Viikonloppujen päivärytmiongelma
Meillä nuorempi lapsi herää aikaisin, oli arki tai viikonloppu. Hoidetaan tuo aamuherääminen miehen kanssa puoliksi, minä saan nukkua lauantaina, mies sunnuntaina.
No minä herään klo 9 viimeistään ja suht ok menee lauantai, mutta mies nukkuu sunnuntaina 10-11 asti, aamiaisen syö hitaasti ehkä tunnissa. Sitten kun yritän kysellä joko olis lounaan aika tuossa 14 aikaan, niin eihän sillä silloin vielä ole nälkä. Kuitenkin haluisin pitää kiinni yhteisistä aterioista edes viikonloppuisin, koska arkisin emme ehdi syödä yhdessä. Mies syö sitten marttyyrinä ihan vähän ja tilaa myöhemmin pitsan.
Kommentit (15)
Mitä jos teillä olisi brunssi sunnuntaisin? Mies ei söisi aamiaista, vaan kaikki söisivät yhdessä puolen päivän aikaan.
Aikuisellekaan ei ole suositeltavaa muuttaa jatkuvasti päivärytmiä. Entä jos mies nousisi aamiaiselle ja menisi sitten takaisin mukkumaan?
eiks se vois syödä niitä tehtyjä ruokia sit myöhemmin?
Suuosittelen lounaan aikaistamista, brunssia tai luopumista yhden päivän yhdessä syömisen stressaamisesta...
kuulostaa vaan tosi loistavalta tavalta välttää ulkoilut yms. "velvollisuudet" sunnuntaisin.
Voisitteko laittaa jonkin rajan siihen, mihin asti viikonloppuisin saa nukkua? Tai sitten voisitte sopia, että aikaisemmin herännyt hoitaa aina ulkoilut ja myöhemmin herännyt laittaa lounaan yhdessä sovittuun aikaan.
Minkä ikäisiä teidän lapset on? Meillä ainakin on vielä niin pienet lapset, että ruokailut on vapaapäivinäkin aina samaan aikaan ja koko perhe syö silloin. Meillä ei itse asiassa kukaan syö yhteisten ruoka-aikojen ulkopuolella (tai no, voidaan miehen kanssa syödä iltapalaa, vaikka lapset olisivat jo nukkumassa :)). Ei tulisi kyllä mieleenikään tilata itselleni pitsaa ja syödä sitä yksinäni...
Muu perhe herää 9.30 - 11.
Kaikki syö aamupalaa, kun haluavat. Lounas on kaikille yhtä aikaa, mutta vasta iltapäivällä. Mun mielestä lomalla ja viikonloppuisin voi heittää rutiinit romukoppaan ja mennä mutu-fiiliksellä. Jos teillä on aikaisin herääviä lapsia, heille voi antaa välipalaa enne varsinaista yhteistä ateriaa.
Perheessämme kaikki muut miestä lukuunottamatta on aamuvirkkuja. Erityisesti lapset haluavat herätä ennen kukonlaulua (Huoh!).
Olemme sopineet että viikonloppuisin elämme ruokailujen suhteen kuin miestä ei olisikaan. Vuosia nimittäin odottelimme ja sumplimme ylimääräisiä välipaloja yms. Nyt sitten aamupala on n. klo 7-8 (ensiksi katsotaan lastenohjelmia nauhalta) ja lounas klo 12 reikä reikä. Jos mies haluaa tulla silloin syömään niin tulkoon, jos ei halua, niin ei tule. Samaa ruokaa kuitenkin syö sitten myöhemmin.
Kieltämättä on tullut sanottua kerran jos toisenkin miehelle, että minusta ei ole kovin kivaa se, että mies nukkuu puolet viikonlopusta, mutta eipä tuota aikuista miestä voi tässä asiassa oikein käskeäkään. Jonkinlainen kompromissi ehkä on kuitenkin saavutettu. Ennen lapsia nukkui siis vielä monta tuntia pidempään, usein iltapäivään asti.
Lasten rytmiä ei viikonlopun aikana mitenkään saa käännettyä. Lomilla sentään nukkuvat hitusen pidempään jos useita päiviä menevät nukkumaan myöhään.
Koska itse toki mieluusti vietän aikaa viikonloppuiltaisin miehen kanssa, niin omat unet hieman lyhyiksi. Olen kuitenkin jo luovuttanut sen suhteen, että saisin miehen ylös 6 aikoihin avustamaan pienintä ja sopimaan tappeluita. Ehdin aina herätä täysin ennen kuin mies saa aivonsa käyntiin.
Saa nukkua myöhään, tehdä mitä huvittaa ja saa sinunkin huomiosi viikonloppuisin ("Koska itse toki mieluusti vietän aikaa viikonloppuiltaisin miehen kanssa, niin omat unet hieman lyhyiksi"). eihän hänellä ole MITÄÄN syytä muuttaa tapojaan?!
Meillä oli aikoinaan sama ongelma mutta kun isäntä huomasi että en ole kaikkein vastaanottavaisemmalla tuulella ehtoosti muksujen nukahdettua passattuani koko perhettä aamukuudesta niin jo rupesi äijällä raksuttamaan. Nyt homma toimii hienosti ja viikonloput ovat koko perheelle mukavia.
ja jatkaa siksi vielä :).
