "ilkeä" tahallaan vaan allergiat /väsy /flunssa jne vaivaa ja sen takia käyttäytyy kuten käyttäytyy. Mutta rajallistahan jokaisen vanhemman jaksaiminen on kuitenkin.



Toivottavasti saat omaa aikaa ja sitten hyviä hetkiä vaikean lapsesi kanssa tavalla tai toisella. Jospa ne auttaisivat näkemään vaikeuden takaa oman lapsen.



Hurjan paljon tsemppiä ja jaksamista !!!

että käytöksen syy on allergioissa? Mille kaikelle on allerginen? Kiitos, ohis.

en jaksa samaa enää toistaa. Sanon vaan, että meillä esikoinen on ns haastava lapsi. JOS olisin hakenut hänelle ja itsellein apua paljon, paljon aikaisemmin, niin niin paljon helpommalla olisi päästy! Hänen ongelmansa eivät ole yksiselitteisiä, ja ammattilaisetkin ovat tosiaan joutuneet tekemään töitä. Kyse on ns tavallisesta lapsesta. Jonka tietyt piirteet tuovat esiin ongelmia joihin kukaan ei näköjään osaa oikein suhtautua. Perheneuvolaa suosittelisin, ja sitä kautta esim jatkotutkimuksia. Perheneuvolasta voisit itsekin saada apua lapsen kohtaamiseen ja ongelmatilanteista selviämiseen.

että käytöksen syy on allergioissa? Mille kaikelle on allerginen? Kiitos, ohis.

Aikanaan huomattiin pähkinän syönnin jälkeen aina parintunnin päästä hirmuinen rähinä. Sitten kokeiltiin olla ilman ja palautta ja aina sama tulos. Lapsi oli silloin 2v ja söi kaikkea muuta.

Sittemmin on monesti päädytty taas mustaan suohon ja sitten on ruvettu taas kokeilemaan ruokavalion muokkausta ja etsitty pahis/pahikset. Kotihoidossa kun on ollut tähän syksyyn asti niin on tarvittaessa pidetty tarkkaa ruokapäiväkirjaa ja oirepäiväkirjaa josta löytyy kaikki mitä lapsi on syönyt ja onko oireillut silloin kun on selvittelyt meneillään.

Ruokavalioa on välillä supistettu rankasti (mausteet, lisäaineet, yleisallergisoivat) kaikki kerralla pois ja päivässä kahdessa meillä asuu aurinkoinen poika. Sitten on palauteletu ruokia ja seurattu vointia. Meillä poika on oirellut yleensä 5min - 5 tuntia sopimattomasta ruokailusta jos on valmiiksi kunnossa. Jos syöö jokapäivä jotakin sopimatonta niin yksittäiset raivoilut ei erotu ja on todella vaikea löytää syyllisiä.

Ruokien kokeilussa on ollut sillätavalla ongelmia että joskus kestää vaikka pikkasen jotain maustetta mutta jos syöö samana päivänä useampaa hieman sopimatonta maustetta niin tilanne räjähtää. Ja kun on vielä normaalia uhmaa ym. niin olemme kokeilleet sopimattomia yleensä monta eri kertaa ennenkuin olemme varmoja jonkun ruoka-aineen sopimattomuudesta.

Meillä sopimattomia ovat ainakin: pähkinät, sitrukset, tomaatti, kaneli, kardemumma, inkivääri, curry, minttu, E472c (löytyy esim sinisestä Keijusta), pepsodent kids hammastahnsa. Lisäksi raivoaa keväisin raakaa porkkanaa/omenaa syötyään (ristireakointi koivun siitepölylle).

Jos kiinnostaa niin asiasta on lisää keskusteluja www.histamiini.com sivustolla

t. "seiska"

vaan yleensä ongelmat johtuvat vuorovaikutushäiriöistä vanhemman ja lapsen välillä, epävakaasat tunneilmapiiristä perheessä tai kasvatuksen epäjohdonmukaisuudesta. Eri asia tietenkin, jos lapsella on jokin diagnoosi. Silloin toivotan vain voimia.

