Lue keskustelun säännöt.
Tuttavaperheessä pieni lapsi ja koiranpentu, sääliksi käy. :/
14.09.2010 |
On pakko tänne purkaa omaa mieltä, kun en voi ääneen kenellekkään sanoa.
Tuttavaperhe otti n. kuukausi sitten koiranpennun, heillä on myös puolitoista vuotias lapsi. Eivät miettineet koiran ottoa muutamaa tuntia pitempään, piti käydä vain katsomassa, mutta kotiin asti tuli sittenkin. Koira on pariskunnan eka oma koira, kumpikin on kasvanut perheessä, jossa koiria, mutta päivä koiran oton jälkeen perheen äiti jo katui koiran ottoa. Ei tainnut ymmärtää sitä vaivaa mikä karvapallosta kuitenkin tulee. :/
Minun käy sääliksi sekä koiraa, että perheen lasta. Lasta näykitään ja hypitään kumoon, koiraa lapsi lyö, potkii ja retuuttaa. Koiralle isäntäväki huutaa koko ajan ja retuuttaa niskasta, kun lapsi menee lyömään koiraa, lässytetään: "Et saa mennä koiraa lyömään, kun ei se saa sinuakaan kiusata." Koiran kupit eivät voi olla maassa, koska lapsi menee niille. Koiralla ei ole rauhallista nukkumapaikkaa, koska lapsi menee sinne.
Tuntuu että tämä on niin väärin, sekä koiralle, että lapselle. Tekisi välissä mieli ottaa koira kainaloon ja antaa isäntäväelle ns. aikaa rauhoittua.
Minulla itselläni on ollut koiria ja tiedän, kuinka rankkaa niistä on kasvattaa yhteiskuntakelpoisia jo ilman lasta. Nyt minulle on puolen vuoden päästä tulossa oma tenava, eikä tähän talouteen tule lemmikkejä, ennen kuin lapsi/lapset ovat kouluikäisiä ja ymmärtävät lemmikkien päälle.
Surku on, mutta mitään ei voi tehdä. Heidän perheensä. :(
Kommentit (17)
Meillä ei ollut isompia ongelmia kun lapset olivat 2v ja 4v, ja samaan aikaan oli koiranpentu. Minä olin siinä ehdoton, että koiralle pitää antaa oma rauha, sitä pitää käsitellä nätisti ja samoin koira ei saa purra lapsia. Muuten en niin täydellinen lasten/koirien kasvattaja ole, mutta nämä on mielestäni niin ehdottomia asioita että niistä en suostunut tinkimään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä 3 pientä lasta ja koiranpentu.Lapset ja koirat ihania,mutta yhdistelmä todella rankka.Aamuvarhasesta iltamyöhään paiskitaan töitä miehen kanssa.Minä kotona ja mies töissä.Lapset kasvatettava ja koira koulutettava.Ollaan aivan poikki.
että lapsia ja pentuja ei saisi olla samaan aikaan. Se riippuu ihmisestä ja minä tiedän, että itselleni se olisi liian rankkaa.
-ap
Kun koiraa on kiusattu tai kohdeltu kaltoin aivan pentuna, on sitä melkolailla mahdotonta korjata jälkeenpäin. Eli pahoin pelkään, että tällä perheellä on nyt sitten ongelmakoira seuraavat 10 vuotta.
Tämä on surullisen yleistä ja tuttava piirissä tiedän todella monia, joille koira ei sovi, mutta se on jostain kumman syystä täytynyt hankkia!!! Muutamalle olen jopa suoraan sanonut kun on haaveillut koirasta, että älä ota, et jaksa hoitaa. Mutta sekös se vasta yllyttikin ottamaan koiraa enemmän ja nyt koira ei saa tarpeeksi liikuntaa (kun omalla pihalla oleskelu kuulemma riittää, juuuh), ärisee vieraille ja omille lapsille (ei mene kauan kuin näykkäisee jotain), sontii sisälle kun elämä on niin epäsäännöllistä (tänään sinun kanssa ollaan, huomenna ei, ja ikää vähän päälle vuosi), karvat on niin takussa, että iho repeilee ja tulehtuu.....ja tässä vain osa.
