Rakastan vauvoja, koska

syntyessään ne ovat ruttuisia ja suloisia, kuin uitetut koirat. Jalat ovat hassusti sammakkoasennossa ja silmät puoliksi auki. Vastasyntyneen itku on maailman kaunein ääni. Jotkut vauvat piereskelevät ja röyhtäilevät ja sekin on oikeastaan aika suloista. Sitten kun vauvat kasvavat, ne muuttuvat pulleiksi taikinapalloiksi, joita tekee mieli pyöritellä. Katse tarkentuu ja nauru kaikuu heleänä. Jotkut vauvat alkavat hölmösti hytkymään, kun musiikki soi. Se on aika huvittavan näköistä. Ja äidille vauvat alkavat niin paljon rakkautta ja kiintymystä, että siinä sulaa sydän. Pakko kai tehdä vielä yksi vauva.