Lue keskustelun säännöt.
Itsekriittinen ekaluokkalainen, muita?
15.09.2010 |
Mikähän avuksi kun ekaluokkalaiseni on äärettömän itsekriittinen esim. kirjaimia harjoitellessa pyrkii täydellisyyteen ja kumittaa ja kumittaa monta kertaa ennen kuin tulee tarpeeksi hyvä. Ei auta, vaikka miten sanoisin, että ei aina tarvitse olla niin justiinsa ja kaikille tulee omanlainen käsiala yms. Mikähän avuksi? Uusia juttuja opetellessa on yleensä ensimmäisenä "en osaa" ja sitten kun saan houkuteltua yrittämään, tyttö onkin ihan innoissaan kun osasikin hyvin. Kannustan, kehun, autan tarvittaessa, mutta pedantti tyttö pyrkii täydellisyyteen.
Kommentit (5)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kumittaa aina kun hänen meilestäään kirjain tai numero ei ole tarpeeksi hyvä. Sai viimeviikolla matikankirjaan reiän kun kumittii numeroa 5 harjoitellessa liikaa. Musta ne vitoset oli ihan hyviä mut ei neidin mielestä.
En tiedä mikä tuohon auttaisi. Näitä piirrteitä huomasin jo jossain 5-vuotiaana,mutta toivoin että ne tasoittuisivat koulun alkuun mennessä.
Pedanttisuus on ollut tytössä ihan pienestä pitäen. Eikä ole mihinkään hävinnyt ;)
Koska piirre on ollut niin selvä, olen alusta asti yrittänyt lempeästi pehmittää tätä särmää ja ohjata kohti "riittävän hyvää". Samalla olen silti yrittänyt pitää huolta siitä, etten tuomitse pikkutarkkuutta ja huolellisuutta - eihän niissä mitään vikaa ole!
Edelleen tyttö pahoittaa hyvin helposti mielensä, jos asiat eivät mene niin kuin hän oletti niiden menevän. Selviää silti hyvin yllättävistäkin tilanteista ja tekee fiksuja luovia ratkaisuja, mutta tilanteet täytyy jälkeenpäin puhua läpi (ja muistaa kehua tytön omaa ratkaisua).
Kumi on ahkerassa käytössä, mutta reikiä ei sentään ole sivuihin tullut (se olisikin kriisin paikka!). Osaa myös jo itsekin muistuttaa itseään siitä, ettei aina tarvitse onnistua täydellisesti - tekee sen siis kertomalla asian minulle (jolloin se tietysti myös yhdessä todetaan).
Tuo "en osaa" on aika hyvin saatu selätettyä. Rohkaistiin yrittämään, kokeiltiin yhdessä (ja varmistettiin huomaamatta että myös onnistuu), toistoa toiston perään ja riittävästi onnistumisen kokemuksia uusien haasteiden voittamisesta. Kyllä se pedanttikin voi olla rohkea :)
Olen muuten itsekin aika pikkutarkka, mutta samalla minulla on loistava kaaoksen sieto- ja hallintakyky ja taito toimia "oikein" yllättävissä tilanteissa ja paineen alla. Osittainhan nämä jutut ovat synnynnäisiä persoonallisia ominaisuuksia, mutta paljon myös opittuja.
Kärsivällisyyttä ja positiivista asennetta teillekin, kyllä maailmaan edelleenkin mahtuu myös niitä, jotka haluavat tehdä hyvin :)
Itse ottaisin kumin pois. Meidän toisen lapsen luokalla siis ekalla, ope sanoi et kumia ei käytetä.
Tehkää niin vaikka 2 kertaa viikossa
Kannusta yrittämisestä, älä lopputuloksesta. Kaikessa elämässä.
Jotkut ovat perusluonteeltaan pedantteja ja se on ihan hyvä juttu, ellei mene neuroottiseksi.