Lapset & musiikkiharrastus

Niin, suorittaa jos suorittaa. Sitä kun emme tiedä. Toki asteikot sitten opetellaan ja muutakin. Jotain puhetta siitä olikin joskus, mutta sehän olisi pitänyt jo tehdä se tutkinto. Toki eihän se mitään muuta, tekeekö sen vaikka syksyllä, mutta jos se jatkossakin on näin epäselvää ja päämäärätöntä, niin ei kiitos. Itse en uskalla kysyä enää mitään ks.open tavotteista. Siltä kun ei kunnon vastausta saa. Kokemusta on.

Yleensähän pienessäkin opistossa on monta pianonsoitonopettajaa, joten ainakin lukuvuoden vaihtuessa pitäisi olla hyvä mahdollisuus vaihtoon.

Ei ole kuin yksi opettaja ks.ahjossa. Pitäs mennä eri paikkakunnalle, jossa sitten joutuis maksamaan kalliit ulkopaikkakuntamaksut lukukausimaksujen lisäksi. Yksityiselle vaihto olis edullisempaa tähän verrattuna. Vuoden päästä todennäköisesti on edessä muutto toiselle paikkakunnalle, niin sitten järjestyy paremmin nämäkin asiat, mutta tuleva vuosi olisi kiva saada tasokasta opetusta.

mahdollisuus päästä musiikkiopistoon uudella paikkakunnalla voi olla parempi, jos hän jatkaa ensi vuonna nykyisessä musiikkiopistossa. Se, että on keskeyttänyt opinnot edellisessä musiikkiopistossa (vaikka olisikin jatkanut niitä yksityisesti) saatetaan uuteen opistoon pyrkiessä katsoa jonkinlaiseksi pitkäjännitteisyyden puutteeksi ja siten negatiiviseksi asiaksi. Jos nykyinen opettaja ei nyt varsinaisesti pilaa lapsen taitoja (esim. opettamalla asioita väärin), niin vuoden lepsummmalla opiskelulla on tuskin kauhean negatiivisia vaikutuksia jatkoon.

Hyvä pointti. Tokihan vois ottaa rinnalle jonkun todella hyvän opettajan, mutta ehkä se olisi loukkaus tätä nykyistä kohtaan... ;)

tuo pitkäaikainen rehtori ja orkesterien johtaja on jäänyt eläkkelle eikä enää vaikuta ko. opistossa. Vaikka hänen elämäntyönsä onkin. On totta mitä kirjoitit, olen itsekin kuulluut monenlaista tarinaa. Ja oman pojan opettajanvaihto johtui vähän samasta syystä. meille osui tämän maineikkaan musiikkikasvattajan maamies, joka oli omaksunut ankaran ja äidin silmissä hurjan tavan kouluttaa 5-vuotiaasta huippuviulistia.



Tässä opistossa on loistavia opettajia ja onnekseni tunnen monet heistä aika hyvin. Näin ollen on helppo ottaa ongelmat puheeksi ja vähän valita kenet haluaa omaa lastaan opettavan.



Totuus on tietenkin se että töitä täytyy tehdä oppiakseen aj kehittyäkseen, mutta se miten lapsi saadaa tekemään töitä onkin taitolaji. Esimerkkinä meidän tämän lahjakkaan pianistin opettaja joka ei ole koskaan puhunut lapselle rumasti tai arvostellen. Tyyli on enemmänkin : Tuo meni hyvin, mutta kokeilepa pystyisitkö vielä parempaan.



toki opetuksella ja oppimisella on eri tavoitteet. Ei meidänkään kaikista lapsista tule muusikoita (voi olla ettei kenestäkään)Osa saa siitä toivottavasti sisältöä elämään ja mukavan harrastuksen. Ja silloin voisi tietenkin ajatella ettei opetuksen tarvitse olla niin huippua. Ja sitten soa lapsista on niitä joista voisi tulla jonkin sortin muusikko ja silloin opetuksenkin pitäisi olla tasokasta alusta lähtien.

aloitti 3,5 vuotiaana. 1/3 koe on suoritettu, tunnit kolme kertaa viikossa.

