Tähän pino keinoja joilla saatte lapsenne kivan tarhapäivän jälkeen mukisematta mukaan

kantaen ja auton survoen. Nimimerkillä kerran tarvi toi tehdä.

lapsi syliin ja kannan autoon. Toki mukisee, mutta se on voi voi..

ettei enää viitsisi kantaa?

muita keinoja kuin pyyntö ja sen jälkeen pois kantaminen. Mä en yksinkertaisesti JAKSAIS työpäivän jälkeen sitä teatteria jossa kinutaan ja pyydetään ja anellaan ja suklaapatukoita ja leluja luvataan jos nyt vaan pliiiiiiis tuut sieltä kotiin. Pienestä asti olen totuttanut lapsen siihen ettei kovin monta pyyntöä seuraa kun joutuu kannettuna lähtemään yhdestä sun toisesta asiasta, joten aika hyvin on totellut noin yleisesti ottaen.

joskus voin houkutella lasta jollain sellaisella joka tapahtuu joka tapauksessa, ei ektrana. Vaikka niin että lähdetääs, isi on jo tullut (tavallista aikaisemmin) kotiin. Tai tule, tänään on tortillapäivä (lapsen herkkua). Mutta ei siis mitään ylimääräisi lahjuksia, siitähän lapsi oppii että kannattaa käyttäytyä huonosti, jolloin saa palkinnoksi suklaapatukan.

Tuntuu, että minun lapseni on ainoa, joka ei suostu lähtemään tarhasta kotiin. Ei ole harvinaista, että lapsi saa kauhean raivarin, kun pitäisi lähteä ja sitten muiden lasten äidit tuijottaa. Ollaan kyllä ihan tavallinen perhe ja lapsella on kivaa kotonakin, mutta jostain syystä nuo tarhasta hakemiset on aina kriisin paikka.

sujuneet helposti, iltaulkoilusta on poika lähtenyt hyvillä mielin.



Mutta nyt... Jäin äitiyslomalle ja haen lapseni heti päiväunien jälkeen niin jo kaksi viikkoa, joka kerta joutunut kantamaan potkivaa lasta pukemaan. Aluksi ajattelin, että tuo loppuisi, mutta nyt jo kaksi viikkoa on jatkunut vastustelu.



Mun pitäisi muutenkin levätä mahd. paljon, koska ennenaikainen synnytys olisi vaarallinen joten tuo nostelu ja tappeleminen ei oo kovin hyväksi.

olen tehnyt hoitolapsille selväksi, että silloin kun haetaan, päiväkodista lähdetään.



Jos ei puhe auta, on siitä seuraamus. Tätä uhkausta ei kyllä ole ikinä tarvinnut toteuttaa.



Ihan hyvin päiväkodin henkilökunta voi tällätavoin vanhempia jeesata.

mun lapsia sieltä mukaan :D ja joo ovat todella tykänneet aina olla siellä!

Aikasemmin oli hakemiset hankalia kun ei poika halunut tulla pois. Raivareita ja huutoa koko kotimatkan. Sit keksin sellasen keinon että menin pihalle ilmoittamaan että tulin ja että käyn hakemassa pojan laukun jolloin hän saa ehkä kolme minuuttia pitempään leikkiä ja kotiinlähtö sujuu oikein mukavasti.

Tähän asti on tullut ihan mukisematta. Joskus on heittänyt ittensä lattialle, mutta hymy suussa, ei itkien että ei haluisi lähteä..

Poimin tarhalaukun ja sanon että noniin, nyt lähdetään. Ja tyttö nousee siitä ja lähdetään.