Koostuvatko elämän arvosi jostakin muusta kuin materiasta tai uraputkeen pääsemisestä?

T: tuloton kotiäiti

ja numero ykkönen. Kaikki muu tulee sen jälkeen.

Sairaat, vammaiset ja huono-onniset ovat tärkeitä minulle. Olen tehnyt työni aina ihmistä kunnioittaen ja arvostaen. Jokainen menetetty pudokas tai syrjäytynyt ihminen on suuri tragedia.



Luonnonkatastofit ja nälänhätä ovat isoja kysymyksiä. Naisten heikko asema kehitysmaissa, raiskaukset ja HIV. Ympäristöongelmat.



Olen köyhä ja jaksan huolehtia muistakin.

ja numero ykkönen. Kaikki muu tulee sen jälkeen.

Trendien perässä juoksevat ateistit voisivat oikeasti miettiä, mitä he niistä trendeistä saavat verrattuna siihen, että uskoisivat Jeesukseen?

Mutta taitaahan se olla juuri niin, että egoismi, narsismi yms. määrittelevät heidän elämänsä, kuten koko länsimaisen maailman tänä päivänä.

Jos haluaa tehdä hyvää ja elää, on oltava miljonääri ja tehtävä se salaa.

Mutta onneksi Jeesus tulee pian ja tietää jokaisen ajatukset ja perimmäisetkin motiivit.

Riemuitkaamme siitä me kaikki poljetut ja me, jotka emme itseämme ole nostaneet muiden edelle missään tilanteessa. Emme ole tunteneet kateutta heidän taloistaan, vallastaan jne.- vaan olemme aidosti iloinneet siitä, että teemme oikein sydämissämme, vaikka koko maailma olisi ollut meitä vastaan.

Olen yllättynyt jos löydät montaakaan ihmistä, joka todella tunnustaisi (edes itselleen) elämänarvojensa olevan puhtaasti materialistisia. ;-)



Ennen kuin rupeaa kauhean ylimielisesti paheksumaan muun maailman menoa, kannattaa muistuttaa itselleen, että kyllä materiankin perässä juokseva ihminen kaipaa onnellisuutta ja rauhaa - hän vain kuvittelee saavuttavansa ne materiaalisia (tai vastaavasti esim. sosiaaliseen statukseen liittyviä) tarpeita tyydyttämällä.

vaan saada nuo hukassa olevat näkemään, että ovat täysin vailla kapteenia, määränpäätä, Jumalaa.



Mutta onhan se Raamatussakin kirjoitettu, että näin tulee käymään. Jokainen valitkoon itse, uskooko mammonaan vai Jeesukseen. Se on sydämen valinta ja se ohjaa sitä, miten käyttäydyt siitä eteenpäin kun valintasi teet...



Arvojen mukaisesti....

Tunnen ihmisiä, jotka pyrkivät parantamaan ihmisten tai eläimien oloja toisella puolen maapalloa, mikä on tärkeää ja kunnioitettavaa, mutta jotka samaan aikaan kohtelevat läheisiään huonosti siellä missä ovat ja elävät.



Pyrin hyviin tekoihin ja ystävällisyyteen muita kohtaan arjessa. Yritän opetella nöyryyttä, viisautta, anteeksiantoa ja ymmärrystä. Varsinkin jos joku pyrkii tietoisesti tuottamaan minulle tai läheiselleni pahaa oloa.



Haluan, että elämästäni jää hyvä jälki maailmaan eikä kohtuuttomasti huonoa. Lapsilleni tahdon välittää taidon nauttia elämästä, tuottaa hyvää myös muille, olla hellä ja hassutella.

niin pystyy sanomaan ja olemaan jokaiselle lähimmälleen, millainen on ja mitä ajattelee.



Turhaa kai se on vihata lähimpiään ja ottaa joku kummilapsi silmänlumeeksi kehitysmaasta tms.



Se on niin totta, että usko eli hyvyys lähtee siitä rehellisyydestä ihan lähimpiä kohtaan.



