1-vuotiaasta viikko erossa,miten selviän??
Miten selviän ja olenko mielestänne huono äiti,kun jätän juuri 1-vuotta täyttävän lapsemme kotiin isän ja hoitajan hoivaan viikoksi,kun lähden reissuun.
Tiedän ,että tulee kauhea ikävä,mutta mitenhän selviäisin ettei ikävästä tule sietämätön. kauhistuttaa jo valmiiksi jättää tuo rakkaani tänne,mutta mitään järkeä ei ole mukaankaan ottaa lomalle.imetyksenki juuri lopetin.
Toivottavasti selviän järjissäni ;)
Kommentit (25)
Hyvin meni reissu ja hyvin pärjäsi lapsi isovanhemmillaan.
Kaikki ennallaan ja lapset normaaleja.
Ikäväkään ei päässyt minulla kasvamaan valtavaksi.
24 minkä ikäinen lapsesi oli?
minulla täyttää juuri vuoden.Tuntuu,että paljon helpompi olisi jättää vaikka 1v 3kk ikäinen,mutta vuoden ikäinen on juuri siinä rajoillä jätänkö.
Pitää yrittää kestää ikävää...ei kait se muu auta
ap
Miten voit miettiä vain itseäsi, miten sinä selviät. Sinulle viikko on viikko, mutta lapselle paljon pitempi aika (suhteessa elettyyn elämään). Yksivuotias ei ymmärrä, miksi olet lähtenyt eikä sitä, ettei se ole hänen vikansa.
Jos olet lapsen ykkösvanhempi kuten äidit usein ovat, hän on kiintynyt nimenomaan sinuun. Isä muodostuu asteittain tärkeämmäksi, mutta tuskin vielä tuossa iässä.
Kannatan ehdottomasti äidin säännöllistä tuulettamista, mutta eikö parin päivän reissu riittäisi?
"Eiköhän sairaalareissu tai muu pakollinen meno ole eri asia..." Ja yksi vuotias siis ymmärtää, että äiti on sairaalassa eikä huvittelemassa?! Noin pienelle lapselle äiti on pois on äiti on pois, ei sillä väliä onko äidillä kivaa vai ei. Siis lapselle. Enkä nyt aja takaa sitä, että vanhempien pitäis syyllisyyttä tuntea sairasteluistaan.
vaan että sairaalareissulle ei tosiaan voi mitään ja siksi siitä ei kannata kantaa huolta; lomalle taas "voi" paljonkin, enkä oikein tajua miksei koko perhe sitten voi lähteä lomalle yhdessä (ja suunnitella sellaisen loman, johon lapsikin "sopii")?
Vauva on ollut minun ja mieheni kanssa yhdellä reissulla ,kun hän oli puolivuotias ja nyt lähden ystävieni kanssa reissuun ja harkitsin pitkää otanko mukaan lapsen... Mutta mieheni sanoo kokoajan ,että ei oo sen ikäistä järkeä ottaa sinne mukaan...jos ollaan rannalla konttailee veteen,syö hiekkaa ym ja olishan se luksusta 4 lapsen äidille olla viikko ihan itekseen.
Tottakai mietin miten vauvalla menee täällä,mutta toisaalta omassa kodissa turvallista olla ja isä suurimman osan ajasta hoitajana.
mietin kauan jääköhän traumoja...
nyt olen päättänyt ,että järkevämpi jättää lapsi kotiin.'
yksi psykologi sanoi,että jos lapsella on muuten turvallinen elämä niin luulee,että viikon erossa oleminen äidistä hyvässä hoidossa ei pitäisi traumoja jättää,mut koskaan ei tietenkään voi varma olla...
viikonlopun olen noin kuukausi sitte ollut erossa lapsesta tai yhden yön ja tosi hyvin oli mennyt.
Mietin tosiaanki miten selviä olla erossa viikon rakkaasta kullastani.
t,AP
lapsi on isänsä hoivissa ja pärjää oikein hyvin.
Jos olisin itse päässyt viikoksi lomalle niin olisinpa ollut onnellinen.