Justiin näin. Vaikeita lapsia ei ole, "vika"toisessa päässä.

Otapa käteesi ihan mikä tahansa kehityspsykologian oppikirja ja palataan sitten takaisin asiaan. Peruspsykka hallintaan ennen argumentointia. T:Kolmen helpohkon lapsen äiti

Mitenkäs se sitten peruspsykologian mukaan menee?

Ja epävirallisena diagnoosina narsistinen persoonallisuushäiriö, joss hallitsevana psykopaattiset piirteet. Tyttö on nyt 11v ja hyvin älykäs ja ovela. Tosin on saanut paljon rooleja näyttelijänä jo pienestä pitäen.



Joka asiasta syntyy hirveä tappelu, ei suostu syömään yhtään mitään, ei suostu pukemaan eikä käymään suihkussa ja hakkaa vanhempiansa ja sisaruksiaan. Ja uhkailee jatkuvasti tappavansa kaikki, mm.parhaan kaverinsa.

Mikään allergia ei lapsen käytökseen vaikuta. V mitä sontaa. Liika yltäkylläisyys ja lelliminen. Niin ja eihän niitä saa enää komentaakkaan...jotteivät suutu. Lapsille on annettu liikaa valtaa tässä yhteiskunnassa ja vanhemmat pelkää niitä komentaa. Muuten ne kertoo tarhantädille tai opettajalle. Jes hyvin menee mutta menköön. T. 2 pojan äiti

Jos syy ei ole elimellinen (sairaus, krooninen kipu, aivojen vajaatoiminta), on syy kasvatuksessa. Joko tai.

Muistan lukeneeni tutkimuksesta, jossa todettiin, että kun lapsen kanssa on vaikeuksia, kyse on usein nimenomaan lapsen persoonan haasteellisuudesta tai sen yhteensovittamisen vaikeuksista äidin persoonallisuuden kanssa. Turha siis syyttää ongelmista yksinomaan haasteellisten lasten äitejä. Kasvatuksen perään on helppo huudella, jos itse on sattunut saamaan ns. helpot lapset. Sitä tulee helposti ylimieliseksi ja luulee kasvatustyön sujumisen johtuvan juuri omista erinomaisista kasvatusmetodeista. 

T. Kolmen helpon lapsen äiti

No, voin näin vaikeana lapsena vastata että jättäkää lapsi rauhaan. Se ei halua neuvoja, ohjeita, ukaaseja tai muutakaan räpätystä. On itseohjautuva, jääräpäinen, itsepäinen, omillaan toimeentuleva heti kun siihen kykenee ja vahva henkisesti. Lasta ärsyttää kaikenlainen paapominen ja lässytys. Mulla oli paskat vanhemmat, jotka yrittivät tehdä minusta jotain jatketta itseensä, ei onnistunut. Olen pärjännyt hyvin elämässäni vaikka olen vähän omintakeinen enkä mitenkään perhekeskeinen.

Vierailija kirjoitti:

Muistan lukeneeni tutkimuksesta, jossa todettiin, että kun lapsen kanssa on vaikeuksia, kyse on usein nimenomaan lapsen persoonan haasteellisuudesta tai sen yhteensovittamisen vaikeuksista äidin persoonallisuuden kanssa. Turha siis syyttää ongelmista yksinomaan haasteellisten lasten äitejä. Kasvatuksen perään on helppo huudella, jos itse on sattunut saamaan ns. helpot lapset. Sitä tulee helposti ylimieliseksi ja luulee kasvatustyön sujumisen johtuvan juuri omista erinomaisista kasvatusmetodeista. 

T. Kolmen helpon lapsen äiti

Olen samaa mieltä. Meillä haasteellisuus lapsen kanssa johtuu nimenomaan siitä että olemme niin erilaisia luonteeltamme. Lapseni pelkää lähes kaikkea. Hän saa hirvittävän huutokohtauksen lentävästä ötökästä kun itse en sellaisia ihan heti näekään ja odotan vain että se lentää pois. Minulla ei siis ole pienintäkään ötökkäkammoa.