Lapsi innostui soittimesta itse päästyään leikkimään vanhalla keyboardilla.

Meillä tyttö aloitti musiikkiharrastuksen 7vuotiaana. 2vuotta soittoa takana ja nyt alkaa olla mitta täynnä opettajan päämäärättömyyden vuoksi. Annetaan vaan uusia vaikeita kappaleita eikä tekniikkaan paneuduta asteikkojen ja etydeiden voimin. Lapsi osoittautunut lahjakkaaksi ja omaksuu nopeasti, mutta pelkään mitä tästä tulee, kun opettajan "laiskuus" alkaa näkyä nyt tuloksissa. Vaikeat kappaleet ei suju täysin koska tekniikassa on puutteita. Lapsi kärsivällisesti harjoittelee ja hänellä selvästi sisäinen palo soittamiseen. Nyt mietitty opettajan vaihtoa, jotta lapsi saisi mahdollisimman hyvän opetuksen. Mietityttää vaan, miten ilmaista asia ks.opettajalle. Pitääkö vaan olla rohkea ja ajatella lapsen parasta eikä opettajaa? Vai onko tässä itse liian vaativa? Mielipiteitä kiitos :)

Minusta kannattaa ensin kysyä opettajan mielipidettä. Ehkä hän vain edustaa suuntausta, jossa nähdään tärkeimpänä aluksi saada lapsi innostumaan soitosta ja ajatellaan, että niihin asteikkoihin ja etydeihin käydään käsiksi vähän myöhemmin. Onko opettaja kuitenkin muodollisesti pätevä?

Terv. äiti, jonka yksi lapsi aloitti sellonsoiton 7-vuotiaana ja toinen pianonsoiton 6-vuotiaana. Lapset valitsivat soittimensa itse ja halusivat itse ryhtyä soittamaan, mutta toisaalta en tiedä, olisivatko he tajunneet haluta sitä, jos me vanhemmat emme olisi halukkuutta kysyneet.

poika aloitti tokaluokalla. Ekaluokalla oli miettinyt, että hän haluaisi oppia soittamaan pianoa :)

Ja nyt tuli kolmas vuosi täyteen ja hyvin on oppinut!

Tyttö on nyt ekalla ja on soittanut vuoden. Ei ole ihan niin innostunut, kun veljensä, mutta haluaa silti jatkaa.

En todellakaan pakota, on sen verran kallis harrastus, että saavat lopettaa, jos siltä tuntuu.

Meillä tyttö aloitti musiikkiharrastuksen 7vuotiaana. 2vuotta soittoa takana ja nyt alkaa olla mitta täynnä opettajan päämäärättömyyden vuoksi. Annetaan vaan uusia vaikeita kappaleita eikä tekniikkaan paneuduta asteikkojen ja etydeiden voimin. Lapsi osoittautunut lahjakkaaksi ja omaksuu nopeasti, mutta pelkään mitä tästä tulee, kun opettajan "laiskuus" alkaa näkyä nyt tuloksissa. Vaikeat kappaleet ei suju täysin koska tekniikassa on puutteita. Lapsi kärsivällisesti harjoittelee ja hänellä selvästi sisäinen palo soittamiseen. Nyt mietitty opettajan vaihtoa, jotta lapsi saisi mahdollisimman hyvän opetuksen. Mietityttää vaan, miten ilmaista asia ks.opettajalle. Pitääkö vaan olla rohkea ja ajatella lapsen parasta eikä opettajaa? Vai onko tässä itse liian vaativa? Mielipiteitä kiitos :)

olisi kyllästynyt heti alkuunsa, jos olisi joutunut soittamaan etydeitä ja asteikkoja :D

Mun mielestä aluksi pitää olla kivoja kappaleita, jotta mielenkiinto säilyy ja into oppia ei katoa.

Mikään ei ole tylsempää, kun tahkota jotain asteikkoja!!