Isälle ja lapselle tekee oikein hyvää olla kahdestaan - eikä viikko nyt niin pitkä aika ole; hyvin se menee.
Pakko on kuitenkin tähän kirjoittaa ihan ihmeellinen juttu, mitä meidän 2v5kk lapsi on nyt alkanut muistella vuoden takaa...
Eli minä olin viime syksynä kaksi päivää poissa kotoa, lähdin viettämään viikonloppua ystävien kanssa. Olin poissa siis yhden yön. Lähdin reissuun la aamuna junalla, mies ja lapsi olivat saattamassa. Palasin kotiin su iltana, mies ja lapsi olivat vastassa.
Lapsi oli ikävöinyt illalla ja yöllä perääni melkoisesti, mutta päivät olivat menneet hyvin.
Kun astuin junasta ulos, menin halaamaan miestä ja lasta. Lapsi oli kuin ei olisi tuntenutkaan. Ei hymyillyt tms, oli tosi loukkaantunut. Suli kuitenkin melko pian, sitten olikin oikea sylimyyrä monta päivää. Yhtä aurinkoa, halaili koko ajan ja kiehnäsi onnellisena kainalossa. Kaikki hyvin siis, koko episodi unohtui nopsaan.
Nyt sitten viime viikolla lapsi leikki junaradallaan, ja aloitti yht'äkkiä leikin: "äiti menee poiissss.... Hei hei äiti... Yhyy minua itkettää.. Minne äiti menee...?"
Me katsottiin toisiamme monttu auki mun miehen kanssa, että ei voi olla todellista. Miten ihmeessä hän voi muistaa tuollaisen jutun?! Siitä on VUOSI. Sen jälkeen ei olla juna-asemalla käytykään! Enkä ole ollut lapsesta yötä erossa.
Ihan spookya :D Me sitten käännettiin leikki niin, että mentiin siihen mukaan ja sanottiin "voi miten ihanaa, äiti tuli takaisin!" ja "eihän se äiti viipynytkään kauaa, sieltä se jo tulee junalla takaisin! Ei mitään hätää..."
Mutta tämä opetti minulle, että kyllä niille pienille ihan oikeasti voi joku muistijälki jäädä. En olisi uskonut, mutta pakko on tämän jälkeen. Ja siis ihan turvassa täällä kotona poika oli isänsä kanssa, eikä aikaisemmin kuin nyt vuoden päästä ole kyllä millään lailla tuosta "oireillut", että sinällään en ole tippaakaan huolissani :D Mutta kyllä ne pienet muistaa.
Itse kyllä sain viikonloppureissusta PALJON voimaa jaksaa taas arkea, eli lähtisin uudestaan jos sama tilanne toistuisi :)
siihen lopputulokseen siis tulin pitkän ajan mietittyä,että jätän lapsen kotiin... ja olen tässä yrittänyt käydä asiaa läpi. Mutta luulen ,että ikävä tulee olemaan kova...
onko muilla kokemuksia noin pienen lapsen erossa olemisesta??
ap
Mietit vaan että miten sinä selviät! Mieleesi ole siis kertaakaan tullut miten 1 vuotias lapsesi siitä selviää! Mutta onhan sinun viikon lomasi huomattavasti tärkeämpää kuin 1 vuotias lapsesi!
-- olen varmaan tosi paska mutsi mutta en vaan tajua tuota ettei voi mitenkään jättää lasta muiden hoitoon. Siis mitä, minä ainakin voin, etenkin isälle ihan hyvillä mielin.
Yksivuotias -> yhden yön erossa olo on jees. Sen enempää ei.
Miten ihmeessä sä pystyt ap LOMAILEMAAN jos pieni lapsesi ei ole kanssasi? Sen mä jotenkin vielä ymmärtäisin, että jos olisi työmatka ja olisi ihan pakko, mutta että huviksesi meinaat lähteä?
No ehkä sun lapsen onkin parempi ilman sua.
Olin sairaalassa ja mies ja lapsi kävi aika usein minua katsomassa, mutta ei välttämättä joka päivä.
