En ymmärrä taiteilijoita!

mainitsemasi taiteilija on kärrännyt pingviinin Pohjoisnavalle ja katsellut moista menoa. Voihan kyseinen ikävä tapahtuma tapahtua myös eläintarhassa.

Toisaalta nämä selittelijät ovat yleensä wannabe-taiteilijoita, jotka eivät itseään työllään elätä, mutta sitäkin suuremmalla suulla kertovat "taiteilustaan", ja varsinkin kapakassa.

Me oikeat taiteilijat teemme hyvin paljon taustatyötä niin alalla kuin alalla.

vieraantumisesta. Itselleen vieraaseen, näennäisestä omanlaiseen mutta todellisuudessa suorastaan vastakkaiseen ympäristöön heitetty jääkarhu voidaan nykyajan kaupunkilaisihmisen vertauskuva. Näennäisesti hän on oikeassa paikassa, osana ihmisyhteisöä, mutta se ympäristö, jonne hän kaipaa, on luonnon rauha. Hän haluaa tuntea olevansa osa suurempaa kokonaisuutta.

On!



Taiteellisuus on se tekosyy, jolla voidaan mitä tahansa puuhastelua yrittää oikeuttaa fiksuna toimintana - ja jota vielä pitäisi rahoittaa yhteiskunnan varoista.



Ongelma lienee taiteilijoiden ja taiteen instituutioiden kapeakatseisuudessa, osin myös taiteen idoelogiassa. Kapeakatseisuuden ongelma on suhteellisuudentajun puute. Kun aikansa täyttää omaa ja lähipiirinsä päätä vain keskinäisillä ajatuksilla, etäännytään laajempien ryhmien ajatuksista kohtuuttomasti. Taiteen ideologinen ongelma on nykyään uutuuden korostaminen esimerkiksi teknisen taidon kustannuksella. Arvostettavana näytetään pitävän mitä tahansa, mitä ei ennen ole tehty. Olkoon se sitten vaikka kilo paskaa lihakaupan altaassa. Tämähän tietenkin on yhteydessä ajatusmaailman suppeuteen.



Taide on tekosyy olla tyhmä. Usko tai älä... vaikka olen vallan akateemisesti koulutettu taiteentutkija, en pysty sydämestäni väittämään mitään muuta kuin että juuri tuon, minkä ap:kin näppikseltään päästi. Onneksi sentään vielä on lahjakkaita ihmisiä, joilla on taitoa ja suhteellisuudentajuakin.

tässä maassa on paljon myös sellaisia taiteilijoita, joiden työstä ihan vapaaehtoisesti maksetaan. Me myös elätämme itsemme tällä työllä. Osa vinkuu paikkaa tehdä duunia, tajuamatta, että ei autonkorjaajakaan saa tiloja kaupungilta.

Suomessa tosin vallitsee vielä Neukkulan jälkimainingit taiteessa, jossa kuvitellaan että valtion tulee maksaa kaikki taiteilijoiden viulut, että he saavat tehdä kokeilujaan, ja että kaikki myyvä on pahaksi sielulle.

Ennenhän ei saanut edes näyttelijä mainokseen mennä ilman, että möi sielunsa markkinavoimille. Onneksi homma alkaa muuttua ja vain lahjakkuudet pärjää tulevaisuudessa.