G: Oletko omasta mielestäsi täydellinen vai epätäydellinen äiti?

en usko että täydellistä äitiä oliskaan

Olen laiska mittapuuni mukaan, vaikka teenkin paljon. Sulkeudun omaan maailmaani mm. netin äärelle kun voisin olla enemmän lasten kanssa. Ulkoilutan lapsia liian vähän.

Sun mielestä täydellinen äiti olis siis marttyyrimainen uhrautuja, joka pyytettömästi vaan passasi muita?? Ei kai sentään.



"Itse voin sanoa, että en ole täydellinen äiti (enkä ihminen, puoliso), KOSKA olen joskus väsynyt, en jaksa joka hetki olla virtaa täynnä ja suorittaa, en halua olla muille piika ja pelkkä korva vaan haluan, että myös minun mielipiteet ja tarpeet otetaan perheessä huomioon. Lisäksi en ole kyvykäs arvostelemaan muita ihmisiä heidän tekemistään ratkaisuista ta elämän valinnoista, koska olen itsekin tehnyt virheitä."

et äiti joka aina hymyilee ja jaksaa touhuta lasten kanssa vaikka mitä,ulkoilee joka ikinen päivä useemman tunnin,ei huuda, ei vie tarhoihin.aina valmis kaikkeen jne.jne

osallistuu kaikkiin toimintoihin.ym. hankalahan toi täydellisyys on määrittää joo.mut noi mitä heitin antaa ehkä osviittaa siihen mitä yritän hakee asialla.vai antaako

sanonut olevani täydellinen. joskus parempi ja joskus huonompi eli niinku laitoin - siltä väliltä-

Sen sijaan on huolestuttavaa, kuinka meidän nykypäivän äitien odotetaan olevan täydellisiä: loistavia, pitkää päivää tekeviä uraohjuksia töissä, täydellisiä, reiluja, muumimamman rauhallisia ja pullantuoksuisia kasvattajia kotona lapsille, hauskoja, hyviä (ja seksuaalisia) kumppaneitä puolisoillemme, kauniita ja hoikkia, hyvin pukeutuvia ja itseään tunnollisesti hoitavia naisia, tehokkaita siivoojia ja organisoijia työpäivän jälkeen kotona, trendikkään ruoan laittajia ja mitä vielä. Kaikki pitäisi tehdä erittäin hyvin jollei täydellisesti. Stop sanon minä! Olen saanut tarpeekseni näistä kirjottamattomista odotuksista, joita meille naisille langetetaan. Vaikka sovin enemmin tai vähemmin em. tuntomerkkeihin, niin nyt riittää. Relataan äidit ja otetaan ensi viikko ihan lunkisti!



T: äiti joka ei halua tällä viikolla pingottaa.

En edes yritä olla täydellinen. Menen varmaan liiankin alta riman. Puolustaudun sillä että kai periaatteessa tylsyys auttaa lapsia kehittämään omaa luovuuttaan...

Tässä hyvä kirjoitus nykypäivän naisen tai äidin roolista. Otetaan rennosti.

Sun mielestä täydellinen äiti olis siis marttyyrimainen uhrautuja, joka pyytettömästi vaan passasi muita?? Ei kai sentään. "Itse voin sanoa, että en ole täydellinen äiti (enkä ihminen, puoliso), KOSKA olen joskus väsynyt, en jaksa joka hetki olla virtaa täynnä ja suorittaa, en halua olla muille piika ja pelkkä korva vaan haluan, että myös minun mielipiteet ja tarpeet otetaan perheessä huomioon. Lisäksi en ole kyvykäs arvostelemaan muita ihmisiä heidän tekemistään ratkaisuista ta elämän valinnoista, koska olen itsekin tehnyt virheitä."

vaan jokaisen omasta mielipiteestään ja miten itse kokee oman äitiytensä ja määrittelee sen.

