Muita hitaasti liikkeelle lähtevien vauvojen äitejä paikalla?
Meillä 8kk ikäinen tyttö joka ei vielä ryömi, ei tunnu olevan kiirettä mihinkään. Ei puhettakaan, että esim. istuisi ilman tukea. Te joiden lapset eivät tämän ikäisenä vielä ryömi, osaavatko istua? Kuinka jänteviä?
Kommentit (9)
Ryömiminen ja konttaaminen jäivät käytännössä kokonaan välistä, koska ensin liikkui paikasta toiseen kierimällä ja sitten "peppukiitämällä". Seisomaan yritteli jossain vuoden iässä, kävelemään lähti 1v. 4kk ikäisenä. Ja ihan täysin normaali poika on :) Mutta hyvin hitaasti ja omintakeisesti kyllä lähti liikkeelle :D
en muista missä vaiheessa meillä lähettiin liikkeelle. Mutta ei ryöminy tai kontannu vaan keikutti itseänsä puolelta toiselle, ja tällä tyylillä meni pitkään.
Meijät ohjattiin myös fysioterapiaan, mistä myös terapeutti oli sitä mieltä että ihan normaali, ehkä hiukan arka ja hitaasti liikkeelle lähtevä. Kävimme aina parin kuukauden välein kontrollissa ennen kuin tyttö käveli itsenäisesti 1v4kk iässä. Ja reilu kuukautta myöhemmin menee ihan kummasti.
Mutta lähinnä jos itse haluaisit vahvistusta asiasta, pyydä käyntiä fysioterapeutille, sitten ainakin saat mielenrauhan.
Ja meilläkin otettiin konttaus käyttöön siinä 11kk iässä, koska muutenhan ei voi nousta ylös ja lähteä kävelemään. Siis ihan omatoimisesti kaikki, eikä tehty mitään harjotuksia tai motivointeja.
Kyllä ne hitaasti liikkeelle lähtevät kerkeää myöhemminkin.
Meillä keskimmäinen lähti tosi hitaasti liikkeelle. Käytettiin fysioterapeutillakin kun kävely viipyi. Terapeutti oli samaa mieltä kun minä äitinä että lapsi on vain tarkka siitä ettei loukkaa itseään ja alkoi liikkua vasta kun oli varma että osasi sen.
Nyt 5v neuvolassa oli pientä häikkää motorisissa taidoissa. Sai lähetteen toimintaterapeutille joka totesi että lievä motorinen häiriö joka johtunee siitä että ajattelee ensin eikä siksi liiku riittävästi riittävän monipuolisesti. Tärkeimmät läksyt oli monipuolista liikuntaa erityisesti ristikkäisliikkeitä, tasapainoharjoituksia jne. Keinuminen seisaaltaan oli yksi tärkeimpiä opeteltavia asioita ja toimintaterapeutti koetti kannustaa lasta että satunnaiset laastarit ovat kunniamerkkejä ja niitä kuuluukin kerätä eli turha varovaisuus pois =)
Mitään vikaa ei kuitenkaan ole mutta tarvii enemmän kannustusta ja monipuolista liikuntaa kuin ikätoverinsa. Tämä vaan vinkkinä että kannattaa seurata ettei lapsi olisi jatkossakin kovin varovainen liikkumisen kanssa.
Oppi istumaan kyllä 7,5 kk:n iässä mutta ryömimään lähti vasta 9 kk:n iässä, konttaamaan 10,5kk ja kävelemään 1v 2 kk. Ikinä ei neuvolassa ilmaistu mitään huolestumista, todettiin vaan, että lähtee, kun ehtii. :) Ei siis oltu fysioterapeutillakaan. Kuitenkin aina minusta tuntui, että ei ole liikunnallisesti kovin lahjakas, vaikka siis kiipeili ja juoksi paljon. Siksi laitettiin lastentanssiin, ja nyt esim. 4-vuotistarkastuksessa oli motoriikka hyvin kehittynyttä, lääkäri ihan kehui (5-vuotiaan tasolla).