Ja näitä löytyy Suomesta tosi paljon, jos jokainen tällainen ilmotettaisiin eläinsuojeluun, vähenisi koirien ottaminen. Ärsyttää kun ihmiset luulee, että koiran hoitaminen ja koulutus on helppoa. Kun ulkona nähdään koira joka käyttäytyy hienosti, kävelee vierellä, on rauhallinen ja kaikinpuolin täydellinen ja ihana, erehdytään luulemaan, että se on synnynnäistä. Ei tajuta sitä, että takana on jopa monen vuoden työ :(.
Toivottavasti tämän lukee mahdollisimman moni joka omistaa ongelmakoiran, syy on omistajissa, ei koirassa vaikka te niin luulette. Olette pilanneet sen mahtavan kaverin jonka olisitte saaneet hankkimalla tietoa ja taitoa tarpeeksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä lapsi ja koira ovat sopiva yhtälö jos tietää mihin ryhtyy ja mitä haluaa, pentuaika on rankka mutta jos siihen leikkiin ryhtyy, on se kunnialla vietävä päätökseen ja siinä voi onnistua!! Suurin osa ihmisistä luovuttaa liian helposti, silloin ei ole viisasta harkita edes koiraa!!
Jos tietää mitä tekee. Rajat vaan kummallekin, mutta tässä tapauksessa pitää olla kokemusta kyllä koirista ehdottomasti tai sitten olla oikeanlainen luonne ja osaa asettaa rajat hyvin.
Mutta tässä tapauksessa ei osata tehdä kumpaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Löisin ison vedon, että se johtui siitä, että pentuna joutui koko ajan retuutetuksi ja nämä serkut sai häiritä nukkumista koko ajan. (olivat pikkulapsia ja tästä yritti moni lähipiirissä puhuakin heille) Eläimen ja ihmisenkin hermosto vaatii unta kehittyäkseen ja tuo koira oli oikeasti hermoheikko.
nyt ne aikuiset, jotka toimivat hetken mielijohteesta... Kokenut koiraihminen voi hyvinkin pärjätä tuossa tilanteessa, mutta tietämätön ja ajattelematon ensikertalainen on kyllä pulassa. Vastuullinen kasvattaja ei olisi pentua perheeseen antanut.
Itsellä oli ensin kaksi koiraa ja sitten syntyivät lapset. Nyt mulla oli pari kuukautta pieni pentu (samaa rotua) arkisin hoidossa, kun omistaja oli töissä. Hyvin opettava ja antoisa kokemus. Kuopus oli silloin 1,5v, esikoinen 4v. Olisin kyllä pärjännyt, mutta oli kyllä haasteellisempaa, kuin ilman lapsia. Koiriin tottunut 4v ei ollut enää ongelma, mutta 1,5v aika haastava;) Tilanne kyllä rauhoittui huomattavasti jo muutaman päivän päästä. Silti, jos koira olisi ollut oma, niin olisin joutunut panostamaan siihen vielä enemmän ja pakostakin joutuu järjestämään paljon kahdenkeskeistä aikaa koulutukseen. Eli jos on pakko, niin kokemuksella kyllä pärjää, mutta pennusta ja lapsista on tarkoitus nautti ja se on ehkä helpompaa joskus muulloin... Ap:n esimerkkiperhe ei tainnut tietää koirista yhtään mitään:(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeasti koiralle tulisi taata se oma rauha myöskin. Ja rajat yhtälailla koiralle sekä lapselle. Koiralle voi vaikka kyhätä pienen oman aitauksen tms, jossa se voi olla ja ruokailla rauhassa. Kuitenkaan tämä ei tarkoita, että koiraa pidettäisiin vankina koko päivä siellä.
Koira myös vaatii liikuntaa, mutta jos on esim. vauva kyseessä on sen kanssa helppo lähteä lenkille koska vauvathan tunnetusti nukkuvat hyvin ulkoilmassa vaunuissa, ainakin näin esikoinen meillä teki.
kun perheessä tapahtuu elämänmuutoksia!
Uusia koiria saa aina, kuka nyt vanhaa katselee kun saa uuden söpön pennun.