Meillä ainakin ope on just paras siinä, että aina jaksaa keksiä pojalle uusia, sopivan vaikeita, mutta kivoja kappaleita!

Asteikkoja sit pikkuhiljaa.... tutkintokin on tavoitteena.

Sinä, jonka lapsi aloittanut 3,5v viulun soiton, niin mielenkiinnosta kysyisin, millaiset pääsykokeet ovat noin pienille lapsille? Testataanko samalla tavoin melodioiden matkimista, rytmiä ja laulamista? Itsellä 3,5v poika, joka innokas laulamaan, ja sävelkorva on, mutta tuskin osaisi tai suostuisi melodioita perässä laulamaan tai rytmiä taputtaan. Sattuu olemaan vielä uhmakkaassa iässäkin, niin vois olla ettei tekis pääsykokeessa yhtään mitään :D

Oma lapseni kävi nyt keväällä musiikkiopiston pääsykokeissa juuri 4 täytettyään. Ja ihan samalla tavalla testataan: ilman vanhempaa pitää mennä raadin eteen laulamaan ja taputtamaan ym. Sitä en osaa sanoa, miten muokkaavat testiä lapsen iän mukaan. Tuskin ihan samoja (ainakaan vaikeampia juttuja) pyytävät 4-vuotiasta ja vaikkapa 12-vuotiasta tekemään...

Oma lapseni antoi vielä soittonäytteenkin, on muualla aloittanut jo soitamisen. Oma lapseni on ihan reipas ja suoriutui ilmeisesti ok, mutta aralle lapselle tuo on aika haastavaa.

Sinä, jonka lapsi aloittanut 3,5v viulun soiton, niin mielenkiinnosta kysyisin, millaiset pääsykokeet ovat noin pienille lapsille? Testataanko samalla tavoin melodioiden matkimista, rytmiä ja laulamista? Itsellä 3,5v poika, joka innokas laulamaan, ja sävelkorva on, mutta tuskin osaisi tai suostuisi melodioita perässä laulamaan tai rytmiä taputtaan. Sattuu olemaan vielä uhmakkaassa iässäkin, niin vois olla ettei tekis pääsykokeessa yhtään mitään :D

opetukseen. Jos lapsi on vielä niin pieni ja uhmakas, ettei ymmärrä, miksi pääsykokeessa pitää tehdä juttuja, niin ei ehkä vielä tarpeeksi kypsä opiskelemaan systemaattisesti instrumentinsoittoa.

Juu ymmärrän kyllä että voi innostus lopahtaa jos PELKÄSTÄÄN asteikkoja/etydejä soitetaan, mutta itse kun olen saanut tasokasta opetusta lapsena, niin ne opit on ja pysyy mielessä ja kun tämä opettaja vetää vähän sinne päin ja suunnilleen ja niin eri tavalla, niin tunnen ettei se ole oikein. Mielestäni kivojen kappaleiden rinnalla kuuluisi olla etydit ja asteikot jne, mutta toki opetustapoja on monia ja ei varmasti ole sitä yhtä ja ainoaa oikeaa. Ongelma on se, ettei tälle opettajalle uskalla mainita asiasta. Koen etten voi kritisoida hänen tapaansa opettaa, koska kuitenkin hän on se ammattilainen, enkä itse. Kovasti mietityttää, että jotain menee nyt niin väärin, että hankala korjata myöhemmin.

sinä, jonka lapsi musiikkiopistossa jo 3,5-vuotiaana. Ymmärtääkseni viulun aloittamista suositellaan 4-vuotiaasta eteenpäin.

MIten usein harjoittelee?