Tuntui todella kurjalta kun viimein pääsin kotiin niin lapsi katsoi minua kuin halpaa makkaraa. Oli aivan ihmeissään mitä äitä jatkaa matkaa samaan autoon eikä jää siihen sairaalan ovelle. Kotona oli sen ensimmäisen illan ihmeissään ja nojautui enemmän isäänsä, mutta sen jälkeen homma normalisoitui.
Ja aivan varmasti ei ole jäänyt traumoja tai jos on jäänyt ja ilmenee joskus myöhemmin niin minä en valitettavasti sille voi minkään.
ja itse otat lomasta kaiken irti ja ostat paljon tuliaisia lapselle. Minulla ikävä pysyy aisoissa kun etsin kaikkea kivaa pientä lapselle sitten annettavaksi. :)
mulla on 2 ja 4 vuotiaat lapset.. Lapset oli isän kanssa viikon ja minä en ole koskaan aiemmin ollut lapsien luota pois yhtä yötä kauempaa..
Hyvin meni kuitenkin, soitettiin joka ilta hyvät yöt ja parina päivänä mesetettii kameran kanssa :) Lapset oli ihan innoissaan tuliaisista kun tulin levänneenä pois eikä niille mitää traumoja jäänyt..
Ei se 1 vuotias ole sen kummempi jättää kuin 2 vuotiaskaan, kun vain on hyvä hoitaja ja soitat lapselle, että kuulee äänen, niin ettet ole pallolta tippunut ;)
ei mitään puhuisikaan. Luulen, että äidin äänen kuuleminenkin riittää =)
Olin sairaalassa ja mies ja lapsi kävi aika usein minua katsomassa, mutta ei välttämättä joka päivä. Tuntui todella kurjalta kun viimein pääsin kotiin niin lapsi katsoi minua kuin halpaa makkaraa. Oli aivan ihmeissään mitä äitä jatkaa matkaa samaan autoon eikä jää siihen sairaalan ovelle. Kotona oli sen ensimmäisen illan ihmeissään ja nojautui enemmän isäänsä, mutta sen jälkeen homma normalisoitui. Ja aivan varmasti ei ole jäänyt traumoja tai jos on jäänyt ja ilmenee joskus myöhemmin niin minä en valitettavasti sille voi minkään.
ole vähän eri asia kuin lomailu tai muu huvittelu? Itse en jättäisi vuoden vanhaa kuin ehkä max. 3 päiväksi, sitten voisi tulla kummallekin iso ikävä (olen kerran ollut työmatkalla yhden lapsista ollessa 1 v, yhden yön, ja miehen mukaan - joka oli siis kotona - lapsi oli todella itkuinen ja joutui kanniskelemaan häntä yölläkin, vaikkei tavallisesti enää tuossa iässä heräillytkään öisin).
poissa kun vauva oli 8 kk. Kyseessä oli työhön liittyvä matka, josta en halunnut kieltäytyä. Ei minulla ainakaan ollut mitään vaikeuksia lähteä - isä jäi siksi aikaa kotiin vauvan kanssa ja kaikki meni hyvin.
Kumma kun ei koskaan kyseenalaisteta sitä, onko huono ISÄ kun lähtee matkalle vauvan ollessa 1-vuotias??
oikein hyvillä mielin. Lapsihan jää isän luokse. En ymmärrä noita muutamien moraalisaarnoja täällä, ihan käsittämätöntä. Isä ja äiti ovat molemmat lapsen vanhempia. Mitään älämölöä nämä kritisoivat akat eivät nostaisi, jos isä lähtisi viikoksi lomalle. Tekee vain hyvää lapsen isäsuhteelle viettää laatuaikaa kahdestaan isän kanssa. Se on hieno tilaisuus m yös isälle lujittaa suhdetta lapseen. Äidin, sekä isän, on hyvä joskus olla pois lasten luota, koska lapsi tottuu ja oppii, että vaikka äiti/isä olisi hetken poissa, he tulevat kyllä takaisin. Tämä on lapsen kehityksen kannalta vain positiivinen asia.
kokemuksia pienen jättämisestä viikoksi ja erossa olosta??????? ap