Jos miehenne nukkuvat pitkään viikonloppuina, niin ehtivätkö he kuitenkin tehdä oman osuutensa kotitöistä, lastenhoidosta jne.? Puuhailevatko he lasten kanssa myöhemmin illalla ja imuroivatko kenties muun perheen ollessa jo nukkumassa?
#2 kertoikin jo lähtevänsä vastaavasti illalla omiin menoihinsa, mutta miten teillä muilla aamuherääjillä on tapana? Heräävätkö miehenne kuitenkin ajoissa, jos olette menossa vaikka johonkin koko perheen tapahtumaan?
Olkoon syömättä jos ei ole nälkä, mutta kyllä ruoka pitää laittaa lasten ehdoilla.
Sitten asia on eri, kun lapset ovat isompia eikä rytmin ylläpito ole enää niin tarkkaa.
Mun mielestä lomalla ja viikonloppuisin voi heittää rutiinit romukoppaan ja mennä mutu-fiiliksellä. Jos teillä on aikaisin herääviä lapsia, heille voi antaa välipalaa enne varsinaista yhteistä ateriaa.
En missään nimessä noudata kaikkia rutiineita hiki päässä, mutta ainakin meidän perheessämme lapset pitävät kiinni niistä rutiineista. Toki kovalla harjoittelulla voidaan tehdä uusia viikonloppurutiineja.
Minua ainakin ärsytti aiemmin viikonloppuina se jatkuva napostelu. Siitä tuli ihan öklö fiilis itsellekin ja maha kaipasi "oikeaa ruokaa" kun odoteltiin miehen nälkää.
Meillä yleensä ekaksi aamupalaksi (klo 6) annetaan lapsille jotain helppoa, jotta äiti herää vähitellen koomasta. Eli porkkanat tai omenat käteen ja lasilliset mehua pahinpaan nälkään. Sitten vähitellen laitan oikeaa aamupalaa, eli puuroa (jota lapset aina toivovat) tai voileipää jos äitiä laiskottaa vielä. Aamupan jälkeen otetaan karkkipäivän karkit. Kauhea "On nälkäää! Koska syödään? -valitus alkaa jo 10.30, eli siihen aikaan kun esikoisella on normaalisti ruoka koulussa (hirveän aikaisin mielestäni). Siinä välissä voidaan vielä ottaa vähän vihanneksia tai hedelmiä lisää, tai vaikka pieni voileipä. Usein kuitenkin olen kovana, että nyt ei vielä syödä. Lounas sitten klo 12. Jos mies saisi päättää niin se lounas olisi klo 15 tai myöhemminkin, johon mennessä oltaisiin syöty niin kamalasti välipalaa, että helpompaa on syödä se kunnollinen ruoka.
t. 8
kevyt loiunas te, joilla on nälkä, ja illalla sitten päivällinen kaikki yhdessä.
kevyt loiunas te, joilla on nälkä, ja illalla sitten päivällinen kaikki yhdessä.
Jos niin jostain syystä käy, niin se pitkään nukkuja jättää aamupalan kokonaan väliin. Lounas on aina tiettyyn aikaan, ja kaikki syövät sen yhdessä.
Olen nyt vuosien saatossa tullut tulokseen, että jos mielestäni parisuhteemme AINOA ongelma on se, että mies nukkuu viikonloppuisin pitkään, niin meillä menee todella hyvin.
Mies on kyllä iltapäivästä iltaan ihan ahkera poika (taputusta päälaelle), eli ei hän mikään lusmu ole. Usein lähtee iltapäivällä lasten kanssa retkeilemään lasten kanssa tai ostoksille lasten kanssa, eli minä saan röhnöttää kotona kahvikupin ja suklaalevyn kanssa ihan rauhassa.
Sille mies taas ei voi mitään, että olen herkkäuninen, enkä saa unen päästä kiinni aamulla enää millään. Työaamuinakin herään ennen kellonsoittoa johonkin kolahdukseen tai ajatukseen.
Jos olisimme molemmat yhtä aamu-unisia olisi aamuvuorojen jakaminen selvempää. Nyt minun "menetykseni" ei ole yhtään niin suuri kuin miehen, jos joudun heräämään tuntia aiemmin kuin muuten heräisin. Sitä paitsi olen usein ensimmäisenä hereillä, toki miehen kainalossa rauhallisesti makoilemassa.
t. 8
Mies valuu tietokoneelle ensin pariksi tunniksi "heräilemään" siitä puolen tunnin istunnolle vessaan ja sitten keittiöön ihmettelemään jotain suuhun pantavaa.
Siihen mennessä me muut ollaan jo syöty, pedattu sängyt, puettu ja ulkoiltu.
Yleensä miehen aamupalan jälkeen rupean kattamaan lounasta pöytään.
Mutta mitäs siitä! Loppupäivän touhutaanki sitten yhdessä tai karkaan omille teilleni.
Mies lämmittäköön itselleen mikrossa ruuan sitten kun on nälkä.