Turhaa rikkaana ottaa kummilasta rahalla jostakin kehitysmaasta luullen, että saa synnit anteeksi kotimaassaan, koska Jumala ja Jeesus tietävät kaiken.



Sitä kannattaisi monenkin miettiä. Ja jokaisella on mahdollisuus muuttua nyt heti!

Ja sinä olet ainoa tekopyhä.

Tunnen ihmisiä, jotka pyrkivät parantamaan ihmisten tai eläimien oloja toisella puolen maapalloa, mikä on tärkeää ja kunnioitettavaa, mutta jotka samaan aikaan kohtelevat läheisiään huonosti siellä missä ovat ja elävät.

Pyrin hyviin tekoihin ja ystävällisyyteen muita kohtaan arjessa. Yritän opetella nöyryyttä, viisautta, anteeksiantoa ja ymmärrystä. Varsinkin jos joku pyrkii tietoisesti tuottamaan minulle tai läheiselleni pahaa oloa.

Haluan, että elämästäni jää hyvä jälki maailmaan eikä kohtuuttomasti huonoa. Lapsilleni tahdon välittää taidon nauttia elämästä, tuottaa hyvää myös muille, olla hellä ja hassutella.

Itse pyrin myös auttamaan lähelläni olevia. Ja opiskelen alaa, jossa voin auttaa myös vielä tuntemattomia, mutta myös tässä ihan lähellä. Olen kyllä huomannut, että on ihmisiä, jotka käyttävät hyväkseenkin, jos joku haluaa auttaa. Tämä ei kuitenkaan estä auttamasta, sillä onneksi moni arvostaakin apua.

Tulevaisuuden ammattini ei ole hyvin palkattu. Todella heikosti itse asiassa opintoihin ja varsinkin henkiseen rankkuuteen nähden. Tulosta kun ei mitata rahassa; ainakaan samantien. Toki pitkäkantoisesti säästää yhteiskunnankin voimavaroja ja rahavaroja.

Heikoimpien auttaminen auttaa koko yhteiskuntaa. Jopa niitä rikkaita, joita ei voisi vähempää kiinnostaa ja marisevat pelkistä veroista. Vaikka tällä luodaan turvallisempaa yhteiskuntaa meille kaikille. Sen arvoa ei voi rahassa mitata.

Teen kyllä ratkaisuja muutenkin ensisijaisesti muilla kuin taloudellisilla syillä. Esim. lapsi saa olla kotona pienenä, vaikka helpompaa olisi pistää hoitoon. En äkkiseltään keksi huonotuloisempaa perhettä kuin opiskelija ja kotihoidontuella elävä. Tai no ehkä kahden opiskelijan perhe, jossa on lapsi(a).

Me pärjätään tää pieni aika minimituloilla (alle toimeentulotukien). Jos on otettava lainaa, niin otetaan. Mutta lapsi saa olla kotona vanhempansa kanssa, eikä suuressa ryhmässä. Isommalle lapselle taas voi olla jopa hyväksi olla päiväkodissa.

Me teemme ratkaisut sen perusteella, minkä koemme olevan parhaaksi lapsellemme. Siinä raha on toissijainen asia. Lapsi saa kuitenkin kaiken tarvitsemansa: lapsen kuluista ei säästellä. Karsitaan sitten vaan jokunen vuosi omista menoistamme. Harrastaa voi halvallakin, jopa ilmaiseksi.

Sen sijaan tiedän useita, jotka ovat olleet uraputkessa ja hypänneet pois. Suomalaisten arvot eivät mielestäni ole ylipäätään kovin materialistiset, täällä on aina osattu elää lähellä luontoa ja metsää. Meille riittää että on polttopuuta talveksi, mutta sen verran pitää kyllä olla suojaa että selviää pakkasista.

vähään tyytyminen. Mutta tosiasiahan se on, että rahalla ainakin osin noitakin saa.

materiasta? Mitä tällä tarkoitetaan? Tai se uraputki? Milloin tietää jonkun olevan uraputkessa? Onko se uran kehittymistä, eli saa lisää vastuuta ja lisää liksaa vai mitä? Onko normaali työssä eteneminen uraputkessa olemista? Mä kun en osaa nähdä mitään pahaa siinä, että hommat vaihtuu ja palkka nousee ja sitä myöten saa laskunsa maksettua ja jotain kivaakin pystyy tekemään.

