Maalla eletään aidosti luokattomassa yhteiskunnassa?
Tuli mieleen tuosta kampaajaketjusta. Täällä maaseudulla on vaikea kuvitella, että akateemiset voisivat elää omassa kuplassaan ja sitten noin hämmästellä rahvaan elämää. "pienet piirit" toimii niinkin, että kaikkien yhteiskunnan tasojen on oltava tekemisissä toistensa kanssa, lapset käyvät samaa koulua (kun on vain se yksi vaihtoehto) jne. Vai mitä luulette?
Kommentit (18)
Aika paljon maalla pienissä piireissä on juorua, kyräilyä, tiedetään toisten asiat hyvinkin tarkkaan tai ainakin ollaan tietävinään. Yleistä on se, että oli yhteiskuntaluokka mikä tahansa niin ollaan olevinaan parempia kuin muut/ainakin naapurit. Kyllä maalla todellakin omalla ja lasten menestyksellä leveillään ja saatetaan olla ilkeitä rivien välistä tai jopa suoraan niille joille ei ole yhtä suurta menestystä tullut kuin itselle.
kuin kaupungeissakin, piirit vain on pienemmän ja täysin tuntemattomia paikkakuntalaisia vähemmän. Leikkijät pääsevät vaihtamaan piiriä helposti, ei omassa piirissä tarvitse aikaa viettää eikä viihtyä.
tuossa on kysymys aivan eri asiasta. Kyräilyä ja juoruilua tapahtuu myös kaupungin yhteisöissä (rappu, talo, työpaikka jne.) Tarkoitin siis sitä, että lähipiiriin ja asuinpiiriin kuuluu maalla pakostakin niin kouluttamattomia kuin koulutettuja, köyhiä ja rikkaita... juoruiltiin sitten tai ei.
t. ap joka itse on muuttanut maalle kaupungista ja on kokenut kyllä että on saanut olla ihan oma itsensä eikä juorutkaan ole elämää haitanneet
Ja kyllä - lapset käyvät lähikaupungissa säätiön ylläpitämää "parempien ihmisten" koulua.
ja metsänomistajat ja kartanonomistajat pysyvät erossa niistä maaalaisista jotka asuvat pienemmissä oloissa.
Joskus joukkoon pääsee eläinlääkäri (silloin hänellä on oltava hieno talo) tai joku pankkiiri
ja metsänomistajat ja kartanonomistajat pysyvät erossa niistä maaalaisista jotka asuvat pienemmissä oloissa. Joskus joukkoon pääsee eläinlääkäri (silloin hänellä on oltava hieno talo) tai joku pankkiiri
Meillä ei ole yksikään naapurustosta päässyt kartanossa käymään, vaikka muuten vieraillaan jokaisen synttäreillä jne. Kartanon väki tervehtii armollisesti ja voi pihassa hetken jutella, mutta ne ei ikinä kutsu kahville.
Tarkka nokkimisjärjestys se on täälläkin.
Olen itse kotoisin maalta, ja vaikka vanhempani olivat akateemisesti koulutettuja, niin perheeni ystäväpiiriin kuului kaikista yhteiskuntaluokista olevia ihmisiä. Mieheni on Helsingistä, ja häneen perheensä ystäväpiirissä kaikki vanhemmat (tai ainakin toinen ystäväperheen vanhemmista) olivat akateemisesti koulutettuja, yleensä miehen vanhempien opiskelu- tai työkavereita.
Ja täytyy sanoa, että omat ystävämme (asumme pk-seudulla) ovat kaikki akateemisesti koulutettuja - paitsi että parilla on jäänyt yliopistotutkinnon suorittaminen kesken. Tämä johtuu lähinnä siitä, että ystävämme ovat opiskeluajoiltamme.
ja metsänomistajat ja kartanonomistajat pysyvät erossa niistä maaalaisista jotka asuvat pienemmissä oloissa. Joskus joukkoon pääsee eläinlääkäri (silloin hänellä on oltava hieno talo) tai joku pankkiiri
Meillä ei ole yksikään naapurustosta päässyt kartanossa käymään, vaikka muuten vieraillaan jokaisen synttäreillä jne. Kartanon väki tervehtii armollisesti ja voi pihassa hetken jutella, mutta ne ei ikinä kutsu kahville.
Siis mä olin OIkeassa?!!