Sinä, jonka lapsi aloittanut 3,5v viulun soiton, niin mielenkiinnosta kysyisin, millaiset pääsykokeet ovat noin pienille lapsille? Testataanko samalla tavoin melodioiden matkimista, rytmiä ja laulamista? Itsellä 3,5v poika, joka innokas laulamaan, ja sävelkorva on, mutta tuskin osaisi tai suostuisi melodioita perässä laulamaan tai rytmiä taputtaan. Sattuu olemaan vielä uhmakkaassa iässäkin, niin vois olla ettei tekis pääsykokeessa yhtään mitään :D

aloitti 3,5 vuotiaana. 1/3 koe on suoritettu, tunnit kolme kertaa viikossa.

kolme kertaa viikossa, miksi ihmeessä? Oletko joku tiikeriäiti?

Toinen lapsemme aloitti huilunsoiton 10-vuotiaana omasta halustaan. Soitinvalintakin oli ihan oma. Toinen lapsemme on soittanut 36-kielistä kannelta 7-vuotiaasta alkaen. Hänkin valitsi itse sekä harrastuksen että soittimen. Molemmat opiskelevat soittamista konservatoriossa, ja olemme olleet tyytyväisiä opetukseen. Meno on selvästi tavoitteellista mutta myös riittävän rentoa. Huilisti on nauttinut erityisen paljon orkesterissa soittamisesta.

ja aloitti siis soittotunnit tokaluokan syksyllä. Minä huomasin kansalaisopiston esitteessä pianon soiton opetusta ja koska asiasta oli joskus ollut puhetta ehdotin tytölle sitä. Innoissaan se sinne lähti ja vaikka joskus täytyy vähän patistella uutta soittoläksyä opettelemaan kotosalla, niin joka syksy haluaa jatkaa opiskelua. Ihan innoissaan tuo tuntuu olevan sitten, kun soittoläksyn alkaa oppia ja se "kuulostaa oikeelta", mutta se alku on aina vähän takkuavaa. Tyttö on sen verran perfektionisti, ettei oikein tahdo jaksaa sitä, ettei kaikki kappaleet onnistu heti eka yrittämällä ;) Meillä tytön isä lähti myös vuosi sitten soittamaan pianoa ja ovat nyt peräkkäisillä ajoilla soittotunneilla käyneet. Molemmat ovat todella musikaalisia ja mieheni osasi pianoa kyllä soittaakin. Halusi vain saada ammattilaisen näkökulmaa ja opastusta nimenomaan oikeaan tekniikaan. Onneksi mies osaa pianonsoiton, koska muuten olis kyllä aika hankala neuvoa tyttöä soittoläksyissä.



Mutta siis kaikenkaikkiaan tyttö (ja isä) on tykännyt ja iso merkitys on tietysti ollut ihan mahtavalla ja kannustavalla opella, joka osaa vaatia juuri oikean verran. Ope on siis päätoiminen pianonsoitonopettaja (opettaa musiikkiopistossa ja sit iltasin vetää näitä kansalaisopiston kursseja). Olen nimmitäin kuullut, että joillain kansalaisopiston soittotunneilla on ihan surkeita opettajia.

Täälläkin usein ihmetellään, miten joku lapsi jo kovin nuorena käy soittotunneilla tai vaikkapa pyrkii ja pääsee musiikkiopistoon. Toiset lapset vain kypsyvät tässä asiassa aikaisemmin. Oma 4-vuotiaani pyrki ja pääsi musiikkiopistoon, on soittanut viulua jo vuoden. Tykkää soittamisesta, mieluiten soittelee "omia juttujaan", mutta myös soittoläksyjä. Musikkiopistossa alle kouluikäisille kaksi 30 min soittotuntia viikossa, muskaritunnit korvaavat teorian.

Yleensä meilläpäin musiikkiopistoon hyväksytyt ovat 5-vuotiaita ja vanhempia, mutta näköjään satunnaisesti 4-vuotiaitakin. Eskariin meneviä hyväksyttyjä on aina paljon, se on yleinen aloitusikä.

opetukseen. Jos lapsi on vielä niin pieni ja uhmakas, ettei ymmärrä, miksi pääsykokeessa pitää tehdä juttuja, niin ei ehkä vielä tarpeeksi kypsä opiskelemaan systemaattisesti instrumentinsoittoa.