Vaan kyllä minun elämäni arvot koostuvat perheestäni, lapsistani. Perheeseeni kuuluu kaikki lähiomaiset. Materia ei pääse lähellekään, vaikkakin tykkään kauniista esineistä&vaatteista. Ura jonkun verran on sanellut elämääni, mutta se oli ennen lapsia. Nyt he tulevat AINA ensin.

noista, jos se ois ollut mahdollista - tai siis, jos olisin ymmärtänyt tehdä parempia valintoja opiskeluaikana. Mut koska mitään uraa ei sitten näillä opinnoilla saanut, eikä sitä myöten rahaa eikä materiaa, niin pitää keksiä jotain muuta sisältöä elämään, ja työttömänä kotiäitinä se sisältö on tietenkin perhe+omalla kohdallani vapaaehtoistyö. Mä en voi mitenkään väittää, ettenkö kaipaa edes jonkinlaista uraa ja ettenkö päivittäin mieti miten paljon paremmin meillä olis asiat jos käytössä olisi enemmän rahaa.

ja numero ykkönen. Kaikki muu tulee sen jälkeen.

Miksi niin harvat luottavat jJeesukseen? Trendien perässä juoksevat ateistit voisivat oikeasti miettiä, mitä he niistä trendeistä saavat verrattuna siihen, että uskoisivat Jeesukseen?

Mutta taitaahan se olla juuri niin, että egoismi, narsismi yms. määrittelevät heidän elämänsä, kuten koko länsimaisen maailman tänä päivänä.

Jos haluaa tehdä hyvää ja elää, on oltava miljonääri ja tehtävä se salaa.

Siis tämä joidenkin uskovaisten kuvitelma, että tässä maailmassa on tasan kaksi vaihtoehtoa: Jeesus tai materialismi.

Mä en juokse trendien perässä, en ole egoisti enkä narsisti, ja silti olen ateisti. Mun arvoni perustuvat paljolti buddhalaiseen filosofiaan.

Toivottavasti tämä näkemys siitä, että vain kristityt voivat olla antimaterialisteja, ei ole kovin yleistä uskovaisten keskuudessa. Musta tuntuu, että tällainen ajattelutapa kertoo siitä, että ollaan jossain suljetussa (uskon)yhteisössä, ja muuta maailmaa tarkastellaan ulkopuolelta, aina uskon viitekehyksestä.

Liikunta on isossa osassa sen takia, että mun täytyy yrittää pitää itseni edes jonkinlaisessa kunnossa perussairauden vuoksi.



Työ on mulle tärkeä sen sisällön vuoksi. En ole uraputkessa vaan olen löytänyt työstäni sen kipinän, jota mielnkiinnon pitäminen tarvitsee. Ammattini ei todellakaan ole "kutsumukseni" vaan tämä on löytynyt päästyäni työhön sisään. Minulla on todellinen halu kehittää työtäni.



Silti koen tosi tärkeänä sen, että vapaa-aika on ehdottomasti ei työaikaa. Täytyy pitää myös itsestä ja perheestä huolta.

elämäntahti, perheen parissa vietetty aika, luonto, ystävät, taiteet, kirjallisuus, asioiden pohdiskeleminen, työnteko ja materia tulevat vasta kaukana jäljessäpäin, toki niilläkin on oma merkityksensä arkielämän sujuvuuden kannalta.

vaikka mulla 12 vuoden uraputki kotiäitinä jatkuu edelleen.

jossa ykkösenä olivat mökki, lukeminen ja rauha.

raha, materia ja työ eivät mahtuneet 20 kärkeen.