Siis se yleinen draamanhaku kaikesta, on paljon asioita mistä en välitä pätkääkään mutta lapsi onnistuu tekemään aina kärpäsesta härkäsen... se ärsyttää minua ja usein menee itsellänikin hermo kun jauhaa vain siitä samasta asiasta kun itse yrittää parhain mukaan unohtaa ja jatkaa elämää. Negatiivisuus, kovaäänisyys, huono pettymyksen- ja kritiikinsietokyky varsinkin minulta, kaikki pitää kääntää nurinpäin.

Sitten se että yleensä toinen ei halua olla ikävästi käyttäytyvän ihmisen lähellä niin minun on pakko kun hän on kuitenkin lapseni ja hän on minun vastuullani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan lukeneeni tutkimuksesta, jossa todettiin, että kun lapsen kanssa on vaikeuksia, kyse on usein nimenomaan lapsen persoonan haasteellisuudesta tai sen yhteensovittamisen vaikeuksista äidin persoonallisuuden kanssa. Turha siis syyttää ongelmista yksinomaan haasteellisten lasten äitejä. Kasvatuksen perään on helppo huudella, jos itse on sattunut saamaan ns. helpot lapset. Sitä tulee helposti ylimieliseksi ja luulee kasvatustyön sujumisen johtuvan juuri omista erinomaisista kasvatusmetodeista. 

T. Kolmen helpon lapsen äiti

Olen samaa mieltä. Meillä haasteellisuus lapsen kanssa johtuu nimenomaan siitä että olemme niin erilaisia luonteeltamme. Lapseni pelkää lähes kaikkea. Hän saa hirvittävän huutokohtauksen lentävästä ötökästä kun itse en sellaisia ihan heti näekään ja odotan vain että se lentää pois. Minulla ei siis ole pienintäkään ötökkäkammoa.

Siis se yleinen draamanhaku kaikesta, on paljon asioita mistä en välitä pätkääkään mutta lapsi onnistuu tekemään aina kärpäsesta härkäsen... se ärsyttää minua ja usein menee itsellänikin hermo kun jauhaa vain siitä samasta asiasta kun itse yrittää parhain mukaan unohtaa ja jatkaa elämää. Negatiivisuus, kovaäänisyys, huono pettymyksen- ja kritiikinsietokyky varsinkin minulta, kaikki pitää kääntää nurinpäin.

Sitten se että yleensä toinen ei halua olla ikävästi käyttäytyvän ihmisen lähellä niin minun on pakko kun hän on kuitenkin lapseni ja hän on minun vastuullani.

Pitää hyväksyä lapsen luonne, vaikka hän on erilainen kuin sinä, niin ei pidä suuttua, anna lapsen olla sellainen kuin hän on, jos lasta pelottaa vaikka ne ötökät ulkona niin rauhoittele häntä, sano että ei ole mitään hätää, ota vaikka kädestä kiinni kävellessä. Mitä enemmän sä huudat ja menetät hermoja sen enemmän lapsi pelkää. Lapselle pelko on todellista, vaikka sä et itse näe siihen mitään syytä.

Vierailija kirjoitti:

vaan yleensä ongelmat johtuvat vuorovaikutushäiriöistä vanhemman ja lapsen välillä, epävakaasat tunneilmapiiristä perheessä tai kasvatuksen epäjohdonmukaisuudesta.

Eri asia tietenkin, jos lapsella on jokin diagnoosi. Silloin toivotan vain voimia.

Justiin näin. Vaikeita lapsia ei ole, "vika"toisessa päässä.

Juuri tämä, jos ois koiran ongelmista kyse, niin vika ois kaikkien mielestä remmin toisessa päässä, mutta kun lapsi niin vanhempia ei saa syyllistää, vaikka pitäisi, se ei ole paha asia, sillä asioita voi oppia tekemään huomioiden enemmän lapsen tarpeet.