kotiäitinä oleminen on yksinäistä
Monet menee varmaan sen takia töihin ku ei kestä yksinäisyyttä mitä kotiäitinä oleminen on.
Mulla on tosi yksinäistä, ei oikein aikuisseuraan pääse.
Kommentit (10)
tähän yleisin neuvo on "käy perhekahvilassa/-kerhossa, muskarissa" tms...
Hyvähän niiden on näin sanoa, keillä nämä ovat lähellä kotia, paikkoja löytyy ja oma terveyskin sen kestää.
Itse olen kotiäitinä vastoin omaa tahtoani; töihin olisin palannut nyt kuopuksen yksivuotissynttäreiden aikoihin (kuten muidenkin lastemme kohdalla, hyi minua...), lääkäri määräsi minut kuitenkin sairaslomalle. Mutta koska lapset ovat kotona hoidettavinani, Kelan mielestä olen kotiäiti, jolleppa ei sitten sairauspäivärahaa tipukkaan! Lapset pitkästyvät kotona, ulos kun en heitä pahemmin jaksa viedä, puhumattakaan kerhoista tai muista "riennoista". Ja koska oma terveyteni on se mikä se on, on suorastaan vaarallista pitää lapset kotona. Vaan kas, koska olen kotona (vaikkakin siis sairaslomalla), hoitopaikan saaminen ei olekkaan itsestäänselvyys...
Ja yksinäisyys vain pahentaa oloani.
tähän yleisin neuvo on "käy perhekahvilassa/-kerhossa, muskarissa" tms...
Hyvähän niiden on näin sanoa, keillä nämä ovat lähellä kotia, paikkoja löytyy ja oma terveyskin sen kestää.
Itse olen kotiäitinä vastoin omaa tahtoani; töihin olisin palannut nyt kuopuksen yksivuotissynttäreiden aikoihin (kuten muidenkin lastemme kohdalla, hyi minua...), lääkäri määräsi minut kuitenkin sairaslomalle. Mutta koska lapset ovat kotona hoidettavinani, Kelan mielestä olen kotiäiti, jolleppa ei sitten sairauspäivärahaa tipukkaan! Lapset pitkästyvät kotona, ulos kun en heitä pahemmin jaksa viedä, puhumattakaan kerhoista tai muista "riennoista". Ja koska oma terveyteni on se mikä se on, on suorastaan vaarallista pitää lapset kotona. Vaan kas, koska olen kotona (vaikkakin siis sairaslomalla), hoitopaikan saaminen ei olekkaan itsestäänselvyys...
Ja yksinäisyys vain pahentaa oloani.
Olen kotona kolmen muksun kanssa kodinhoitotuella. Jos nyt menisin töihin, vuorotyö, saisin 50e enempi käteen kuin nyt, jos lasketaan vaan lasten hoitomaksut + bensat töihin ja takas, et ei paljon motivoi, ja kokopäivätyö kyseessä, ei osari.
oikeus hoitopaikkaan olit töissä tai kotona.
t. Yksi kotiäiti, jonka ei ole tarvinnut tätä oikeutta käyttää.
tähän yleisin neuvo on "käy perhekahvilassa/-kerhossa, muskarissa" tms...
Hyvähän niiden on näin sanoa, keillä nämä ovat lähellä kotia, paikkoja löytyy ja oma terveyskin sen kestää.
Itse olen kotiäitinä vastoin omaa tahtoani; töihin olisin palannut nyt kuopuksen yksivuotissynttäreiden aikoihin (kuten muidenkin lastemme kohdalla, hyi minua...), lääkäri määräsi minut kuitenkin sairaslomalle. Mutta koska lapset ovat kotona hoidettavinani, Kelan mielestä olen kotiäiti, jolleppa ei sitten sairauspäivärahaa tipukkaan! Lapset pitkästyvät kotona, ulos kun en heitä pahemmin jaksa viedä, puhumattakaan kerhoista tai muista "riennoista". Ja koska oma terveyteni on se mikä se on, on suorastaan vaarallista pitää lapset kotona. Vaan kas, koska olen kotona (vaikkakin siis sairaslomalla), hoitopaikan saaminen ei olekkaan itsestäänselvyys...
Ja yksinäisyys vain pahentaa oloani.
järjestyisi edes perhetyöntekijää, eikä silloin kaan olisi päivittäisestä "avusta" kyse. Eikä perhetyöntekijä edes tekisi niitä kotitöitä puolestani, hoitaisi lapsia puolestani, vaan täkäläinen versio perhetyöntekijän tehtävistä on lähinnä opastaa arjen pyörittämisessä, kartoittaa perheen tilannetta.
Suurin ongelma on KELA, jolle kuuluu kiitos siitä, että varaa laittaa lapsia osapäivähoitoon ei ole, koska minulla ei olisi mitään tuloja. Ja taas nyt aino tuloni on kotihoidontuki, jolla taas ei voi maksaa laskuja! Näin ollen, vastoin lääkärin määräyksiä, joudun lähtemään takaisin töihin. Ottaako Kela siitä vastuun kun kuntoni romahtaa ja kenties kuolen? Tuskin.
mutta kun paikka lapsille ei ole hoitopaikassa. Tai ehkä hoitopaikka löytyisi kauempaa, mutta kuka lapset veisi ja toisi? Itse en pysty, ja miehen työajat taas ovat sellaiset, ettei kovin moni hoitopaikka ole edes auki aamulla riittävän aikaisin, saati illalla riittävän myöhään. Ja hoitajan löytyminen kotiin on likipitäen mahdotonta.
Olen kotona kolmen muksun kanssa kodinhoitotuella. Jos nyt menisin töihin, vuorotyö, saisin 50e enempi käteen kuin nyt, jos lasketaan vaan lasten hoitomaksut + bensat töihin ja takas, et ei paljon motivoi, ja kokopäivätyö kyseessä, ei osari.
Minua ainakin motivoi työ itsessään, ihan sama jos siitä saisi nyt 50 euroa enemmän kuin kotonaolosta. Onneksi tulee about 3000 euroa käteen enemmän kuin kotona ollessa joten sekin on kiva :)
Periaatteessa meillä on puistoja suht lähellä, mutta lähteminen on niin vaikeaa. Rattaat ovat todella hankalassa paikassa ja vauvan ja tavaroiden raahaaminen kolmannesta kerroksesta on turhauttavaa. Ratkaisu on ettemme lähde kahdestaan. En tunne puistosta ketään ja kaikilla näkyy olevan jo tuttuja ennestään. Onneksi lapsi on niin pieni ettei kaipaa puistoja.
Täältäkin saa jatkuvasti lukea, kuinka "pää ei kestänyt" kotonaoloa. Ja samaan hengenvetoon vittuilua siitä, kuinka "helppoa on olla kotona". Aivan: kaikkien pää ei kestä työyhteisön puutetta, lastenhoidon sitovuutta, taukojen puutetta, kotihommia nonstoppina jne. Ja sitten on paineita lällätellä niille, jotka kestää.
aattelin vaan että ehkä ollaan yksinäisiä täällä jossain samoilla kulmilla?!