En tarkoittanut täydellisen äidin olevan suorittaja, en ajattele niin. Ajattelen omasta mielestä, että epätäydellisyyteen kuuluu omalla kohdallani joinakin päivinä jaksamisen riittämättömyys. Se on vain oma mielipiteeni.

ap

Parhaani olen yrittänyt, mutta pahoja virheitä tullut tehtyä esikoisen murrosiän kanssa, nyt jo parikymppinen. Olen ottanut opikseni ja nuoremmat lapset pääsevät tässä suhteessa helpommalla (yritän välttää samoja virheitä, joita esikoisen kanssa tein).

niin sanoisin, että noista kahdesta olen se täydellinen!!

Rakastan heitä enemmän kuin mitään muuta, mutta en jaksaisi leikkiä heidän kanssaan läheskään niin paljon kuin he haluaisivat, en jaksa ulkoilla läheskään niin paljon kuin varmaan olisi heille hyväksi, en jaksa laittaa aina niin terveellistä ruokaa kuin pitäisi, en jaksa kuunnella heidän kiljumistaan ja riehumistaan lähellekään niin tyynenä kuin varmaan olisi syytä. Jne.

Olen omille lapsilleni hyvin epätäydellinen äiti, vaikka rakastankin heitä ehdoitta.

Olen omille lapsilleni täydellinen äiti.

mä ulkoilen ja touhuan lasten kanssa aika paljon, meillä on siisti koti ja useimmiten hyvät itsetehdyt ruoat ja leivonnaiset. Mutta mulla palaa pinna mielestäni liian usein. Huudan (jopa kiroan) silloin tällöin, heittelen tavaroita ja saatan joskus olla turhan ronski muutenkin.. Mutta kaipa se on oltava itselleen armollinen, kaikkeen ei vaan pysty.

toisinaan täydellinen, yleensä riittävä, välillä myös välttävä mutta harvoin huono äiti lapsilleni.



:)

täydellisestä puolisosta ja täydellisestä kodinkoneesta:D



Täydellisyyteen en pysty missään, mutta nuo kaksi ensimmäistä varmaan on ihan kivasti plussalla, viimeisin taas vähän vähemmän täydellistä...



Ei ikuisesti hymyilevä pullantuoksuinen madolla ole mikään ainoa ideaali. Hyvä äiti välittää, on kiinnostunut ja pitää turvalliset rajat. Vaikka välillä vähän ajattelisi itseäänkin tai hermostuisi tonttuiluun. Kun lasten elämä on normaalisti tasaista ja turvallista, se kestää poikkeuksiakin.



Pulla haisee hyvälle, mutta ei se mikään välttämttömyys ole.

Ei ikuisesti hymyilevä pullantuoksuinen madolla ole mikään ainoa ideaali.

Siis piti olla madonna, ei madolla. :D

Jossain asioissa olen mielestäni keskiveroa parempi, jossain keskiverto ja jossain sitten varmaan huonompikin.



Toisaalta, eiköhän se ole lapselle ihan hyväksikin huomata että aikuisetkaan eivät ole täydellisiä (kunhan nyt ei mistään väkivaltaisista, alkiiksista yms. puhuta, vaan ns. tavallisesta epätäydellisyydestä), ottaa vähän paineita pois.

Kukaan ei ole täydellinen, mutta jos joku kuvittelee sellainen olevansa, häneltä on joku ruuvi löysällä. Itse en yritäkään olla täydellinen, olen vain inhimillinen ja teen yleensä parhaani.

lapsilleni täydellinen äiti.



Inhimillinen olen kyllä eli teen virheitä, olen väsynyt enkä aina veny kaikkeen, mihin (jollain isommalla mittapuulla) pitäisi.



Mutta RAKASTAN omia lapsiani ehdoitta (mikä ei silti tarkoita, että hyväksysisin välttämättä kaikkia heidän tekojaan) ja tiedän pystyneeni välittämään tiedon tästä rakkaudesta heille.