Edelleen pyöräilee apupyörillä ja on aika arka tässä pyöräilyasiassa. Luistelukin oli viime talvena vielä sellaista kävelyliukua.
nyt 7 kuinen neiti. ei ryömi eikä istu ilman tukea, tuettunakin heikosti. vatsallaan pyörii napansa ympäri ja näin pääse hieman liikkumaan. tuntuu, että ryömimistä ei edes halua yrittää :). nyt alkanut viikko sitten nostelemaan peppuaan ylös, joten ajattelisin että neiti jättää ryömimisen väliin ja lähtee suoraan konttaamaan niin kuin äitinsäkin kuulemma ;).
ja jäntevyydestä kuin kysyit niin meidän tyttöä on jo heti vastasyntyneestä asti kehuttu harvinaisen jänteväksi ja tarkkaavaiseksi persoonaksi.
hienomotorisesti tyttö on kehittynyt hienosti. on todella näppärä pyörittelemään esineitä käsissään. 6 kk neuvolassa oli jo melkein pinsettiote, eli siis etusormi-peukalo ohjaa kättä tarttuessa.
kontannut, toinen käveli vuoden vanhana toinen vuosi ja kaksi kk. mutta hyvät lapset tulivat, osaavat lukea ja ei ole lukihäiriöitä, niinkuin väitetään, että tulee jos lapsi ei konttaa.
lähtee kyllä liikkeelle kun on aika...
nyt 7 kuinen neiti. ei ryömi eikä istu ilman tukea, tuettunakin heikosti. vatsallaan pyörii napansa ympäri ja näin pääse hieman liikkumaan. tuntuu, että ryömimistä ei edes halua yrittää :). nyt alkanut viikko sitten nostelemaan peppuaan ylös, joten ajattelisin että neiti jättää ryömimisen väliin ja lähtee suoraan konttaamaan niin kuin äitinsäkin kuulemma ;).
ja jäntevyydestä kuin kysyit niin meidän tyttöä on jo heti vastasyntyneestä asti kehuttu harvinaisen jänteväksi ja tarkkaavaiseksi persoonaksi.
hienomotorisesti tyttö on kehittynyt hienosti. on todella näppärä pyörittelemään esineitä käsissään. 6 kk neuvolassa oli jo melkein pinsettiote, eli siis etusormi-peukalo ohjaa kättä tarttuessa.
Nyt on 11 kuukautta ja oppi juuri konttaamaan. Ryömimisen oppi 8,5 kk ikäisenä, ja istuu vieläkin aika hatarasti. Hän kuitenkin osaa itse mennä polvi-istuntaan konttausasennosta, ja siinä istumista rakastetaan :). Mutta tosiaan tuo jalat suorina edessä -istuminen on aika kamalaa, kun siitä on pari kertaa kaaduttu ja lapsi nyt sitä niin varoo.
Meilläkin on siis ihan selvästi tuollainen varovaisempi lapsi, joka kolme kuukautta harjoitteli konttausasentoa ennen kuin viimeinkin lähti liikkeelle - ja hallitsi liikkumisen täysin ensi hetkestä. Älkää turhaan tuijotelko oppaita, lapset kyllä lähtevät liikkeelle silloin kun se vain tuntuu heistä hyvältä! Meillä ei onneksi neuvolantäti hermoillut tai hermostuttanut meitä lainkaan.
kääntyi mahalleen 6,5-kuisena, istui 7-kuisena ja sitten istui kuin tatti 11-kuiseksi, jolloin alkoi kontata. Nyt on 12 kk ja vaivoin nousee ylös. Kävelystä ei ole hajuakaan. On tosi varovainen.
oli tuollainen hitaasti liikkeellelähtenyt. Oppi kääntymään vatsalleen vasta noin 7-kuisena, ryömimään lähti 10-kuisena, konttaamaan 11-kuisena. Kävelemään lähti 13-kuisena. Istumista en kyllä muista - 7-kuisena ei ainakaan vielä istunut.
Siksi haluasin kommentoida, että aikoinaan neuvolassa oltiin kovin huolestuneita tytön hitaasta liikkeellelähdöstä ja jouduimme siksi käymään puoli vuotta fysioterapiassa. Terapeutti oli alusta saakka sitä mieltä, että normaalisti kehittyvä tyttö eikä mitään hätää. Tyttö sitten ottikin ikätoverinsa kiinni ja nyt 4-vuotiaana on liikunnallisesti todella taitava. Kiipeilee paremmin kuin 7-vuotias veljensä, pyöräilee ilman apupyöriä jne. Eli ainakaan meidän tapauksessamme tuo hitaus ei todellakaan ollut merkki mistään.