T: kaupunkilainen joka on aina pitänyt maaseutua ideaalisena paikkana asua
Ja luokallani oli hienon poliitikon poika joka oli aina ilkeä juuri yhdelle ja samalle oppilaalle jostain kumman syystä. Ehkä ei ollut tarpeeksi hieno
paljon selvempi ja vaikuttaa paljon enemmän kuin kaupungeissa. Pienissä yhteisöissä tunnetaan kaikki ja pieni piiri, ne paremmat ihmiset, päättävät asioista. Huonommat tekevät kuten käsketään tai sitten heidät savustetaan koko kunnasta pois tyyliin, ei työpaikkaa, kaikki luvat ym. jää saamatta, lapsia saa vapaasti kiusata koulussa jne. Ruodussa pysytään koska lipeäminen tietäisi liikaa ongelmia. Väitän että elämä kaupungissa on helpompaa, rajat ovat häilyämpiä, kaikki ei tunne kaikkia.
ja metsänomistajat ja kartanonomistajat pysyvät erossa niistä maaalaisista jotka asuvat pienemmissä oloissa. Joskus joukkoon pääsee eläinlääkäri (silloin hänellä on oltava hieno talo) tai joku pankkiiri
Meillä ei ole yksikään naapurustosta päässyt kartanossa käymään, vaikka muuten vieraillaan jokaisen synttäreillä jne. Kartanon väki tervehtii armollisesti ja voi pihassa hetken jutella, mutta ne ei ikinä kutsu kahville.
Siis mä olin OIkeassa?!! T: kaupunkilainen joka on aina pitänyt maaseutua ideaalisena paikkana asua Ja luokallani oli hienon poliitikon poika joka oli aina ilkeä juuri yhdelle ja samalle oppilaalle jostain kumman syystä. Ehkä ei ollut tarpeeksi hieno
Ei me täällä kartanossa ehditä kahveja kaikille kävijöille keittelemään.
erilaiset koulutustaustat ja varallisuusarvot seurustelevat iloisesti keskenään.
kulkee kanta-asukkaiden ja muualta muuttaneiden välissä, koulutus taustasta riippumatta. Jos naapurin juoppo-Jussi vähän metelöi pihassaan ei sen niin väliä, kutsutaan kuitenkin kahville ja jutellaan niitä näitä. Muualta muuttaneen on sopeuduttava maaseudun elämään eikä kuviteltava että on jotenkin parempi kuin muuallakin asunut.
Muualta muuttaneen on sopeuduttava maaseudun elämään eikä kuviteltava että on jotenkin parempi kuin muuallakin asunut.
että jos on muualla asunut niin luulee olevansa parempi
Ja jopa suuret metsänomistajat ajattelevat että tuo luulee olevansa meitä hienompi
olen asunut koko ikäni. Ihmiset ovat aina olleet ystävällisiä eikä mietitä millainen perhetausta on.
Juoruamista nyt on kaikkialla. Siltä ei voi välttyä.
Kyllä täällä on voinut jutella kaikkien kanssa eikä katsota nenän vartta pitkin.
Meidän kylä on lähellä kaupunkia, täällä on isoja tiloja ja pieniä tiloja, isot tilat ovat siirtyneet uusille sukupolville ja monet pikkutilan maat on myyty isoille tiloille ja asuinrakennukset kaupunkilaisille jotka käyvät kaupungissa töissä kohtuu matkan päässä.
Muutamat pikkutilan kasvatit, kuten minä on palannut kotikylään lapsia kasvattamaan, juuri tuon kohtuullisen työmatkan takia.
Maaseudulla "piireihin" pääsee helposti kun vain osallistuu kaikkeen mitä kylässa järjestetään vaikka se ei niin kauheasti kiinostaisikaan, samalla pääsee naapuriavun piiriin, ei tarvitse tilata hinausautoa jos täräyttä lumituiskussa autonsa ojaan, naapuri tulee auttamaan jos on kotona. Jos lähdet matkalle naapuri tyhjentää postilaatikon ja ruokii kissat ja ulkoiluttaa koiran.
Useat kaupungista muuttaneet eivät tätä ymmärrä ovat tulleet maaseudun rauhaa eivätkä halua tutustua naapureihin, kaikilta ei saa edes tervehdystä. Ehkä he pelkäävät että ihmiset tulevat kutsumatta kylään jos tervehtii, niin ei tule tapahtumaan edes maaseudulla ei kutsumatta käydä kylässä.
Kyllä siinä helposti tulee sellainen olo että tuo pitää itseään parempana kun ei edes vaivaudu tervehtimään kun samalla raitilla lenkkeillään vuodesta toiseen.
mitä isompi paikkakunta sitä pienemmät on piirit. Asun nyt Vantaalla ja tuntuu että täällä kaikki tietää kaikkien asiat mutta mitään ei sanota kasvotusten vaan oman elämän salat kuulee sitten monet koivut kiertäneenä esim. päiväkodin hoitajalta ja kaupan kassalta yleensä sanoilla "joku kerto että sä..." Olen muuttanut tänne maalta, pienestä kylästä, jossa sai elää ihan rauhassa ilman pelkoa siitä että mikä oma tekeminen tai tekemättä jättäminen päätyy päivän juoruksi paikallisen s-marketin kahvihuoneeseen.
Kunhan voitan lotossa, muutan täältä h*lv*tin paskanjauhajien paratiisista vaikka sitten sinne maalaisten parjaamaan Helsinkiin. Toivottavasti siellä sais asua ja elää rauhassa.
ruoditaan kaikkien asiat ja samaan piiriin ja muottiin on mahduttava, halusi tai ei. Pitää pieraistakin sisäänpäin, koska aina on joku vahtimassa. Sietämätöntä.