Ps. ihan riittävästi nähnyt perheitä joissa on kouluikäsiä lapset, eikä se koira kiinnosta enää puolen vuoden jälkeen. Mutta sitten sen voikin taas vaikka tappaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja sääli lastakin, jos kumpaakaan ei osata kasvattaa. Mut lähinnä säälin sitä koiraa. Ei lapsella sen enempää kuin aikuisellakaan pitäs olla mitään oikeutta retuuttaa sitä miten sattuu.
Itse olen ottanut koiranpennun, kun lapsi oli 2-vuotias, mutta meillä oli jo toinen vanhempi koira talossa, joten lasta ei tarvinnut periaatteessa erikseen koiran kanssa kasvattaa olemaan. Olihan se ihan hirveetä härdelliä ensi alkuun ja monta kertaa mietin, että olenko mä ihan terve, kun siihen ryhdyin. Mutta kaksikko kasvoi niin kiinni toisiinsa, että kaikki se vaiva tuntuu sen arvoiselta. Ei siis mahdoton yhtälö, mutta melko tuskallinen taival. Helpommallakin voi elämässään päästä. ;D
Nyt meillä on taas tommonen pikkutaapero (kolmas) talossa, joka rakastaa koiraa yli kaiken. Ja koira on niin lapsiin tottunut, että antaa sen 1-vuotiaan haudata naamansa turkkiinsa ja tulla kainaloon nukkumaan :D Hakeutuu itsekin lasten lähelle.
Sinänsä pennulle on ihan normaalia käytöstä, että se hyppii ja kokeilee hampaitaankin, mutta se tuskin huutamalla siitä pois oppii... Tenava pitäs kyllä saada kuriin just nyt ja heti. Kohta niillä on pelkopureva ongelmakoira jaloissa... ja mukula, joka pelkää koiraa. Ja sit etsitään kotia ongelmapiskille tai pannaan sitä monttuun... Näinhän ne menee...
Minusta enemmänkin surku sitä koiraa, joka on pentu! Miksi ihmeessä ihmiset ovat noin tyhmiä ja ajattelemattomia?! Luultavasti itse jotenkin kautta rantain sanoisin.....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta enemmän minäkin sitä koiraa säälin. Vaikka lapsi kuinka onkin lapsi, pitäisi silti varmistaa, että koiralla on se oma paikka, jonne saa rauhassa vetäytyä nukkumaan ja saisi rauhassa edes syödä. Ja tosiaan tuo retuuttaminen ei minunkaan mielestä ole ollenkaan oikeutettua vaikka kuinka on pieni ihminen kyseessä.
Kautta rantain olen vähän yrittänyt vihjailla, että koiralla pitäisi olla nukkumis- ja ruokarauha. Enkä ole ainoa. Olen yrittänyt auttaa ja saman tien kun koira taloon tuli, raahasin perheen äidin ostmaan luita ja pari lelua, johon saa pentu hampaitansa käyttää, hampaat sille kun juuri oli tullut. Muistuttelin myös, että kun pennulta vaihtuu hampaat, silloinkin järsii paljon. Remmiin opettamisessa olen antanut neuvoja, näissä ns. johtajuusasioissa yms. kun ovat kysyneet.
Toivoa sopii, että kaikki menee hyvin.
Minkälaista teillä oli kun pentu tuli taloon? Mielenkiinnosta kysyn, kun minulla ei koiraa ja lasta ole samaan aikaan ollut.
-ap
vastaan silti. Se oli kamalaa. Kyseessä oli iso vahtikoirarotu, joka otti 6-vuotiaan esikoisen vinkulelukseen. Kesti puoli vuotta ennen kuin esikoisen kurmuuttaminen loppui. pienempi lapsi oli 1-vuotias, sen kanssa ongelmia ei ollut. 1-vuotias toki retuutti pentua, mutta koira ei pahemmin antanut pienelle takaisin. Nykyään, aikuisena, on molempien lasten luottoystävä.
Typerä asenne ettei koiraa ja pentua samaan aikaan, siitä kyllä selviää. Rankempaa kaksi pientä lasta on kuin pentu ja vauva!